sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Pierunestin

Hotkeltajan uusi ruokakuppi.

Siinä vaiheessa, kun ruuan mukana masuun menee ilmaa enemmän kuin ruokaa, on aiheellista hankkia (ainakin toviksi) käyttöön jonkinlaiseen malttiin pakottava ruokakuppi. Kaikkihan nuo syö kuin viimeistä päivää, mutta Sisulla tuomiopäivän meininki on ihan mahdotonta. Hotkeltaa hirveillä äänitehosteilla ja piereskelee hotkimansa ilmat antaumuksella illan aikana. Kuppi on ruma ja koominen, mutta toimiva. Ikinä aiemmin ei ole kelpie käyttänyt syömiseen aikaa ja malttia. Eikä se enää piereskele!

Perjantain tokotreenit menivät hyvin, joskaan en enää kunnolla muista mitä tehtiin, joten voi olla, että aika on kullannut muistot. Ekaan settiin otettiin Silakan kanssa hieman seuraamista, josta saatiin palautetta, että näyttää paremmalta kuin viikko sitten! Se on hienoa se. Nyt pitäisi saada vasen käsi rennoksi, joten se seuraavaksi työn alle. Koska paikalla oli niin eteviä tyyppejä, ajattelin hyödyntää toisten viisautta kapulatreenissä, jossa ollaan jumittu nosteluun. Hyviä vinkkejä saatiin keston kasvattamiseen, joten pitänee myös tähän ottautua olohuoneessa. Loppuun hilppastiin häiriöluoksetulo, jonka ajattelin olevan helppoa kuin pullansyönti, mutta pieni koira yllätti ja haksahti Satun sulokutsuihin! Olin aivan äimistynyt siitä, että minun insinööri meni vipuun! Eturivin kympin lettipää suoritti tehtävän takapenkin takkutukkien tasolla! Noh, tsemppasi se sen jälkeen ilme tiukkana kiitettävääkin hienomman suorituksen.

Toinen setti alkoikin kimppaliikkeeellä sillä ohjelmassa oli paikkamakuu. Koska meillä se on vielä ihan alkutekijöissä, oltiin Sipulin kanssa vähän sivummassa ja tehtiin omalla tasollamme eli vahvistin rauhallista maassa oloa. Ei Sisua muiden puuhat kyllä yhtään häirinneet, joten ehkä seuraavalla kerralla rohkenemme menemään ihan riviin humppaamaan omalla tasollamme. Loppuun otin pari ruutuun lähetystä, jotta jäi vauhdikas ja hyvä fiilis. Hienosti se sinne sinkoaa, oikein hyvällä mallilla on tämä.

Lauantaille en ollut suunnitellut treeniä, mutta Sagin maratonsyyskokous pakotti aivojen tuuletukseen illalla, joten kipaistiin Sisun kanssa pikaisiin tekniikkatreeneihin. Sanotaanko, että irtoaminen oli lennokkaampaa kuin olin suunnitellut ja työskentelyetäisyys oli valtaisa (hyvä, että samaan halliin mahduttiin), mutta eipähän tartte änkeytyä esteille vaan saan olla missä huvittaa. Illan kruunasi hipihiljaisella Pärnällä reippailu. 

Jäähkältä paluu.

2 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Ai että, kun olin tyytyväinen, kun joku muu repsahti edes hetkeksi minun takatakkutukkien takapenkkiläisten tasolle ;)

Heidi kirjoitti...

:D