Pienen pieni 16 viikkoinen kelpotus pääsi tänään toisille rokotuksilleen. Hirmuisella innolla ipana paineli elukkalääkäriin sisään, koska siellä oli viimeksikin niin kivaa! Vauhtimimmi kipaisi tiskin toisellakin puolella ja viipotti ympäriinsä varsin kotoisasti. Painoa Sisulle oli kertynyt jo 8,6 kiloa, mehevä typy.
Ekoilla rokotuksilla Martina oli Sisusta ihana ja oli se nytkin siihen saakka, kunnes alettiin hampaita katsomaan. Se oli Sisusta aivan kauheaa, ihan hirveää, ei ollut ollenkaan yhteistyöhaluinen pieni eläin. Vahvaa räpiköintiä, kiljumistaistoa ja kuulemma orastavaa irvistystäkin kelpi esitteli, mutta periksi ei annettu vaan hampaat katsottiin ja sen jälkeen tuupattiin namia kuonoon. Martina tosin kysyi ennen taistoa, että haluanko, että hampaat rimpuilusta huolimatta tsekataan vai haluanko jättää väliin. Mie halusin, että viedään loppuun se mikä aloitettaankin ja hyvä niin, koska huomattuaan, että eipä siihen kuole, Sisu oli taas aurinkoista kaveria eläinlääkärin kanssa. Minulle tuo venkoilu tuli yllätyksenä, koska kotona Sisu on helppo käsiteltävä, esim. kynsienleikkuu on maailman helpointa Sisun istuessa rauhallisena sylissä ikkunasta ulos katsellen samalla, kun napsin kynsiä poikki, tassujen ym. pesu on lastenleikkiä ja muu käpälöinti onnistuu ilman mitään draamaa. Mutta eipä noita hipelöintejä tosiaan olla harjoiteltu muualla kuin kotona eikä muiden kuin minun tekemänä, näköjään pitäisi. Tutkimusten jälkeen tuupattiin rokotussetti niskaan ja raivotautirokote hieman kutkutti, mutta sekin syyhy unohtui aika äkkiä, kun pentu sai muuta mietittävää. Toimenpiteiden jälkeen alkoi nimittäin reissun paras anti: pentupainit! Martinan snautseripentu on päivälleen saman ikäinen Sisun kanssa, joten leikit menivät loistavasti yhteen. Aikaa hippasille oli varattu vartin verran ja se käytettiin antaumuksella hyväksi. Olipa mahtavaa!
Illansuussa hilippastii Nuuskuttimen ja Sisukkaan kanssa Utran harjun poluille Zorron & Elenan ja Veikon & Voiton kanssa. Setterit V & V olivat Sisusta aivan ihania! Sisu kirmasi niiden perässä hurmoksessa, fanitti niitä ihan kympillä ja olisi vienyt ne mukanaan kotiin, jos olisi saanut. No olisin miekin voinut ne ottaa, niillä on elämänasenne niin pop.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti