torstai 30. marraskuuta 2017

Pikkuset reenit

Viikkoreenilöissä ohjelmassa oli alla oleva rata. Tehtiin siitä Lupsukan kanssa muutama valikoitu aiempiin läksyihin osuva kohta. Ekassa setissä keskityttiin alkuun (1-5), jossa kävelevä ohjaaja joutui turvautumaan tuplasylkkäriin (2) ehtiäkseen edes jonkinmoiseen etähirttoon (5). Saatiin muutama tosi hieno tuplasylkkäri ja sitten jokunen räpellys, lähinnä kelpie loikki ristiin itseensä tyytyväisenä. Vaatii siis ajoitustreeniä tämä. Haluttuun putkenpäähän höpönassu sukelsi joka kerta, mutta toistuvasti piruetin kautta. Vastakkainen käsi sai sen vaihtamaan laukkansa ilman piruettia, joskin miusta sen käyttö oli hitusen epäloogista, mutta kelpie tykkäs.

©HeidiUtriainen, tosin hyppy 19 oli toisinpäin.

Toisessa setissä otettiin työn alle ensin pätkä 5-9, jossa välistävedot sujuivat lupsakasti ilman sen kummempaa, sieltä se tuli sanalla käteen. Sen sijaan putkeen (9) en saanut pystykorvaa mitenkään. Ekoissa vedoissa se oli kepeillä ja annoinkin mennä, koska olemattoman liikkeen olematon ajoitus oli onneton eli sinne ohjasin. Lopuissa versioissa se oli putken väärässä päässä, koska kokeilemani ohjaukset mm. etävastakääntö käänsi tiukasti väärään putkenpäähän. Toki vastakäännön olisin valinnut jos olisi pitänyt ohjata "väärään" putkenpäähän, joten ei huono, toimi hienosti etänä, mutta en kyllä keksinyt mitä olisi pitänyt valita ratapiirroksen putkenpäähän päätymiseen. Ei löytynyt omasta työkalupakista semmoista "käänny vähän, mutta älä liikaa"-ohjausta etänä tehtäväksi. Olinhan siis itse tuolla seiskahypyn tuntumassa silloin, kun Sisun piti suunnata ysille. 

Loppuun vielä pätkä 12-20, jossa Sisun irtoaminen oli pelkkää nautintoa. Ei tarvinnut varmistella tai saatella putkeen (15), koska sanalliset erottelut. Ajattelin pimeän putken (16) vaativan vähän apuja, mutta kelpie oli toista mieltä. Takaakierrot (17, 18) sain tehdä kaukaa, mutta silti jäi saavuttamatta haluttu putkenpää (20). Nyt jälkikäteen kuvasta huomaan opetelleeni kohdan väärin, jos olisin tajunnut hypyn 19 olleen takaakierto, kohta olisi ollut helppo! Mutta koska ohjasin hypyn suoraan, myöhässä olevalla persjätöllä (18-19) rintama jäi auki väärään putkeen ja sinne livahti. Ulkokautta vieden olin myös myöhässä, joten ei sujunut sekään. Oman rajallisen liikkumisen vuoksi en jaksanut siihen enää takertua vaan nöyrryin tosiasiaa, että ei vaan pystytä.

Treenien jälkeen itsellä oli aivan hirveä hiki. Kaikki hehkuttaa, kun on kiva, kun on lämmin halli, mutta minulla on sopeutumisongelmia. En ole vielä tottunut siihen ja saanut varusteita kohdilleen. No toki on kivaa, että sormia ei palella, mutta muuten on liian kuuma treenatessa, liikaa vaatteiden riisumista ja muuta puljaamista. En edes uskalla ajatella miten sulan pois, kun alan juoksemaan! Sisulle tulee myös hiki, vettä kuluu normaalia enemmän ja henkinen kestävyys on heikompi. Läähätys haittaa yleensä toisessa setissä leikki-iloa. Loppujäähkästä osa matkaa humpsattiin treenikavereiden kanssa ja jatkettiin tovi kaksin. Siinä vaiheessa, kun Pärnän latuvalot sammuu, katoaa kaikki pilvisen taivaan sekä lumen heijastama valosaaste ja on valloittavan pimeää. Ja hiljaista.

Valopilkku pimeässä, jäähdyttelevän Sisun huomiovalo.

Nuuskuliinin närästyslääkekuuri on ohi ja ilokseni huomasin, että sen myötä yöpissille pääsemisen tarve on ohi. Jee, paluu normaaliin!

Nuuskutin eilisellä metsälenkillä Jamiskalla.

Sisun 5-v. potretti kurkimäkeläisessä metsässä.

Ei kommentteja: