Vanhat kaverit: Iivari, Rapsu ja Nuusku
©TiinaVlasoff
Alkuviikon superhauskuus oli seniorilenkki Nuuskun ja Rapsun Iivari-ystävän kanssa. Iivarihan on tollerityttöjen vanha treeni- ja kisareissukaveri, yhdessä ollaan kipaistu useammatkin Pakkasrallit. Lähdettiin porukalla Pyytivaaran maastoihin reippailemaan ja olipa kivaa.
Keskiviikkona suunnattiin viikkotreeneihin, joihin talvikauden koutsimme oli tehnyt sikermän parin viikon takaisesta piirinmestaruuskisaradasta. Pikkulohikäärme veti niin hyvin!
©HeidiUtriainen
Väännettiin ohjauksina pakkovalssi (3, 10) valssilla (13), päällejuoksu (4), takaaleikkaus (8), flippi (11), persjättö (15), sylkkäri (17). Pikkukelpi lensi eri etevästi ja treeni oli melkolailla onnistumisen elämystä. Takaaleikkaus kepeille oli sellainen kohta missä pystykorva hetken mietti, mutta kykeni ja kymppihypyn pakkovalssiin jouduin säätämään ajoitustani, kun kahvipapu ampui putkesta aika kyytiä. Flippi oli semmoista hutiloimista, että pitää ottaa treeniin siten, että teen sen kunnolla enkä vaan hutki menemään.Tosi kiva oli treenata ja oma juoksukin kulki!
Lauantaina hurautettiin Lupun kanssa Viikseen kisaamaan. Hieman jännitti, että onko mukana pennuista haaveksija vai uranarttu, mutta jännitys oli turhaa, koska uranarttu oli tehnyt paluun. No olin tästä oikeasti vakuuttunut viimeistään edellisillan kimppalenkillä Ninkan elukoiden kanssa, sillä Sisu oli hyvin rento ja haastoi kavereita hippasille minkä ehti eli ei ollut takakireydestä edes rippeitä.
Kisoissa tuomarina oli Mujusen Salme, joka oli tehnyt jouhevat ja sopivan vaikeat radat. Alle on koottu muutamia paloja radoista. Sisu oli liekeissä, mutta ohjaajansa hieman tunaroi eli pysyi tasollaan :D Kokonaisuutena tehtiin hyvää settiä hyvällä fiiliksellä, ja molemmilla aksaradoilla lohikäärme teki tuliset kontaktit.
Ekalla hypärillä (vaaleat pallerot) olin hyvin mukana ekan suoran, mutta putken (6) jälkeen tein väärään suuntaan valuvan valssin, jonka jälkeen olin kroonisesti myöhässä hyllytykseen saakka. Radalla oli veikeä vauhtisuora, jolta piti kääntyä 90 astetta hypylle edessä häämöttävän suoran putken sijaan ja kun olin jäljessä, niin milläpä olisin kääntänyt. Muilta osin hyvää settiä.
Tokana olleella agilityradalla (tummat pallerot) oli tismalleen samanlainen alku, mutta keppien sijaan pitikin kaartaa muurille (4). Hitusen ahdisti, koska edellisellä radalla samassa kohdassa tykitettiin suoraan ja nyt piti kääntyä esteeltä, jolta ei oltu kääntöjä ihmeemmin treenattu. Yritin olla kääntämättä ennen laskeutumista, jotta ei tule välistä, mutta sain kuitenkin Sisun kääntymään ilmassa viimeisen palikan päälle. Myös viisto hyppy (8) oli hankala ja hankalia ne ovat olleet treeneissäkin. Jälkiviisaana keksin kohtaan käyttämääni paremman tavan ohjata, mutta jälkiviisaushan on tunnetusti parasta. Kokonaisuutena suoritus oli hyvä.
Kolmas rata (vaaleat neliöt) meni erinomaisen hyvin. Siellä oli kaksi hirttopaikkaa (8, 13) ja meillähän ei hirtot ole toimineet edes treeneissä. Mutta - yllätys yllätys - nyt molemmissa kohdissa toimi! Toimi niin hyvin, että jäin kasiputkelle ihaillen katsomaan, että "hei se meni sinne, hei me osattiin" ja sen jälkeen olinkin aavistuksen väärässä paikassa, kun olisi pitänyt sulavasti ohjata seuraavalle hypylle.
Aivan loistokas reissu vaikka ei tuloksilla juhlittu. Kiva oli tehdä ratoja, joihin lähtiessä tiesi, että jos en sössi, niin nollaan on hyvät mahikset. Mukava oli myös tulla maaliin sellaisten suoritusten jälkeen, joilla molemmat olivat tehneet parhaansa ja toimivat omalla tasollaan. Ehkä vielä joskus koittaa päivä, jolloin ohjaaja on koiransa tasolla!
Pyhäpäivä rentouduttiin mökillä talkoohommissa, tai rentouduttiin ja rentouduttiin, saattoi ehkä pari kertaa palaa käpy muutamaan yli-innokkaaseen pikkuapuriin (seniorein ja juniorein), jotka hilluivat seisoskelemassa märässä sementissä. Rapsutin oli kyllä yltiösöpö pallonsa kanssa, se laskee pallon rantahiekalle ja koettaa tuijottaa pallon liikkeelle. Hurjan monta kertaa Hape tempussaan onnistuikin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti