Kutakuinkin tälläinen oli valmistava liitorata.
Lohikäärme oli mainiossa liekissä ja pelitti hyvin. Haastavin kohta radalla oli oman liikkeen rytmitys seiskalle. Juu, ei vaikuta haastavalta kuvassa, mutta haasteen toi se, että siinä kohtaa oli ohjaajalla liikaa aikaa :P Keinu oli hyvin kiihkeä ja siihen otettiinkin palkattuja toistoja, vaikka niiden toimivuudesta olen vähän ristiriitaista mieltä, kun paras palkka Sisulle on radan jatkaminen. Mutta otettiin nyt sitten kumminkin :D
Tämän päiväisiin vuoden viimeisiin kisoloihin lähdettiin Lupsukan kanssa hyvällä mielellä. Noh, itse olin vähän nuupallaan perjantai-illan talkoilusta ja lauantaisesta koetoimitsijan pestistä eikä aamukarhea kurkkukaan saanut oloa piristymään, mutta onneksi pikkukelpi on aina fiiliksissä ja se tarttuu :) Mielenkiintoista miten se tietää ollaanko menossa kisoihin vai treeneihin jo kotona vaikka lähden samoissa vermeissä ja omasta mielestä samalla meiningillä. Mutta jossain on se pieni ero, jonka tarkkasilmä huomaa. Lämppälenkki tehtiin Pärnällä pitkän kaavan mukaan, koska huomasin, että lohikäärme oli niin fiiliksissä! Se riekkui onnessaan ja haastoi minua leikkiin koko lenkin ajan. Nauratti vaan, kun toinen juoksee kohti korvat sujona, silmät pullottaen, pylly heiluen ja etujalat vispaten, tiedättehän, semmoisella pentuhepulilla :D Olin ihan otettu, koska tuosta menosta saa meillä nauttia yleensä Rapsu, joka lähtee samalla meiningillä leikkiin mukaan. Miut on ylennetty Rapsu-idolin tasolle!
Eka rata oli hypäri ja se meni vähän harakoille. Olin löysä eikä sellainen asenne toiminut, olipa yllätys! Sisu livahti ansoihin minkä ehti. Mutta positiivista oli se, että otuksen vire oli hyvä vaikka ajattelin kotikisoissa sen lähtevän ihan lapasesta. Lähdöt myös olivat rauhalliset eli Mujusen kirjasta apinoimani (ja muokkaamaani) resepti toimii.
Toiselle radalle lähdin hyvällä asenteella, en ollut löysä vaan laskeuduin paikalle suoraan FitFarmilta. Ihan törkeän hienoa settiä, mutta sitten rynnin kohdassa, jossa olin suunnitellut olevani rynnimättä ja hönkäisin liikkeelläni Sisun paikkaan, jos keppien virheetön aloitus oli mahdotonta. Muilta osin yhteistyön juhlaa ja uljaat kontaktit.
Kolmas rata olikin sitten semmoista flowta, että voin taas todeta hyvän hyllyn tuntuvan paremmalta kuin huono nolla tai joskus peittoavan myös hyvän nollan. Aivan käsittämätöntä settiä! Olin loistavassa latauksessa, koska tilanne vaikuttaa olevan tällä hetkellä kisoissa se, että meillä menee ymmärrys Sisun kanssa niin hyvin yhteen. Voin keskittyä oman hyvän ja sopivan kutkuttavan vireen hankkimiseen haasteiden miettimisen sijaan. Radalla oli pari haastavaa kohtaa, jotka selätettiin 6-0, mutta sitten viime metreillä unohdin tehdä suunnittelemani valssin (jotenkin vaan ihailin Sisun hienoa menoa) ja sinnehän se sujahti putken väärään päähän. Mutta eipä se mitään, tunnelma oli niin hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti