Talouden intohimoisin aurinkofani.
Eilisen iltalenkin yhteydessä humputeltiin Sisun kanssa hieman tokon merkeissä. Pitkään aikaan ei ollakaan tokoiltu ja nytkin vähän puolipakolla (ja ilman suunnitelmaa) tuupin itseäni pesiskentälle. Lupsu oli innoissaan kuten aina ja helpostihan siinä tehdessä alkaa itsekin lämpenemään lajille, kun toinen on tohkeissaan. Tehtiin nopeana sikermänä perusasentoa (hyvä), seuraamista ja käännöksiä (hyvät), maahanmenoja (erinomaiset) ja stoppeja (kadonneet). Kentältä jatkettiin pitkälle iltalenkille pitkin Pyhäselän rantoja ja Luputin pääsi esittelemään semitäydellisiä lokeista luopumisia sekä täydellisiä rusakoista luopumisia, ja mikä parasta, huikaisevan hienoa arkitottelevaisuutta.
Tänään käytiin Heidin keinuklinikalla ;) Hyviä vinkkejä sainkin siihen miten edetä, kun omalla kuviolla vastaan on tullut tilanne, jossa takaisin ponkaiseva keinu napauttaa Sisua mahaan. Sitä en halua ja nyt sain oivallista visiota siitä miten rakentelen keinun suorituksen ilman potkua. Aikalailla palattiin vanhoihin tuttuihin perusasioihin, mutta tällä kertaa jatketaan niistä eteenpäin hieman eri variaatiolla. Enää tarttee vaan treenata!
Nuuskuttimen liikkuminen näyttää hieman kankeammalta, joten pitänee ottaa elukkalääkärin kanssa keskusteluun pysyvät tropit. Nythän aiemmin saatu Gabapentiini-kuuri on loppunut ja on todettava, että loppumisen huomaa. Mielissään Unski metsälenkeillä menee pitkän kaavan mukaan ihan oma-aloitteisesti keulassa, mutta sisällä huomaa, että esimerkiksi korkeammille nukkumapaikoille kampeaminen ei ole kovin lennokasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti