torstai 31. lokakuuta 2013

Jumitus ja maskotti

Sisun tiistain pentuagilityssa teemana oli sylkkäri (vaaleat pallerot). Kyseistä ohjauskuviota on harjoiteltu aiemmin jonkin verran, pääasiassa ilman esteitä nami kourassa ja silloin Sisu on tehnyt kohtuu hyvin, joskin minun vasempaan käteen tuleminen on ollut kovin vaikeaa. Ollaan kuitenkin saatu kyseistä ohjausta onnistumaan kasitreeninä yksittäisellä esteellä ja kesällä jopa osana jotain parin esteen treenipätkää. Tiistaina sylikäännös ei kuitenkaan onnistunut millään vaan hirveän vaikeaa oli Sisulla ohjaukseen tulo eikä se ulospäin pystynyt kääntymään, ei sitten millään. Syytän tästä itseäni, koska viime aikoina samalta näyttävällä käsiliikkeellä on hinkattu perusasentoa, joten ei ihme, että on pieni pää pyörällä. Lähtihän se liikkeelle, mutta kiepsautti aina joukkoon ylimääräisen piruetin.


Jotain kuitenkin tehtiin treeneissä aivan hirmuisen hienosti, Sisu nimittäin irtosi kuin raketti avaruuteen! Aivan mahtavaa menoa oli ralliradalla (tummat pallerot), mie niin tykkäsin! Sisu paahtoi ihan täpöllä, eteni miun ohi taakseen kuikuilematta ja antoi hiekan pölistä. Kesti hyvin niin sivuttaisetäisyyden kuin eteenirtoamisenkin, aivan super!

Keskiviikon pohdin suunnitelmaa sylkkärijumin poistamiseen ja tänään aloitin sen toteuttamisen simppelissä olohuonetreenillä. Avaimeksi jumioveen osoittautui se, että en seiso vaan istun, jolloin tokomaisuus katoaa ja lisäksi lähdin rakentamaan hommaa kieppileikin kautta. Pyörittelin höpönassua kumpaisellakin kädellä ulkokautta ympyrää ja innoissaan rullasi. Mielenkiintoista nähdä miten saan leikin siirtymään ohjaukseksi ja ohjauksen toimimaan olohuoneen ulkopuolella.

Nuusku matkasi eilen kyläilemään Iivari-snautserin luo Kontiolahteen. Iivarin keittiössä pidetystä kokoustamisesta piti ottaa kaikki ilo irti, joten Nupa lähti maskotiksi mukaan, koska onhan Iivari vanha tuttu, entinen kisareissukaveri. Eläkeläiset eivät tosin olleet nähneet toviin, mutta eipä sillä ollut merkitystä vaan tapaaminen oli samanlaista välitöntä yhdessäoloa kuin ennenkin. Pitää ryhdistäytyä ja kipaista Nuuskun kanssa eläkeläistreffeillä useammin, sillä oli selvästi mukavaa vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtunutkaan. Yöllä kuului raskas tuhina ja aamulla vetkutin ylösnousuani, kun en raaskinut sitä herättää.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Teini, venkula ja mallikelpoinen

Nuuskutin oli viime viikolla hitusen vaisumpi ja ehkä vähän kipeänkin oloinen, joten kipaistiin Kirsillä tsekkauksessa. Olo koheni heti, kun nelinkertaisiksi paisuneet kivikovat anaalirauhaset vapautettiin suklaapuuron näköisestä täytteestä. Nyt häntä jaksaa taas viuhua eikä olemus hengi kirpakkaa sitruunaa nauttinutta tiukkapipoa.

Sisu kipaisi perjantaina tokotreeneissä. Olisi voitu jäädä kotiin, koska oikeastaan mikään ei edistynyt. Ekalla kierroksella otettiin ruutua. Sisulla on tähän asti ollut varsin hyvä ajatus ruudusta, mutta nyt se ajatus oli aikalailla kateissa. Ylipäätään aivot olivat kateissa ja Sisu reagoi kaikkiin häiriöihin todella herkästi. Halliin yhtä aikaa tullut koira oli tosi pöhpöh ja sen jälkeen hommiin keskittyminen oli  v a i k e a a  ja lopulta harjoitusta helpotettiin niin paljon, että ei siitä ollut enää juuri hyötyä liikkeen etenemisen kannalta, mutta toki siltä kannalta, että töitä piti tehdä häiriöstä huolimatta. Teiniys kukoisti.

Toiselle kierrokselle valmistauduin vielä enemmän huolella ja tehtiin ensin iloista leikkiä hallin pihalla, sitten hitusen keskittymisharjoituksia ja sen jälkeen mentiin halliin hieman ennen omaa vuoroa ja vahvistin luopumisia ja kontaktia. Hirmuisen hienosti pikkukoira toimi, oli kympillä messissä ja alkoi tuntumaan, että nyt onnistutaan, tuntui, että tällä kertaa pikkukoira tiesi jutun juonen. Valitettavasti juonen käsikirjoitus poikkesi omastani siinä vaiheessa kun aloitettiin oma treenivuoro. Tarkoitus oli vahvistaa ruudun muita osia eli maahanmenoa, ensin kestoa ja sen jälkeen nopeutta. Sisu teki erinomaisia maahanmenoja ja pysyi siellä sen verran kuin meillä liikkeessä tällä hetkellä kestoa on. Nämä sujuivat erinomaisesti ja olin pikkukoirasta oikein ylpeä, hienosti kokosi itsensä ekan kierroksen höpöhöpöistään. Olisi pitänyt lopettaa siihen, mutta otettiin jatkoksi vielä maahanmenoa liikkeestä eli kierrätys siivekkeen ympäri ja vauhdista maahan. Tässä alkoikin sitten kuumuminen, koska otettiin mukaan aksaeste! Kääntyi kiihkonuppi kaakkoon ja viimeinenkin ajattelunpoikanen katosi. Saatiin jotain räpellystoistoja, mutta onnistumisenelämyksistä ei voida puhua.

Lauantai-iltana piti kipaista hakemassa onnistumisen tunne takaisin, kun oli hallille muutenkin asiaa. Parin minuutin treenillä karkoitettiin siivekkeeseen liitetyt edellisillan sekoilut.


Ensin tehtiin punaista, jossa pikkukoira kiersi pelkästään siivekettä ja pystyin olemaan keskellä ristikkoalueella eli liikettä oli ainoastaan ohjaavan askeleen verran. Vihreässä treenissä mukana oli molemmat siivekkeet ja rimat eli hypyt ja siinä jouduin hieman liikkumaan eli ottamaan lisäaskelen ohjausaskeleen lisäksi. Pikkukoira oli aivan liekeissä.

Sunnuntaina tollerit pääsivät Jerry-osteopaatille. Molemmilla oli kireyttä rintarangassa. Rapsu oli ihan mahdoton venkula seisomistutkimuksissa (ojensi takajalat kottikärryasentoon, jatkuvasti), mutta pöydällä retkotti rento elukka, paitsi silloin, kun Rapsu tunsi kipua, koetti se tarjota masuaan rapsutettavaksi. Rapsulla oli sen verran rintarangassa kipua, että se joko a) on herkkis, joka ujeltaa pienestäkin epämiellyttävyydestä tai b) sillä on oikeasti rintarangassa kunnolla kipeyttä. Joka tapauksessa ohjeeksi sain välttää rankkoja aksaesteitä ensi käyntiin asti eli katsotaan vaikuttaako rasituksen laatu asiaan (tosin Rapelo nyt ole käynyt treenaamassakaan aikoihin, kiitos allergioiden, joten ei se ole juuri rasittunut) ja jos Rapsu tainnutetaan jossain vaiheessa, niin rintarangan voisi kuvata. Tosin lihaksissa kipeys tuntui, luustossa ei välttämättä ole mitään vikaa eikä Jerry pitänyt tilannetta mitenkään hälyttävänä, varsinkaan, kun kyseessä ei ole enää aktiivisesti treenaava ja kisaava yksilö.

Nuusku-parka luuli joutuneensa uudestaan anaalirauhasten tyhjennykseen. Tajuttuaan mistä on kyse, väpätys lakkasi, rentous valtasi ruhon ja silmät luppasivat, eli käytös muuttui mallikelposeksi asiakkaaksi. Nuusku loikoi pöydällä tyytyväisenä ja ilokseni peräpää oli loistokunnossa. Rintarangassa oli Nupallakin kireyttä ja se luultavasti johtuu siitä, että Nuusku kompesoi takapään puutteitaan etupäällä. Ilo on katsella Nuuskun askellusta osteopatian jälkeen, se meinaa lähteä lentoon, kun on niin kepeää meno.

Illalla Sisu lähti Arvon kanssa treffeille, joihin sisältyi kimppalenkkiä, tokotreeniä ja agilitya. Tokossa tehtiin yksi setti, johon sisältyi luoksepäästävyys ja liikkeestä seisomisen harjoittelua. Saatiin pysähdyksiin hyviä toistoja ja loppuun kaksi ihan megahyvää.  Agilityssa virittäydyttiin ekaan kierrokseen tutulla vihreällä siivekkeenkierto treenillä, jossa joka toisen siivekkeen takaa löytyi palkka. Sisu teki erinomaista settiä. Sen jälkeen otettiin pussia suorapalkalle ja hienoihin toistoihin päädyttiin siinäkin.


Toisella kierroksella kirmattiin vauhtitreeniä (1-8), jossa esteet eivät olleet aivan suorassa linjassa, jotta niiden hakeminen vahvistuisi, mutta olivat kuitenkin niin helposti tarjolla, että epävarmuus ei iskenyt. Aluksi palkka tupsahti hyppyjen (3, 4) jälkeen, jotta irtoaminen eteen sekä sivuttaisetäisyys vahvistuisivat ja hienosti Sisu liitelikin. Putkien (5-6) väliin koetin sekä valssia että persjättöä ja molemmat toimivat, joskin valssi tuntui omemmalta kuten aina. Piilopalkka odotteli putkelta (6) käännön jälkeen, joskin Sisulla oli niin vauhtipäällä, että se juoksi palkan yli vetämään radan loppuun. Piti vaihtaa lentävään palkkaan, jotta se huomaisi lelun kiitäessään.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Hirmu kivvaa

Miulla oli eilen ihan hirmu kiva päivä. Heti aamulla mie pääsin juoksemmaan kämppisten kaa pelloille ja mehttään. Rapsun kaa myö olttiin hippasta ja Nuuskuhi juoksi vähä miun kaa. Ylleensä se ei juokse, ku se tykkevvää nuuskutella ja olla arvokas vaan nyt se vähä villiinty. Ihan selevästi sehi tykkevvää lumesta. Sitten ne opetti miule miten kaivettaan myyriä pellon heinäpaaliloista ja miten tuottossaa puuhhaa on jälesttää pupun jäläkkii. Puput papanoipi paljo niille jälille ja ne papanat on makosia. Ulukkoilun jäläkkeen mie sain syyä aamuruuvan, kylläpä maistu! Ainaha miule kyllä maisttuu, mie oon kova syömmään niinku kaikki meilä. Sen jäläkkeen mie kömminnii päikkäreille, ku miun emäntä lähti johonnii. Mie kampesin Nuuskun vierreen ja se anto miu olla siinä. Mie maltoin olla nätisti enkä alakanu hötkkyymmään. Vähänkö parasta!

Iltapäivällä miun emäntä tuli takas kottiin ja sano, jotta miule on hirmu kiva juttu tiiossa ja miehä ilahuin. Myö ajettiin semmosseen mehttään, jossa mie oon käyny viimeks joskus pienenä ja sinne tuli miun seuraks Rory ja Birk ja Hippa ja Vappu. Vappu ei miusta kyllä tykänny yhttää, mutta ei se syöny minnuu, ku mie sujahin ihan pieneks. Mie oon oppinu nää jutut. Muut tykkäs miusta ja myö juosttiin kovvaa. Kun myö tulttiin kottiin niin mie olin ihan poikki. Mie kömminnii heti sängyn alle unille. Miusta siellä on paras nukkuu, ku siellä on nii ahasta. Miun pittää hillouttuu sinne aina kylellään. Mie tykkään kololoista.

Illalla mie heräsin siihen, että mie haistoin lamppaan! Siitä mie heti tiesin, että on reeni-ilta. Mie mönginkkii rytinällä sängyn alta ja rupesin näyttämmään tosi skarpilta, jotta mie oisin se, joka lähttee reennaammaan. Ainahan kaikki ei lähe, mutta mie oon huomannu, että jos näyttää siltä, että "mie, mie!", niin sillon saattaapi lykästtää. Sehi auttaa, jos alakkaa kantelemmaan paperinkerräyskorista kaikkia lappuja ympärriinsä ja silippuvvaa niitä. Sen mie oon emännälle opettanu, että se tarkottaa, että reenattaan. Sehi auttaa, jos mie tungen lelluu sen naammaan.

Myö lähettiin hallille. Myö otettiin lamppaat mukkaan. Ja leluja. Ekana myö mänttiin kahelleen pitkin pimmeitä mehtäpolokuja ja sitten myö reenattiin. Myö tehttiin takkaakiertoja. "Kierrä, kierrä", emäntä aina sano ja miehän kiersin! Mie olin ihan hirmu hyvä, kuulemma maaliman paras.


Reenin jäläkkeen oli hirmu kivvaa, ku lähettii Arvon kansa lenkille. Arvo on kiva, eikähän se oo ihme, ku se on miun veli. Myö juosttiin kovasti.

Ku myö tulttiin reenilöistä kottiin, niin mie pääsin suihkkuun, ku aina reenin jäläkkeen pittää pestä tassut. Miusta on ihan hirmu kiva olla suihkussa. Mie meen monesti sinne vaikkei ois ees miun vuoro. Suihkun jäläkkeen mie morjestin miun kämppiksiä, kun mie tiesin, että niillä on ollu minnuu ikävä. Myö vähä kuonotelttiin ja mie haistoin, että ne on jo syöny. Miehi sain syyä. Sen jälkkeen mie mönginkkii miun kolloon sängyn alle kahtelemmaan unia.

T. Sisu

maanantai 21. lokakuuta 2013

Kalsaritokot

Sunnuntai-illan hienot aksan treenisuunnitelmat vaihtuivat kalsaritokoon illan kokouksen venähdettyä niin pitkäksi, että yöagility ei jaksanut innostaa. Tai aksa olisi vielä innostanut, mutta otsalampun simahtaneet paristot yhdistettynä pimeään, lumiseen ja jäiseen maastoon hieman hyydyttivät, jotenkin näin itseni liukastumassa Pärnän kallioilla ja katkaisemassa niskani. Mitä opin tästä: älä tsekkaa apuvälineiden kuntoa ennen lähtöä, niin tulee lähdettyä. Täysikuuhan siellä möllötti, pelkkää mukavuudenhaluista rutinaa tuommoinen lampusta natina. Mutta asiaan, illan tokoihin:

Sisun perusasennot eivät etene. Käsiavun häivyttäminen on ongelma, minä en vain osaa. En käsitä miten olen saanut Nuuskulle niin innokkaat ja hyvät sivulletulot, kun Rapsun ja Sisun kanssa en onnistu ollenkaan. Pikkuinen seuraaminen sen sijaan on minun makuuni täydellistä, kivasti painaa. Eihän siinä vielä mitään kestoa ole, mutta asenne on hyvä. Maahanmenon kesto on viime aikoina edennyt hienosti, hyvin kestää pikkukoira ja vapautuu vasta luvasta. Pitää vähitellen lisätä matkaa.

Rapsun perusasennot eivät etene. Kts. em.valivali. Tapahtumarikas seuraaminen sujui hyvin, mutta ilman jatkuvaa kääntyilyä alkoi väljyyttä ilmetä, semmoinen Nuusku-ilmiö. Nuuskuhan seuraa upeasti lapa oikeassa kohdassa, mitä nyt on sivuttaissuunnassa puolimetriä väliä, ja vähän saman tyylistä Rapekin alkoi esitellä. Rapsu ei ole nyt ihan oivaltanut, että sivuttaisirtominen on toivottua agilityssa, mutta tokossa se saisi olla niin läheisriippuvainen kuin ikinä keksii. Paikkamakuussa Rapsu pötköttäisi olohuoneessa maailmantappiin saakka, luultavasti Rapsun näkökulmasta on tosi kivaa, kun saa palkkaa tekemättä mitään. Pitää koettaa tuota rentoa kotipaikkamakuufiilistä nyt siirtää muualle.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Aivot raksuttaa

Illan tokotreeneissä oli teemana luoksetulo. Laumaa lähti sattuneista syistä edustamaan ainoastaan Sisu vaikka alunperin oli tarkoitus Rapelokin mukaan ottaa. Aluksi tehtiin ryhmäharjoituksia, joista ensimmäisessä malttiharjoituksessa mentiin hauveleiden kanssa rinkiin hännät keskelle päin ja jätettiin ne vuorotellen istumaan paikoilleen. Hienosti sujui pikkukelpiltä, ei ottanut häiriötä toisista ollenkaan. Yllätyin ihan, koska agilityssa lähdössä istumisessa Sisu ottaa häiriötä selän takana olevista asioista, mutta nyt sitä ei ollut ilmassa ollenkaan.

Toisena ryhmäharjoituksena tehtiin häiriöluoksetuloa siten, että koira juoksi kahden koirakon välistä ohjaajansa luo. Oikein hyvin toimi tämäkin, ei Sisu edes huomannut, että siinä puolentoistametriä molemmin puolin oli muita. Hienosti sujui myös häiriökoirana oleminen, Sisu keskittyi maltillisesti omiin tehtäviinsä (maahanmenot, istumiset) toisten tehdessä luoksetuloja. Saatiin itseasiassa aika kivasti pidennettyä paikkamakuun kestoa.

Toisella kierroksella tehtiin luoksetulon loppuasentoa eli otettiin pienestä vauhdista sivulletuloja. Sisu alkoi olla jo vähän väsynyt ja se näkyi maan nuuskutteluna, mutta saatuani otuksen takaisin peliin, teki se hyviä toistoja. Vielähän nuo perusasennot ovat vaiheessa ja käsiapu mukana, mutta meidän treenimäärään nähden oikein hienosti meni.

Nuusku kävi päivällä fyssarilla ja edelleen löytyi pientä jumia vasemmassa puoliskossa, mutta ei niin paljoa kuin viimeksi. Heli laittoi vähän laseria ja seuraava käynti varattiin ensi kuulle. Muuten Nuuskuliinus on voinut hyvin, mutta välillä sillä hieman takakoivissa esiintyy vapinaa.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Pääosassa köllöttely

Sisun eilinen pentuagilitytreeni oli kutakuinkin alla olevan  piirroksen oloinen, jossa ensimmäisellä kierroksella irroteltiin pallerot 1-8 ja sen jälkeen otettiin palleroista pätkä 1-2, jossa käännettiin koira linjaamalla (2). Linjaustreeni tehtiin myös peilikuvana.


Toisella kierroksella ohjelmassa olivat neliöt 1-4 teemalla takaaleikkaus (3). Sisun kanssa keskityttiin enemmän takaaleikkaukseen irtoamiseen kuin kääntämiseen, koska Sisulle on hankalaa minun edelle irtoaminen silloin, kun saman aikaisesti on jotain ohjausta luvassa. Helpoilla suorilla minun ohitse painelu ei ole ongelma, mutta heti jos eteen irtoamiseen liittyy jotain ohjausta niin Lupsukan on hankala lähteä edelleni. Minun surkea rytmitykseni ei luonnollisestikaan auta asiaa. Virve vinkkasi oikein hauskan takaaleikkausharjoituksen, joten seuraavaan itsenäiseen treeniin on jo suunnitelmat valmiina, jotta saadaan tuota vietyä eteenpäin ennenkuin kehitän asiasta isommankin haasteen.

Kolmannella kierroksella otettiin puomille muutama toisto. Ensin toistoja alastuloasentoon pyöräyttämällä ja sen jälkeen pari vetoa koko puomia. Hieman oli alussa hankaluuksia saada pidettyä pylly paikoillaan alastuloasennossa, mutta saatiin hyviä toistoja ja viimeinen toisto, joka tehtiin koko puomilla oli aivan huikea. Superelukka, ei voi mitään.

Tolleriloille ei kuulu ihmeempiä. Kolmikko on viettänyt rattoisia metsälenkkejä syksyisissä maisemissa, raukeita lepohetkiä ihmisten kainaloissa ja pienen pieniä kirsunkäyttöhetkiä namiruutujen merkeissä. Tarkoitus on ollut vielä vetäistä kaikille jäljet tälle syksylle ja aktivoitua tokossa muidenkin kuin kelpin kanssa, mutta jotenkin on laiskottanut eikäpähän tuo ole tuntunut punaturkkeja haittaavan.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Tottelevaisuus kunniaan

Sisu loisti tokon pienryhmätreeneissä, on se vaan etevä! Aluksi otettiin ryhmäliikkeenä paikkamakuuta, tosin ei mitenkään koemaisesti vaan kaikki rivissä oman tasonsa mukaan. Meillä taso ei ole vielä kovin koemainen, koska ei me olla maahanmenon kestoa juuri harjoiteltu. Sisu teki siitä huolimatta paljon paremmin hommia kuin olisi voinut olettaa. Olin lähellä, palkkailin paljon ja Sisu köllötteli paikoillaan naapureista välittämättä aina vapautuskäskyyn saakka. Tehtiin useampi lyhyt makuusetti ja oikein hienosti menivät.

Ekalla yksilökierroksella tehtiin kaukoja eli maahan-istu-seiso tekniikkaa. Voi siskot millainen luonnonlahjakkuus pikkukoira on! Ikinäkoskaan en ole sen kanssa jumppaamalla (tai muullakaan tavalla) moisia tehnyt, mutta se ei suorituksessa näkynyt. Luonnostaan loistava tekniikka, ei hievahtanut takakoivet mihinkään. Lisäksi otettiin ruutua, jossa Tiia kävi taputtamassa ruudun takareunaa ja lähetyksestäni Sisu lähti hakemaan paikan, naksautus ja palkka. Pari toistoa, kaikki täydellisiä.

Toisella kierroksella aloitettiin perusasennoilla ja kääntymisillä. Miulla kuulemma yläkroppa kääntyilee ohjaamaan koiraa vaikka eihän se mitään ohjaa vaan enempi häiritsee. Hyvä huomio, itse en ole moista tiedostanut. Sisun perusasentopaikka on hyvä ja käännöksissä se käyttää hyvin takapäätään. Paikallaan kääntymisiä pitää ottaa olohuonetreeniin, niin saan itsellenikin paremman tuntuman hommaan. Lisäksi tehtiin vauhtiluoksetuloja, joihin Sisu lähti kuin tykin suusta, mutta hidasti minua lähestyessään eli pitää muistaa palkata miun taakse. Ei se mihinkään raviin pudottanut, mutta hidasti vauhtia silminnähtävästi.

Olisi ollut mahdollisuus vielä kolmanteen kierrokseen, mutta Sisu oli tehnyt jo niin superhienosti hommia, että jätin väliin. Kotiin kun päästiin, niin pikkukoira veti murkinat nassuun ja kupsahti unille eikä ole eväänsä heilauttanut sen jälkeen. Oli pienet aivot kunnon koetuksella! Meidän edistymisen ja minun treenimotivaation kannalta on tosi hyvä, että meillä on hirmu mukava viikottain kokoontuva ryhmä ja hyviä neuvoja antavat kouluttajat.

Rapsun kanssa tehtiin vähän tokoja keskiviikkona eläinlääkärin toimenpidehuoneessa, kun odoteltiin labratuloksia. Otettiin nopeita maahanmenoja ja taas kerran aluksi piti kaivaa käsimerkki käyttöön, mutta aika pian sen sai häivyttää pois. Lisäksi hupailtiin perusasennoilla, jotka olivat vauhdikkaita ja innokkaita, ihan parasta Rapsua.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Kääntyjäkuningattaren manttelinperijä

Sisun eilisissä pentuaksoissa kouluttamassa oli Kaisa ja teemana liikkuva valssi (vaaleat 2-3) ja ennakoivat valssit (5, 7). Irtoamisosuuteen (8-10 ja tummat 1-3) otin Sisulle käyttöön piilopalkan eli namikuppi napsahti esille vasta irtoamisen päätteeksi ja se toimi oikein hyvin. Alla jotakin sinnepäin treenipiirros.


Sisu luki ohjauksia erinomaisesti kuten aina. Sen kanssa on superhauskaa tehdä, kun se on aina täysillä mukana, yrittää vähintäänkin parhaansa ja lopputulos on vähintäänkin täydellinen. Kääntyykin hienosti, siitä on tulossa Rapsu II. Tykkään. Ohjausten lisäksi tehtiin erikseen muuria suorapalkalle. Muuri itsessään oli nakinpala, mutta istumiseen tuli haastetta siirtyessäni Sisun vasemmalle puolelle. Vaikka Sisu kestää tämmöiset vallan mainiosti kahdenkeskisissä treeneissämme, häiriössä se oli hankalampaa, mutta saatiin onnistumisia.

Nuuskun tämänpäiväinen fyssarikäynti poikkesi viime aikaisista siinä, että jumeja löytyi. Pitkään aikaan Nuuskusta ei ole jumituksia juuri löytynyt, mutta nyt takapään kireyksiä hoidettiin laserilla. Ensi viikolle otettiin uusi aika eli pidetään aiempaa tiheämpää sykliä, jotta saadaan luppakorvan lihakset taas pehmoisiksi. Normaali fyssariväli eläkeläisvammaisellahan on kolme viikkoa, silloin se pysyy priimakunnossa.

Rapsu kipaisi lääkärissä kontrollikäynnillään. Oikeassa korvassa on edelleen hiivaa, mutta punoitus on häipynyt. Paikallishoitoa jatketaan vielä tovi ja jos ei parissa viikossa tokene, niin sitten uudet konstit kehiin. Toivottavasti tokenee. Hiivakorva pysyy kuitenkin poissa agilitysta, tokotreenejä pitää miettiä.

Laitetaan loppuun Nuuskun rakkaan Topi-velipuolen muistoksi yksi suosikkikuvistani, jonka Sirkku on napannut sisaruskaksikosta kolme vuotta sitten. Topi oli ensimmäisiä koiraystäviämme Joensuuhun muutettuamme syksyllä 2006 ja pysyi hyvänä ystävänä loppuun asti. Seitsemään yhteiseen vuoteen on mahtunut paljon hauskuutta, yhteislenkkejä, treenejä ja kisareissuja, agilitya, tokoa, hakua, mejää ja vepeä, viehejuoksua, flyballia, esine-etsintää ja tossujälkeä, kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, ja moneen asiaan olisi jäänyt tutustumatta ilman valloittavan Topin ja Topin ihanan lauman seuraa. Iso ikävä jää isoveljeä.

©SirkkuKouki

maanantai 7. lokakuuta 2013

Supersisun supertreenit

Kipaistiin eilen illalla Sisun kanssa kahdestaan treenimässä ja olipa hauskaa! Kaikki onnistui, mie ohjasin hyvin ja Sisu oli tyylilleen uskollisena huikea. Virittelin kentälle alla olevan sykerön, jossa treenattiin erilaisia ohjauksia osana rataa.


Sisu luki niistot joka ikinen kerta aivan täydellisesti, tuli kovaa ja kääntyi tiukasti. Oikein oli pikkukoiralle sopivaa ohjausta. Onnistuin niistojen rytmityksissä enkä tunaroinut kieltoja eli toisin sanoen ohjasin ajattelematta, annoin vaan mennä rennosti. En varmistellut vaan ohjasin niinkuin Rapsua ja sehän toimii Sisun kanssa, koska Sisu lukee kroppaa erinomaisesti jo nyt. Ohjaan paremmin yksinäni kuin seurassa ja tämän arvion perustan täysin koiran vastauksesta ohjaukseeni, sillä itsehän en tehdässäni toimintaani näe. Voisin toki videoida, mutta toisaalta minusta ohjaus on kohdillaan silloin, kun koira etenee radalla suunnitelmani mukaan, aivan sama miten päin miun ranteet on :)

Takaakiertoihin kelpi sinkosi pienellä keilauksella ja sen pystyi irrottamaan takaakiertoon ilman saattelua. Irtoamiseen käytin apuna namikippoa, välillä niin, että Sisu näki kipposen odottelevan ja välillä niin, että laitoin sen "salaa" eli silloin, kun Sisu kirmasi palkkapallonsa kanssa hurmiossa ympäriinsä eikä huomannut kupin kanssa hääräämistäni, jolloin saatiin mukavasti yllätyksellistä palkkaa suoran päähän. Lähdöt olivat hyviä, joten viikkotreenien lähtöongelmat ovat häiriöherkkyyttä eli häiriötreeniä vaan.

Rapsukalla on lääkkehet toimineet ja sitä ei juurikaan mistään syyhytä. Toivottavasti keskiviikon kontrollikäynnistä saadaan yhtä mukavat tulokset, jotta Raipe pääsee mukaan perjantaiseen tokoryhmäänsä. Nuusku puolestaan on voimistunut lepolomallaan ja tällä viikolla pääsee taas muun lauman mukaan pidemmille lenkeille.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Tokon pienryhmäläiset

Rapsutin siirtyi agilityn pienryhmätreeneistään eläkkeelle ja tilalle otettiin tokon pienryhmäpaikka. Tosin eilisiin treeneihin lähti pikkukoira ja Raipe tepsuttaa remmiin aikaisintaan ensi viikon kontrollikäyntinsä jälkeen. Ryhmässä on kaksi koutsia ja ryhmäkoko on mukava, kuusi koirakkoa. Hyvin saadaan siis treeniaikaa, vinkkejä ja häiriötä.

Eilen teemana oli perusasennot ja käännökset. Sisullahan nämä ovat ihan alkeissa vielä, kun opettelu jotenkin hiipui kesällä tokokurssin loputtua. Tosin kouluttaja oli sitä mieltä, että koira osaa enemmän kuin ohjaaja kuvittelee, joten edetäkin voisi. Yllätys yllätys, jumitan taas! Perusasentoon Sisu tarvitsee vielä pienen käsiavun, ei liikettä vaan käden sivulle. Pitää häivytellä se pian pois eli treeniä alle. Pientä seuraamista on tehty imuttamalla ja siitäkin pitäisi alkaa heivata sitä kättä pois, niin voisin paremmin keskittyä kävelyyn ja käännöksiin. Ohjaajan käännökset eivät ole 90° ja kävelykin voisi olla reippaampaa eikä sipsuttavaa hiihtämistä. Ohjaaja pitäisi siis saada kuntoon ennen kuin se taannuttaa näyttävästi liikkuvan koiran edistymisen. Ihan kuin olisin kuullut vastaavaa ennnekin ;)

Olen pohdiskellut Rapsun paikkamakuun vaikeutta, sehän on pötköttänyt tyytyväisenä Nuuskun vieressä niin olohuoneessa kuin pesiskentälläkin eikä ole ollut ongelmaa. Tänä kesänä ja syksynä ongelmana on ollut muiden koirien kanssa makoilu, myös niiden tosi hyvien kavereiden. Rapsu ei lähde paikkamakuussa muiden luo vaan yksinkertaisesti ahdistuu tilanteesta, siitä, että jätän sen paikalleen ja menen pois. Se ei halua jäädä paikoilleen, se haluaa mukaan. Eilen sitten tajusin, että tilanne muistuttaa hyvin vahvasti mejän laukauksensietotestiä, jota Rapsu iän myötä tulleen ääniherkkyyden myötä alkoi pelkäämään. Siinäkin jätetään koirat riviin ja ohjaajat poistuu. Luulen siis, että Rapsu odottaa paikkamakuuseen laukausta. Ei hyvä homma ollenkaan, enkä nyt oikein edes tiedä miten tätä lähtisin purkamaan. Pitänee pohtia ja alkaa kimppatreenata vasta, kun suunnitelma on tehty.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Pötköttäjät

"Mahdotonta tylsyyttä", kuuluisi vastaus kolmikon kuulumisia kysyttäessä. Kaksijalkaisen syysflunssa on tehnyt nelijalkaisten elosta tylsää. Sen seurauksena Lupsusta on tullut Tuunaaja, Maiskusta Kaupankäyjä ja Hipsuvarpaasta hirmuinen varas.

Eilen kuitenkin herättiin eloon ja Sisu lähti pentuagilityyn, jossa treenattiin ennakoivia valssiloita (2, 6), persjättölöitä (4-5, 7-8) ja irttoomista (10-12). Koutsina oli Virve, joka Kaisan kanssa meitä luotsaa talvikauden. Alla jotakin sinnepäin treenipiirros.


Sisu kulki hyvin kuten aina, mutta lähdössä oli hankalaa pysyä. Eka veto meni hyvin, mutta vauhdin makuun päästyään alkoi lähdössä oleminen olla hankalaa, ja siihen kun yhdistetään teini-iän höpöjännitys, niin pylly oli turhan kevyt. Palkkaus oli yllätyksellistä, sitä tuli kakkosen jälkeen, kolmosen jälkeen, nelosen jälkeen, seiskan jälkeen jne. ja hyvä leikkiasenne kantoi läpi treenin.

Nuusku on ollut levossa viikon verran. Ulkoilut ovat olleet lyhyitä tarpeillakäyntejä, koska Nuusku alkoi tuntumaan hitusen kipeänoloiselta ja perä tavallista huterammalta. Kipulääkettä olen antanut parina iltana ja lääkitys + lepo on selvästi parantanut eläkeläisen oloa. Mielenvirkistykseksi ollaan käyty huviajelulla ja rannalla notkumassa, nuuskuttelemassa tuulia.