Alkuviikko on mennyt mukavasti Pyhäselän jäällä hengaillessa. Pitkiä lenkkejä auringossa, kalastajien avantojen tutkiskelua, villielukoiden (kuulostaa jännittävämmältä kuin pupujen...) jälkien tarkastelua, hangessa piehtarointia, hippaa ja rallia. Lokoisia päiviä, kirsun rusketusta auringon loisteessa.
Tänään käytiin Rapsun kanssa hallilla hieman pikatreenimässä, ottamassa jotain tuntumaa ennen lauantain kisoja. Olisi ehkä voinut jättää väliinkin, niin kisoihin olisi luottavaisempi mieli lähteä. Tai no jos radoilla on vaan putkia ja keppejä, niin sitten me loistetaan. Kepit Rapsuliini haki toistuvasti hienosti avoimesta, suljetusta ja suorasta kulmasta kovasta vauhdista ilman apuja. Putkenpäät löytyivät hyvin ja niissä oli lystikästä. Mutta sitten se surkeus: puomin kontaktille tuli yksi upea toisto ja useampi kehno, mutta ilman kriteerejä kelvollinen sekä muutama, joista ei saanut siedettäviä hyvällä tahdollakaan. Kai se puominkontaktin tehokurssi on lopulta oikeasti aloitettava, siirrettävä homma teoriasta käytäntöön, onhan tuota jo useamman vuoden onnistunut lykkäämään.
Nuuskusta on kehkeytynyt huima akrobaatti. Nupa sai aiemmin lääkehuuruissaan inspiraation kiivetä olohuoneessa majailevan kevythäkin päälle katselemaan ikkunasta ulos ja sen jälkeen luppakorva on leikkinyt Tarzania harva se päivä. Melkein aina kotiin tullessa ikkunassa napottaa Nuusku. Tosin kauaa kevythäkin katto ei moista toimintaa kestä, joten pitänee joko a) kehittää häkin kattoon vahviketta, b) kieltää häkin katolle pomppiminen, c) amputoida Nuuskun jalat tai d) laihduttaa Nuusku pari kiloiseksi. Lellikin iloksi vaihtoehto a on luultavin valinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti