Saksasta jatkoimme Tanskaan. Lähdimme nousemaan länsirannikkoa ylös, tavoitteena päästä dyyneille seikkailemaan. Holmsland Klitin dyynit olivat aivan mahtavat! Meri pauhasi, tuuli roiski merivettä iholle ja mikä parasta, rannat olivat meidän! Tanskalaiset olivat ihan jossain muualla.
Rapsu tähystelee.
Nuusku puolipystykorva.
Tosin dyyneistäkin puhdasta ihanuutta oli dyynien etäosassa, pohjoisimmille dyyneille matkattuamme huomasimme, että sinne tuli ilmeisesti erilaiset merivirtaukset, koska siellä rantsu oli täynnä meren tuomaa roinaa ja rannalla kävely oli yhtä nautinnollista kuin kaatopaikalla. Mutta Holmsland Klitin eteläisin osa on kyllä käymisen arvoinen.
Kesken rantaloman juolahti mieleen, että on perjantai ja viikonloppuna siirtyisimme Ruotsiin, jonne mennessä koiran passista pitäisi löytyä heisimatolääkitysmerkintä. Suuntasimme siis navigaattorin mukaan lähimpään elukkalääkäriin, joka sijaitsi Viborgissa, jotta saimme asian hoidettua ennen viikonloppua. Eläinlääkäriasemalla nautimme aivan loistavaa palvelua, rapsutteluja ja passit leimattiin asiaankuuluvasti (joskaan kukaan ei missään rajanylityksessä ollut pätkääkään kiinnostunut tollereiden passeista).
Frederikshavn oli niin suuri pettymys, että siitä en kirjoita tämän enempää, koska en halua muistella sitä ankeutta. Ajelimme takaisin emmekä viipyneet Tanskassa yhtä yötä pidempään, koska keli oli aivan kamala. Matkasimme Ruotsiin siltojen kautta ja lopulta pääsimme perille Lundiin. Lund ja Ruotsi olikin sitten aivan toista. Niin hieno maa.
Valokuvat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti