sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Kolmosten korkkaus

Aamulla mittari näytti -13°C, joten lähdettiin Sisun kanssa kokeilemaan miltä kisapaikalla tuntuu. Perillä auton mittari näytti -17°C, mutta hallissa oli mittarin mukaan suorastaa helle, ainoastaan -7°C.

Eka rata oli meiltä ihan superhieno! Alku oli haastava, mutta lähdin tekemään siihen semmoista rohkeaa ohjausta mitä tekisin treeneissäkin. Toimi kuin häkä ja vaikka itse sanonkin, Sisu veti alun päivän tyylikkäimmin. Etäohjaus on pop! Olin tuolla kepeillä ja siitä etänä sylivekki (2) ja kepeille (3) pakkovalssi.

A-radan alku olla jotain tuommoista.


Koko rata oli huikea, hallittua yhteistyötä ilman räpeltämistä. Mutta sitten siellä viimeisillä esteillä hihkuin mielessäni "me tehdään nolla, nolla, nolla, mepä tehdään nolla...", noh, ei varmaan tarvitse sanoa, että sen jälkeen ei tehty. Kielto hypyltä, kun en ohjannut enkä ollut edes läsnä vaan mielessäni tuuletin maaliviivalla. Jep. Tuloksena siis 5 ja 3. sija. Oma urpomoka ei kuitenkaan himmentänyt kokonaisuutta, ihan mahtitekemistä Sisulta :)

Toisella radalla toistui tuomarin "hankalat alut ja siitä kepeille"-teema ja lähdin radalla treeniasenteella. Sisu ei irronnut putkeen kuten olin toivonut, joten siitä napsahti kielto, mutta kepit se aloitti jäätävästi. Vähän se kaarratteli ja lopulta sanoi piupaut miun ohjaussuunnitelmalle ja suoritti vähän omiaan. Vaikka tuloksena hyl, niin rata sisälsi kuitenkin 95% hyviä kohtia, hyvät kontaktit, uljaat kepit ja mikä parasta, tunteen siitä, että kolmosten radat ovat tehtävissä.

Toisen radan jälkeen olin jo kisakirja kädessä lähdössä kotiin, koska Sisulle tuli kylmä autossa. Sain sen lämpimäksi radoille, mutta tuumasin, että odottelu on liian kylmää pohjavillansa tipauttaneelle. Tehtiin kuitenkin comeback, kun saatiin kilpasiskoilta (kiitos Elisa ja Terra) lainaan fleecejumpperi takin alle lämmittämään. Sisu tykkäsi Terran fleecestä, kokokin oli sopiva :) Oltiin siis vielä hypärillä ja siitä jäi hyvä fiilis. Jotain räpelsin rytmityksen kanssa kääntöpaikoissa, sieltä kaatui pituuden palikkaa ja selän takana Sisu oli vähän oikaissut, mutta siitä huolimatta tykkäsin kokonaisuudesta. Tuloksen hyl ja hyvä mieli.

Treenilistalle laitetaan se, että ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Lisäksi pitää vahvistaa esteille lähetykset niin vahvaksi, että minun surkea rytmitys ei aiheuta niissä kieltoja. Mutta olipa lystiä! Ens viikonloppuna taas!!

3 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Höh, en nähnyt teitä, kun piti tuomaria tuijottaa. Äänimaailmasta kuuli että hyvin menee: Heidin heleä, iloinen ääni ja Sisun matala, tosissaan oleva murina :)

Tintti kirjoitti...

Tuo ekan radan alku OLI NIIN HIENO! Meni ihan kylmät väreet katsoessa! :)

Heidi kirjoitti...

Miulla menee vieläkin kylmät väreet, kun muistelen suoritusta :)