lauantai 27. joulukuuta 2014

Lomalaiset

Kolmikko metsässään. 
Kyllä, ne on kaikki kolme kuvassa.

Rapsu ja Sisu päikkäreillä.

Aamunäkymä, kun kääntää katseensa pois tyynyllään lepäävästä kuonosta.

Rapsutin rakastaa prahalaisen palikkapelin pallojen vingutusta.

Joku haluaisi leijua höyhensaarille, mutta joku toinen haluaisi painia.

Lupu ja Lupun korvat.

Lomalaiset ovat keskittyneet kainalossa makoiluun (Rapsun bravuuri! Ikinäkoskaan se ei kyllästy sylikoiran rooliinsa), metsäretkiin ja herkutteluun. Sisu on saanut vapauden, joskaan kimppalenkeille (lue: hippasille) se ei vielä saa osallistua vaan kaiken liikkumisen pitää olla omaehtoista eikä ohjattua saati nelijalkaisten kavereiden villitsemää. Tosin pitää sanoa, että ei se Sisun oma valinta aina villitöntä ole, mutta kun tätä ihan asiakseni lääkäriltä kysyin, niin vastaus oli, että jos se haluaa loikkia pitkin metsää hurmiossa, niin antaa palaa vaan. Kunhan se hilluminen lähtee siitä itsestään eikä kukaan yllytä. Pistin sitten silmät kiinni, kun se veti täysillä paalikasan päälle ja sieltä surmanloikalla alas. Kaiken on koipi kestänyt. Nuusku ja Rapsu ovat oman laumansa lisäksi päässeet nauttimaan Zorron ja Elenan hurmiollisesta seurasta.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Valkeaa joulunaikaa ja uudelle vuodelle hurjasti taikaa!

Kolmikko toivottaa nautinnollista joulunaikaa!

Pikkukoiran lenkit ovat pidentyneet ja vointi on ollut hyvä. Tekisi mieli jo päästää se vapaana viilettämään, kun eihän se ole yhtään toipulaan oloinen vaan valmis j-u-o-k-s-e-m-a-a-n, mutta tottelen kiltisti ortopedin ohjeita, jotta ei hieno toipuminen ota takapakkia. Kuten kasvattajakin totesi, mieluummin liian pitkään varovaisesti kuin liian nopeasti edeten. Tuntuu vaan suorastaan pienen kelpin kidutukselta, kun tollerit saavat viilettää hanki pöllyten ja paimen joutuu seuraamaan riemua vierestä rauhallisesti kävellen. Rauhallisesti!? Kävellen!! Eivät ole asioita, joita Sisu valitsisi.

Eilen Sisu ja Nuusku kävivät Helillä huollossa. Nuuskuttimella oli jumitusta vähän siellä sun täällä, mutta ei mitään niin suurta mikä ei olisi hieromalla auennut. Sisulle laitettiin laseria kyynärään (vaikka ei se kipeä enää ole, mutta eipähän siitä mitään haittaakaan ole) ja se tuntui ilmeisesti mukavalta, kun tyytyväisen oloisena kelpi köllötti. Kaksikko olisi mielellään jäänyt hoitohuoneeseen maskoteiksi, Sisu pesämään Helin silmämunat ja Nuusku syömään kaikki maailman herkut, mutta lahjonnalla sain ne kotiin mukaani. Kaikkea sitä.

Rapsu on ollut hyvin onnellinen lumien saapumisesta. Täällä on sen verran kivasti valkoista, että voi jo nietoksista puhua. Lumessa piehrarointi on Rapsusta parhautta :) Muutoin Rapsutin on ollut normaalia väsyneempi ja nukkuu tosi sikeästi. Ilmeisesti se on nyt virallisesti siirtynyt junioriosastolta senioriosastolle.

Päiväaktiviteetit.

Loppuun perinteinen Kuka, mitä, missä, häh? -pohdinta. Viime vuoden lopun Toissapäivänä, eilen, tänään ja huomenna sisälsi toiveita ja tavoitteita juuri sopivassa määrin, koska ne täyttyivät kaikilta osin. Eläkeläiset ovat pysyneet vetreinä ja humpsutelleet rakastamiensa asioiden parissa ja henkisesti kasvanut pikkukoira korkkasi aksakisakentät. Jaa, ensi vuodelle? Jos mennään samalla setillä eli kaikille paljon riemua, iloa ja hassunhauskaa puuhastelua sekä pikkukoiran kanssa aksakentillä skabailua.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Ulkonaliikkumiskielto kumottu!

Haa, pikkukoira palasi maailmaan! Tänään päiväohjelmaan lisättiin pienoiset lenkit ulkoilujen yhteydessä.  Heti aamulla… tai no aloitetaanpa eilisillasta, kun silloinhan se riemu pieneen koiraan tunkeutui. Eilen illalla Lupu ei joutunutkaan kevythäkkiin uinumaan vaan sai palata kainaloon. Tähän asti se on toipilasaikansa nukkunut isossa häkissä, jotta liikkumiskieltoinen saa levätä rauhassa ja myös lepää rauhassa. Mutta eilen tapahtui paluu arkeen eikä pikkukoira ollut uskoa sitä todeksi! Se oli aivan onnesta soikea tajutessaan, että yöksi on kainalopaikka! Niin onnellinen, että hiloutui makaamaan mahani päälle ja lupsutteli naamaani pitkin yötä. Ilokseni jossain vaiheessa onnea kohdistettiin Nuuskuun ja sen jälkeen maailman onnellisin käpertyi polvitaipeeseeni nukkumaan. Kunnes tuli aamu ja pikkukoira tajusi, että "hei mie herään kavereiden kanssa!!!" ja kömpiytyi riemuissaan mahan päälle ja pusuttelemaan… No kukapa sitä kaunista lauantaita makoiluun olisikaan halunnut käyttää.

Suuri onni täydentyi aamu-ulkoilulla, joka on pari viikkoa sisältänyt tien toiselle puolelle pissille/kakille kävelyn ja paluun sisälle syömään. Mutta tänäänpä kierrettiin kortteli! Ja voi sitä pienen kelpin ilmettä, kun se sen tajusi. Onneksi olin varannut nameja taskuun, niin pukkihyppely muuttui suhtkoht kävelyä muistuttavaksi liikkumiseksi, joskin välillä oli kaikki tassut ilmassa ja korvat läpättivät lentoasennossa. Nuuskittavaa riitti ja välillä piti painautua kämppisten kylkeen kiinni ja kävellä samaan rytmiin hymyillen. Hassu. Aamuruuan jälkeen iski pentuhepuli ja jouduin palauttamaan kauniin sisustuselementin eli kompostiaidan sängyn ympärille, jotta kiitorata sänky-sohva-sänky-kevythäkki-sänky-keittö poistui käytöstä. Kun villiyteen innoittava sänky rajattiin pois käytöstä, palautui menokin rauhalliseksi.

Senioriosastolla oli viikolla säpinää, kun pitkästä aikaa suunnattiin vanhalle kunnon tollerilenkille. Osanotto tosin oli hitusen suppea, mutta loistokkuutta se ei yhtään himmentänyt. Unski ja Hape saivat seurakseen Zorron, herrasmiehen viimeisenpäälle, ja kolmikolla oli lystiä. Yhdessä luuhasivat pitkin puskia ja hölkyttelivät menemään.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Senioreiden seuramatka

Iltalenkillä meijän metässä.

Lohikäärme on lepuuttanut siipeään punanuttukaksikon viipottaessa metsässä. Seniorit vetelivät lenkit ensialkuun hieman hitaammalla tempolla, mutta aika pian alkoi tuntumaan siltä kuin juniorikin olisi mukana eli tassut alkoivat toimia kirsujen ohella ja päästiin taas etenevään rytmiin kiinni. Luppakorvat ovat lenkkeilleen kaksin sekä kavereiden kanssa. Hieman on ollut omituista ulkoilla ilman ikiliikkujaa.

Pikkukoira on malttanut olla toipilas. Sisällä se on vireystilastaan riippuen hengaillut joko vapaana, kainalossa tai häkissä, välillä kämppistensä kanssa, välillä jomman kumman kämppiksensä kanssa ja välillä itsekseen. Toimettomuutta ei huomaa oikeastaan kuin ulkona käydessä, jolloin lohikäärme lähtisi lentoon, jos ei olisi kytketty ihmisankkuriin. Sisällä lojuminen ei ole ongelma on-off-koiralle.

Nuusku-reissaaja relaa Helsingissä.

Viikonloppuna matkattiin etelään lomalle ja Sisu pääsi ensimmäistä kertaa pääkaupunkiseudun sykkeeseen. Noh, hirveästi ei tullut kulmat liikkumiskieltoiselle tutuksi, mutta vähän se pääsi paikkoja nuuskimaan ja takapihan kallioilla notkumaan. Nuusku ja Rapsu sen sijaan pääsivät seikkailemaan tutuille huudeille ja kieltämättä oli itsellekin mukavaa käpötellä pitkästä aikaa merenrannassa. Lisäksi tein sellaisen ihmeen kuin messarissa käynnin! Tosin on tunnustettava, että en käynyt yhdenkään kehän laidalla, nähnyt tuttuja saati ihaillut mitään koiria vaan kipaisin myyntikojuilla ostoksilla. Kannatti, löytyi kaikenlaista mukavaa kolmikolle, mm. kasa tunnaripalikoita talvikauden aktivointiin (tiiän tiiän, voisin sahata niitä itsekin, mutta se jää aina suunnitelman tasolle...), välittömästi kolmikon huikean suosion saavuttanut Ke-Hu-lelu ja hirmuisen hauska hihna Lupsulle odottomaan lenkkeilylupaa.

Hörökorva terhakkana.

Rapsutin rapsuttaa.

Etelän reissu ei ollut pelkkää hellettä ja lomaa vaan siihen sisältyi myös Sisun kontrollikäynti Univetiin, jossa tulokset olivat oikein mukavat: lohikäärmeen siipi on parantunut hienoa vauhtia eikä siinä tunnu enää minkäänlaista kipua tai arkuutta. Kipulääkettä ei tarvitse enää nappailla ja loppuviikosta toipilaan ohjelmistoon voidaan lisätä rauhalliset ulkoilut kestoa pikkuhiljaa kasvattaen. Vapaana saa otus kirmailla joulun jälkeen ja vuoden alusta olisi treenilupakin. Kuulostaa hyvältä!

Tollerit kipaisivat kämppistään odotellessa Kouvolan ihmeellisellä koirapolulla.