Villa Taivaannastan iki-ihana luonnonnurmikenttä
Viikko alkoi parhaalla mahdollisella tavalla; ensin Nuuskun eläinlääkärikontrolli, jonka tulos oli pukkimainen terveys, toiseksi odotushuoneen puntarin paljastus Rapsun lihotuskuurin onnistumisesta ja kolmanneksi Sisun aksatreenit Kiteellä Villa Taivaannastassa. Änkeydyttiin mukaan pieneen porukkaan, joka hiloutuu kesän ja syksyn aikana Lukkarisen Marin treeneihin Kiteelle. Kiva, että ollaan porukassa, koska seura ja treenit olivat loistavat! Treeneissä helle oli hirmuinen, joten suunnittelin lyhyitä pätkiä ja paljon palkkaa.
Parhautta oli huomata, että etäalut toimivat Sisun kanssa myös muualla kuin kotihallissa, se pystyi hyvin lukitsemaan ekan hypyn. Itse kuitenkin varmistelin liikaa, jolloin miun "varmisteleva" käden lähetys oli niin vahva, että heitin Sisun helposti liian suurelle kaarelle jatkoa ajatellen, joten pitää opetella hieman hienosäätöä viskelyyn. Aina ei tartte heittää kuun pinnalle tepastelemaan. Persjätöt toimivat vauhtisuoralla paremmin kuin päällejuoksut vaikka ne hasardilta tuntuivatkin, mutta Sisun linja oli niissä täydellinen. Jalat olivat taas surkeat ja flippi ei lähtenyt vauhtisuoran päätteeksi, noh, se ei yllättänyt, tosin ei taida vastaavissa paikoissa lähteä mikään muukaan ohjaus ohjaajan laamamaista koomaa lukuunottamatta :P Hmm, voinkin lanseerata tyyppiohjaukseni laamakooman, kuka haluaa oppia?
Meinattiin jäädä Lupsun kanssa pysyvästi Kiteelle, sillä jäähdyttelyn jälkeen pakkasin autoon koiran ja heitin vänkärin ovesta sisään puhelimen, avaimet jne. samalla oven sulkien. Keskuslukitus sanoi naps ja lukitsi miut ulkopuolelle! Onneksi oli hellettä, joten olin jättänyt takaluukun viimeiseksi suljettavaksi, joten pääsin sitten mönkimään häkkien ja katon välisestä raosta avainta hakemaan. Aika ahdasta oli, täytyy sanoa, mutta ehkä en tee samaa virhettä enää kolmatta kertaa. Kyllä, tämä oli jo toistoa! Lukitsin muuan talvi Hammaslahden hallin aikoina Micran ulkopuolelle: avaimet olivat autossa ja autossa vapaana treenivuoroaan odottavat tollerit tepastelivat keskikonsolissa sijainneen ovien lukitusnapin päälle. Siinäpä sitten houkuttelin niitä ikkunan takaa astumaan napille toistamiseen, kun vaihtoehtona on 30 km kävely vara-avaimen hakuun.
Viikko jatkui mökillä. Uintia hurjasti, herkuttelua ja päiväunia rantahiekassa. Itikat olivat kadonneet, joten Rapsukaan ei öisin sotkeutunut aitassa hyttyskatokseen, kun sitä ei tarvinnut sängyn päälle virittää. Takatukan poikaset olivat kasvaneet ja hienosti kolmikko antoi poikueen uiskennella rannassa saakka, eivät yrittäneet syödä.
Rapsu Rantasammakko
Käytiin kotimatkalla tsekkaamassa landella marjapuskien tilanne ja Rapsutin etunenässä imuroi vielä kypsymisvaiheessa olevia herukoita ja karviaisia kitaansa antaumuksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti