lauantai 18. marraskuuta 2017

Malttitreenistä takin tappoon

Eiliset tokotreenit kutkuttavat vieläkin! Oli itsenäinen kerta, mutta kiitos pätevien kanssatreenaajien, ei kuitenkaan mukavuusalueella pyörivä vaan mentiin taas kohisten eteenpäin. Viikon aikana vahvistin (liian laiskasti) kotona rauhallista maassa oloa ja se sujui vallan mallikkaasti sijainnistani ja liikkumisestani huolimatta. Treeneissä jouduin kuitenkin ottamaan käyttöön selittelyn "mutta kyllä se kotona osaa", koska hallissa homma oli selkeästi vaikeampaa, ei sujunut ja jouduttiin palaamaan perusteisiin. Läksyjen teko ei välittynyt, mutta onneksi loppupeleissä lohikäärme tsemppasi, nousi olohuonetokotasolleen ja saatiin jopa jokunen meille vaikea toistokin onnistumaan. Tarvitaan kuitenkin enempi itsenäistä treeniä näihin, että tulee toistoja tarpeeksi. Ekaan settiin otettiin myös ruutua ja ne meni upeasti. Ei ollut enää ruututörppöjen kiertämisen aikomustakaan vaan täysillä kohteeseen! Palkkaukseni sen sijaan oli sieltä tännepäin, mutta onneksi se ei vaikuttanut toistoihin vaan Silakka pysyi kriteerissä vaikka palkan suunta nyt oli mitä oli. Koetan opetella heittämään palloa ensi perjantaihin mennessä.

Toinen setti aloitettiin malttitreenillä ja sen jälkeen tempaistiin seuraamista, jossa pureuduttiin namikäden häivytykseen. Olenhan juminut siihen kiinni, kun häivytys yrityksillä olen saanut seuraamiseen järkyttävää väljyyttä. Kaikille koirilleni. Aina. Traumaani lähdettiin kuitenkin purkamaan onnistuneesti ja metodi toimi. Tähänkin vaan toistoja alle, niin kohta Lupsulla on maailman hienoin seuruu! Tai edes seuruu. Jee! Loppuun otin olevinaan jotain vauhdikasta luoksetuloa, jossa kerpiilillä oli lievä jarru päällä. Se selkeästi odotti, että ohjelmassa olisi jotain haastavampaa kuin suoraan juokseminen. Pitää siis muistaa ottaa toistoja myös niihin helppoihin tehtäviin. Itsehän olin treeneihin supertyytyväinen, mutta Sisulla jäi ilmeisesti jotain hampaankoloon, koska autossa ollessaan se oli teurastanut päällään olleen takin. Jep. Sitähän on paikattu jo useampaan otteeseen ja nyt kursitaan taas kokoon. En sitten tiedä pitäisikö sille laittaa häkkiin kaveriksi joku (tapettava) pehmolelu treenin jälkeisen tunnetilan vastaanottajaksi vai millä konstilla se jättäisi lämmikkeensä rauhaan. Tai sitten pitää laittaa autoon webasto, niin elukka tarkenee odottaa alasti. Tai muuttaa talveksi Espanjaan. Pitänee valita joku näistä.

Viikolla ei ehditty aksan viikkotreeneihin eikä löytynyt tarmoa itsenäisiin aksatreeneihin, mutta onneksi sentään päädyttiin maanantain valmennukseen. Se oli jälleen huippusettiä! Yllätyksekseni Sisulla oli haastetta itsenäiseen 45 asteen avokulmaan hakemisessa, joten niitä pitää luikkia vahvistamaan eri esteiltä lähestyen. Sen sijaan suurta ilon aihetta toi juoksupuomin toimiminen myös kävelyvauhdistani, oikealla imuesteellä Sisu etenee puomilta täysillä eteenpäin eikä lähde ennakoimaan kääntymistä sijaintini perusteella ja tarjoa 2on2off-asentoa. Siihen saakka, kunnes kinttu on kunnossa pitänee puomin jatko pitää Sisulle simppelinä, niin voi siihenkin tehdä vauhdikkaita toistoja.

Nuuskutin sai närästyslääkekuurista avun yölliseen maiskutteluun ja oksenteluun. Sen jälkeen sillä onkin ilmennyt aamuisia virtsanpidätysongelmia. Ilmeisesti lääke saa Nuuskun janoiseksi yöllä ja sen seurauksena sillä on aamulla niin julmettu hätä, että heti sen herättyä alkaa tapahtua. Aina siinä ei sitten ehdi itse edes kuteita päälle kiskoa, kun toisella on tullut vahinko. Eihän se ole kivaa Nuuskulle eikä toki itsellekään, joten pitänee hankkia joku salonkikelpoinen yöasu, jossa voi ryysiä ensi inahduksesta suoraan ulos, koska toista inahdusta ei ehdi tulla. Vielä ei kuitenkaan tekisi mieli myöntää, että vanhuuden vaivat tekevät elämästä liian haastavaa, kun muuten Unskis on loistokunnossa ikäisekseen ja mieli on iloinen.

2 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Jaksaakohan ne muut käydä tokotreeneissämme, kun joutuvat aina meitä neuvomaan? Toivottavasti... Nukut nätissä pyjmassa avaimet kaulassa ja tempaiset Nuuskun syliin ja lähdet juoksemaan. Tai ennakoit, ja panet kellon herättämään tosi aikaisin? Tai myöhäistät iltalääkettä ja -ruokaa?

Heidi kirjoitti...

Toivottavasti jaksavat! On kyllä ollut itselle antoisaa, kun on ryhmällinen päteviä tyyppejä, mutta muille varmaan ikävää, kun oman rajallisen tokokokemuksen vuoksi ei pysty antamaan vastaavaa hyötyä takaisin. Mutta ehkä joskus osaan laittaa hyvän kiertämään tässäkin lajissa :)

Nyt on mennyt Nuuskun aamut onnistuneesti, kun se on käynyt tosi myöhäisellä yöpissillä ja hyvin varhaisella aamupissillä, mutta ei tällä rytmillä kyllä kovin kauaa itse jaksa, kun unet jää niin katkonaisiksi. Mutta toivon, että tilanne rauhoittuu, kun närästys on saatu ruotuun.