Kemiallinen lobotomia

Rapsuliinus alkoi treenaaman keskiviikon ryhmässä ja illan treeninä oli jotain alla olevan suuntaista. Hirmuisen hauska treeni ja onnistui yllättävän mukavasti. Alku meni rattoisasti muurille asti, mutta unohdettuani haltuunoton ennen muuria, Rapsuliini valikoi iloisena sisemmän putken, mutta vekkiin yhdistetty Rapsu-käsky sai luppakorvan muurilta oikeaan putkenpäähän. Hyppylöissä ei ollut mitään ihmeellistä, vedin ihan peruskauralla ilman mitään jaakotushilavitkutuksia ja kääntyi kivasti, milloinpa se ei kääntyisi. Ohjauksen kannalta vaikein kohta oli 16-17, koska jostain syystä halusin juosta keppeihin pahki. Toistuvasti. Rapsu kääntyi tiukasti ja hyvin, mutta minä se vain kolistelin keppejä. Myös hyppy 19 oli haastava, koska siellä oli puomi vierellä, jolloin Rapsulla ollut suurta kiinnostusta hyppyä lukea. Rapsu lähti kyllä reippaasti takaakiertoon, mutta kiersi koko homman ja hinkusi puomille. Siihen tein sitten flipin, sen verran ajattelin uutta opetella, ja sillähän se Rapsu hypyn yli sinkosi.

Eilen illalla Nuuskis ontui iltalenkin jälkeen oikeaa etutassuaan ja tarkempi tutkimus paljasti yhden kynsistä katkenneen/ haljenneen ytimeen asti. Lumi ja pakkanen oli tyrehdyttänyt verenvuodon, mutta näky oli silti tai ehkä sen takia melkoinen, kun veri oli liihvautunut karvoihin, kynnen torsoon ja kynnen riekaleisiin. Koska kipu oli Nuuskulla kova, sai se yöksi lääkettä kuonoon ja virittelin sille pumpulista sekä sukkahousuista oikein näyttävän tassusiteen. Tänään pääsimme lääkärille, joka totesi vauriot odotettua pienemmiksi, joten Nuuskulta jäi suotta aamiainen välistä. Tarvittavat toimenpiteen saatiin tehtyä ilman tainnutusta, vaikka pikku akrobaatti kiipeilikin pitkin minua eläinlääkäriä pakoon ja aiheutti melkoiset ihmettelyt ketteryydellään. Nuuskuhan kykenee luikertelemaan itsensä irti otteesta kuin otteesta vaikka olisi miten monta pitäjää. Ankerias. Venkoilua lukuunottamatta Nuusku oli oikein reipas potilas, kiltti kuin mikä vaikka tropista huolimatta siihen koski niin henkisesti kuin fyysisestikin. Onneksi reippaudella ansaittu poronkorva lohdutti hieman ja elukkalääkäristä jäi hieman valoisampi muisto.

Jokatapauksessa treenitaukoa agilitysta tulee jokunen tovi, jotta kynsi saa parantua rauhassa ilman iskuja ja  lauantaille kaavailtu vuoden kisa-avaus jää väliin. Muuten Nupatsu saa hillua normaalin tapaan, joskin epäilen, että tämän hetkinen meno aiheuttaa sen, että otus pitää teipata jeesusteipillä lattiaan kiinni. Oikeasti, minä en ymmärrä miten kipulääkkeet tekevät Nuuskusta ihme sekopään, pomppii kuin kuolematon ympäriinsä, kiipeilee pitkin kevythäkkien kattoja ja muutenkin on enemmän apina kuin koira.