Rapsu suosikkipaikallaan.
Missäs muualla sitä aikaansa viettäisi kuin eläinlääkäriaseman vastaanotolla. Rapsulla oli vallan kaksi aikaa peräkkäin, melkoista menoa! Ensiksi mentiin Kirsin tutkittavaksi, koska Rapsun perinteinen allergiakorva on vaivannut. Oikea korva on oikea murheenkryyni, aina kutiseva ja hiivainen. Tällä kertaa kotihoito ei kuitenkaan johtanut mihinkään ja eikä ihme, sillä hiiva oli painunut sisäkorvan puolelle. Siispä lääkettä napaan ja toivotaan, että hiiva tulee ulos eikä tärykalvoa tarvitse puhkaista. Rapsua tutkimus luonnollisesti pelotti, koska korva oli hirmuisen kipeä. Pienen luppakorvan jalat tutisivat ja perä yritti pakittaa pois pöydältä, mutta uikuttaen se kävi koettelemuksen läpi, kun ei pakoonkaan päässyt pötkimään. Toimenpiteen jälkeen Rapsu pääsi palkaksi vaakaan istumaan, Rapsun suosikkipaikkaan. Vaa'alle mennään heti tullessa, matkalla hoitohuoneeseen, hoitohuoneesta tullessa, maksettaessa, poislähtiessä, you name it. Vaa'alla istuessa surusilmät suuntautuvat tiskillä olevaan herkkupussiin, kurkusta pulpahtaa "ynh ynh", ettei vaan keneltäkään mene ohi miten hienosti Rapsu vaa'alla istuu ja miten siitä voisi herkkuja saada. Ja tokihan Rapsu saa herkkuja ja klinikalta poislähdettäessä vielä peurankorvan, ja senkin Rapsu tietää ja aina maksuvaiheessa kääntää katseensa tiskillä olevaan peurankorvalaatikkoon ja sanoo "ynh ynh". Hyvin toimii, aina tulee korva.
Mutta ennen poislähtöä suuntasimme Soilen hoitohuoneeseen akupunktiota varten. Kolmas hoitokerta oli lonkan osalta jo aika turha, koska koipi on toipunut oikein hyvin, joten neuloja tökittiin erityisesti korvan hoitoon. Rapsu oli neulatyynynä tottuneesti, mutta kun neulat pistettiin selässä oleviin korvapisteisiin, niin otus pomppasi ilmaan, sillä pisteet olivat kipeät. Tosi kipeät, eikä ihme, kun korvakin on pipi. Toivottavasti tulisi neuloista korvaan lisähelpotusta lääkkehien lisäksi.
Sisu näyttää ihan pieneltä haltialta uinuessaan.
Ulkona viuhuva raaka tuuli kutisti reippailureissuja, kun tuntui, että oma pää lähtee lentoon, ja se oli oikein hyvä, koska sain taas aikaiseksi ottaa hieman tokoa sisällä. Sisun kanssa otettiin istu ja maahan erottelua. Hyvin toimi, tosin alussa Sisu tarjosi itsepintaisesti maahanmenoa kaikista käskyistä, mutta huomattuaan, että "kai tässä kuunnella pitää", alkoi erottelukin käynnistyä ja käyntiin päästyään toimi 100% varmuudella. Pitäisi rueta opettelemaan seisomistakin ja jatkaa perusasennon harjoittelua, ollaan nyt jämähdetty noihin istumisiin ja maahanmenoihin. Nuusku teki istu-maahan-seiso kaukokäskyjä vaihtevilla matkoilla. Ne oli, noh semmoisia mitä ne nyt ovat, kun toinen on yli-innokas ja treenaa liian vähän. Istumiset ja maahanmenot onnistuivat ilman suurempia tepsuja, mutta seisominen oli enempi vipellystä kuin seisomista. Mutta mitäpä se haittaa, kun hauskaa on. Nuusku ja nipotus ei sovi samaan lauseeseen, paitsi silloin, kun Nuusku on se joka nipottaa ;) Rapsutin pääsi myös reenaamaan, otettiin hitusen istu ja maahan erottelua. Istumiset olivat oikein hyviä, nopeita ja varmoja, mutta maahanmenot empiviä lösähdyksiä. Meinasin kirjoittaa, että pitäisi treenata enempi, mutta totuushan on, että pitäisi ylipäätään treenata :) Hauskinta tässä treenisessiossa oli se, että ennen kun olen treenannut portin toisella puolella jollain muulla kuin Nuuskulla, Nuuskis on vetänyt samaa settiä itsekseen portin takana ja näyttänyt pätevältä. Nyt siellä heiluin myös Sisu, teki tiukasti mukana molempien tollereiden maahanmenot ;)
Nelijalkaisten iloksi ostin niille pässin. Pässi elelee Ninkan hoivissa ja päätyy kirsukkaiden kuppiin joskus syksyllä. Saavat ravinnokseen onnellista pappilan pelloilla kirmannutta ja hyvän elämän elänyttä karitsaa. Kasvissyöjänkään sydäntä ei ahdista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti