Kiltti potilas sai asiakasuskollisuudestaan palkinnoksi retropupun.
Sunnuntai-iltana Rapsu mupelsi lampaankorvaansa niin hitaasti ja hartaasti, että oli pakko avata kita tarkempaa tutkailua varten. Olin jo aiemmin viikolla kiinnittänyt huomiota hieman hidastuneeseen syöntiin, mutta nyt hitaus oli sitä luokkaa, että sitä ei voinut enää ohittaa tilapäisenä mielenhäiriönä. Aika nopeasti huomasin ylätakahampaan olevan halki, joten eläinlääkäriin aikaa varaamaan.
Saatiin tarkistusaika heti maanantaiksi. Odostustilassa käytiin läpi Rapsuttimen perinteiset kuviot eli iloisesti sisään ja suoraan vaa'alle, punnittavana napotusta ja kauniin hyljemäistä "oink, oink"-ääntelyä vihjeenä siitä, että "tässä istun hienosti, missä palkka?" Sen jälkeen ruokahyllyjen nuuskuttelua, uusien lelujen tsekkausta ja hienosti käyttäytyvän koiran pötkötystä. Raisku sai toimitusjohtajalta hienon retropupun ja se nosti käynnin hupia entisestään. Miettikää nyt, saa napottaa vaa'alla ja vinguttaa pupua! Aika hienoa. Kyllä kannattaa olla uskollinen asiakas!
Kirsi tarkisti suun ja havaitsi, että koko hammas on halki siihen malliin, että poisto on ainoa vaihtoehto. Poistoa odotellessa luppakorva nauttii pehmyttä ruokaa ja kipulääkettä. Pohdittiin syitä halkeamiseen, koska tämä oli jo toinen takahammas puolenvuoden sisällä eivätkä terveet takahampaan itsestään halkeile. Esille nousivat mm. allergian vuoksi naposteltujen lääkekuurien heikentämät hampaat sekä geenivirheen tuoma olematon hammaskiille. Kuulemma erityisesti bortsuilla on tämmöistä hammasongelmaa, jossa geenivirheen vuoksi hammaskiille jää kehittymättä (?) ja hampaat alkavat hajoamaan keski-iän jälkeen aika nopealla aikataululla. Mutta olipahan syy mikä tahansa, pääasia kuitenkin, että kipeä hammas saadaan poistettua ensi viikolla ja pitää toivoa, että loput legot pysyisivät suussa ja ehjinä.
Sisun kanssa viiletettiin maanantai-iltana viikkotreeneihin ja Kaisa veti ihan huipputreenit! Aivan mahtavaa menoa pikkupapuselta ja niin opettavaista ohjaajalle. Tehtiin parinkymmenen esteen ratatreeni, jossa oli mukana tekniikkaa ja vauhtia sekä kohtia, joissa joutui miettimään miten se kelpi meneekään eri tavalla kuin tolleri.
Alla olevaan tekniseen kohtaan kokeilin hypyille (2, 4) mm. pakkovalssia ja saksalaista. Pakkovalssissa (2) Lupu ampui putken (1) suusta hornankuuseen, koska kuuli juoksuäänet ja oletti, että mennään eteen ja kovaa. Putkea (1) edeltävä radan alkuosa oli sellainen, että jouduin juoksemaan hypylle (2) tuhatta ja sataa. Putkijarrun voisi toki opettaa, mutta enpä ole jaksanut ;P Saksalainen (4) toimi paremmin, koska silloin oma liike ei jatkunut niin pitkälle, joten Lupsukin kääntyi putkesta tiukemmin. Jälkimmäinen pakkovalssi (4) puolestaan oli tuhoontuomittu, sillä lohikäärme syöksyi putkesta (3) niin jumalatonta kyytiä, että vaikka miten juoksin, oltiin siivekkeellä yhtäaikaa. Saihan sen virheettä menemään, ei siinä mitään, mutta ei se kaunista saati järkevää ollut. Siihenkin toimi paremmin saksalainen eikä toisen siivekkeen kauttaa vedetty peruspyörityskään hullumpi ollut, koska Sisuhan kääntyy vaikka taskussa.
Treeni oli hauska, vauhdikas ja paikoin pikkukoira irtosi vähän turhankin iloisesti :) Minä kyllä tykkään siitä, että koira liihottaa horisonttiin, ei siinä mitään. Pitää vaan nyt määritellä itselle, että millaisella ohjauksella sen haluaa kääntää irtoamisen jälkeen ja millaisella ohjauksella antaa mennä vaan taivaanrantaan. A-este sujui myös erinomaisesti osana rataa.
Tänä aamuna käytiin ottamassa hieman keinua (erinomaisia toistoja keinuleikkiin), keppejä (erinomaisia toistoja) ja maanantain treenin kohdasta 1-3 sovellusta. Virittelin suurinpiirtein samanmoisen kohdan ja tein hypylle (2) backlapin mikä toimi huikean hyvin! Omat puolierot kyllä huomasi ja toiseen suuntaan backlap soljahti kuin nappi nenään, mutta toiseen suuntaan oli hieman tökeröhkö, mutta onneksi Sisu oli armollinen eikä takertunut ohjaajansa heikkouteen.
Illan iloksi suunnattiin Sisun kanssa Liperiin lampaille ja olipa ilo huomata kehitys pikkukoirassa. Se on selkeästi syttynyt, sillä on asennetta ja ajatusta. Ei ole tokopaimennusta vaan Sisu lukee eläimiä ja koettaa toimia suhteessa niihin. Rohkeakin siitä on tullut, hienosti uskalsi omatoimisesti sulloutua aidan ja lampaiden väliin laittamaan villapallot liikkeelle. Hommien jälkeen lähdettiin Ninkan lauman kanssa lenkille ja seuraan liittyi myös Pekka-kissa. Sisusta Pekka oli aivan parasta seuraa ja kaksikko saikin pellolla aikamoiset leikit aikaiseksi :) Hämmentävää omistaa koira, jonka mielestä kissa ei ole vihollinen nro 1. Hämmentävää oli myös huomata miten pieniä karitsoita voi tuijottaa loputtoman kauan, karitsatelkkarin voisi tilata kotiinkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti