perjantai 29. heinäkuuta 2011

Road Trip, osa 5: Niedersachsenin satukaupunki ja havupuut

Matkapäivät 11-13:  Goslar - Nationalpark Harz - Schleswig

Itäisestä Saksasta lähdimme lopulta keskemmäs kohti Harz-vuoristoa ja satumaista Goslarin pikkukaupunkia. Ajelimme sulavasti vastavirtaan moottoritiellä, jota pitkin ajaminen ei ollut yhtä rentouttavaa kuin itäisellä puolella. Täällä ajettiin vielä lujempaa ja raskasta liikennettä oli paljon. Pikkuteillä ei kuitenkaan ollut kummoisia maisemia ja vaikka ne tiet olivat kapeita, niin lujaa niilläkin ajettiin, joten moottoritie tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta vaikka tien varressa olikin autoja, joiden moottorit olivat räjähtäneet. Meidän pikku Micraa ei kuitenkaan rääkätty äärimmilleen, joten kyyti vei aina luotettavasti perille.

Goslariin saavuimme hyvissä ajoin ja löysimme edullisen koiraystävällisen majoituksen vanhasta kaupungista. Koirallisen mieleen oli erityisesti oma sisäänkäynti suoraan ulkoa, mutta hieman vähemmän mieleen oli viheralueiden puute. Nuusku omaksui nopeasti citykoiran roolin ja lirautti pissit talojen kivijalkoja vasten paikallisten tapaan, mutta Rapsulla meni hommaan hieman pidempään. Ja voi sitä riemua mikä syttyi, kun jossain näkyi joku pahainen ruohotupsukka, johon pääsi asioilleen. Mutta jos Goslarissa yöpyy, se on tehtävä vanhassa kaupungissa, koska se on koko paikan juttu. Uskomattoman kaunis kaupunki, joka on valittu Unescon maailmanperintölistalle. Goslarista löytyi myös pesula, joka oli tässä vaiheessa reissua enemmän kuin paikallaan.

Goslarin kujia.

Kävimme retkeilemässä Harzin kansallispuistossa ja kiipesimme Brockenin (1142 m) päälle. Matkaa tuli noin 15 km/ 5 tuntia. Hienot olivat näkymät ja sää mitä parhain, ei tuntunut liian kuumalta ja taivas oli kivasti pilvessä. Tosin siitä huolimatta nenästä tuli aivan punainen. Luppakorville ei tullut kuuma, koska vuoristosta lirui raikasta vettä ja paikoin sitä oli sen verran runsaasti, että elukat pääsivät masua myöten kahlailemaan. Brockenin huipulla pienet punaiset saivat evääksi aamiaiselta nyysityt teemakkarat (maksamakkarapötkylän tapaiset viritykset), jotka vedettiin antaumuksella kupuun.

Brockenilla.

Goslarin kaupungissa Nuuskuli ja Rapsuli olivat oikein sivistyneesti, makoilivat pöydän alla syödessämme ja jolkottelivat maltillisesti kujilla. Jäätelö oli pitäjässä erityisen hyvää. Kirkonkello tuntui kolisevan ja kalkattavan siellä jatkuvasti ja meni melkoisen kauan + yhdet yöunet ennen kuin selvitimme kolinoiden logiikan. Siltä varalta jos joku paikalle joskus eksyy, niin homma menee näin: ensimmäiset kalkatukset kertovat onko kellon minuutit 00 (yksi kalkatus), 15 (2 kalkatusta), 30 (kolme kalkatusta) vai 45 (neljä kalkatusta) ja seuraavat kolinat kertovat tasatuntien määrän.

Goslarista lähdimme kohti pohjoista Schleswigin kalastajakaupunkiin, joka osoittautui Goslarin jälkeen latteaksi. Hieman epäreilua Schleswig-parkaa kohtaan tulla sinne suoraan paratiisista. Mukavat ulkoilumaastot kaupungiksi kuitenkin ja kiva merenranta. Ylivoimaisesti parasta Schleswigissä oli letut! Kohoavat ehdottomasti jälkiruokien TOP 3 listalle. Ykköstä ei kuitenkaan tule ikuna ylittämään mikään, ovat äitin tekemät itävaltalaiset erdbeerknödelit sen verran kova juttu. Kakkostilan jakavat Paheen sekä Sokerileipuri Aleniuksen suklaabanaanikakut ja kolmostilalle kiilasi schleswigiläiset letut. Tiputtivat mokomat minun amerikkalaiset pannukakut nelosiksi.

Valokuvat

Ei kommentteja: