"Insinööri goes Villipeto"
Toissa viikonlopun kisareissu Mikkeliin oli vaihteeksi niitä reissuja, jotka olisi voinut jättää tekemättä. Ensimmäisellä radalla insinööristä kuoriutui tuli pyrstön alla liikkuva villipeto, joka haki esteitä, joita ohjaaja ei hurjimmissa ajatuksissaankaan kuvitellut sen hakevan, kaarratti ja ajautui melkoisille linjoille. Ihan ei lähtenyt. Tai lähti lapasesta. Toisella radalla keppijumi teki paluun. Keppien loppupäässä kelpin korviin kiljui pari putkensuuta, joten virheitä karttava pikkukoira ratkaisi tilanteen jumittamalla loppuun, ettei vaan tule sitä virhettä. Siellä se pötkötti. Piti purkaa ja purkaa ja purkaa, ja onneksi lopulta jumi poistui. Viimeinen rata puolestaan kaatui heti alkuunsa yllättävään lähdöstä varastukseen, joka söi ohjaajanaista. Oli reissussa erinomaisuuttakin: jokainen kontaktieste suoritettiin insinöörimäisellä tarkkuudella.
"Terapian tarpeessa"
Viikkotreeneissä ohjaajan itsetuntoa nostettiin onnistuneesti. Ohjaajan keskittymistreenin saldona oli huikean hienoa settiä (plus monenmonta lakua!). Samalla ohjaajalle avartui ajatus siitä mikä se siellä kisoissa oikein mättää: ohjaajan pää on niin sekava, että ajatustenlukijakoira hämmentyy.
Päät (kaikkien) nollattiin jäljellä. Pikkukoira oli eri pätevä ja merkkasi makaukset antaumuksella. Valio sen sijaan oli hieman ruosteessa ja veteli kaikista makauksista hilpeänä ohi, mutta sehän ei ketään haitannut. Päällikkö puolestaan häikäisi huikealla suorituksellaan; se oli edelleen nimensä veroinen nenäkone.
Lisäksi ohjaajan nollattuun päähän haettiin lisää itseluottamusta Mustosen Saijan aksakoulutuksesta. Olipahan taas antoisa setti, jossa pikkulohikäärme pääsi loistamaan. Paljon tuli hyviä treeniaiheita, mutta ennen kaikkea valutettiin balsamia auki viillettyihin ranteisiin sekä uskoa ja luottamusta omaan tekemiseen & koiran osaamiseen.
"Tanssii diplomi-insinöörin kanssa"
Sunnuntaina ohjaaja hyppäsi pikkuliskonsa kanssa Päivin & Rooneyn kyytiin ja hurautti kisareissulle Pieksämälle tavoitteenaan ottaa viikon opit käyttöön eli toisin sanoen keskittyä ja luottaa. Oli rattoisaa ja lopputuloksena matkalippu kakkosiin! Tulihan se sieltä, työvoittojen työvoitto. Huikean hauskaa aksaa, kaikki kolme rataa. Ensimmäiseltä ohjausvirhevitonen, toiselta hyvä hylly ja kolmannelta nolla. Kaikilla radoilla hyvät kontaktit, hyvä yhteistyö, hyvä fiilis. Ainoastaan lähdöt olivat jotain aivan kamalaa; rauhalliset lähdöt ovat muutamissa viime kisoissa alkaneet hajoamaan ja nyt hajosivat ihan lopullisesti. Kisavideoita ei yksinkertaisesti kehtaa julkaista ennen kuin niistä on editoitu lähdöistä vähintään äänet pois, koska saattaapi olla, että lähtöön istumiseen vaadittiin käskytystä, jolla istahti koko Pieksämäki. Onneksi pitkäaikaisista kisakumppaneista löytyy aina joku joka on ratkaissut vastaavan ongelman (ilman, että kuulostaa kersantilta), joten mahtireissulta sai palata kotiin lähtökorjausohjeet, serti ja ruisleipä repussa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti