maanantai 25. helmikuuta 2008

Unta kaaliin ja agilitya

Missikisoista hyvin uupunut Rapsu nukkui lauantai-illan, seuraavan yön ja sunnuntaiaamupäivän. Sunnuntaina puolen päivän aikaan Rapsun sai herättää tollerikävelylle. Nuuskun ja Rapsun kanssa ulkoilemaan tulivat Siiri, Luigi ja Puntti. Kirpeä pakkanen takasi rivakkaa lenkkeilyä metsässä.

Eilen illalla suuntasin Nuuskun kanssa vielä tolleriagilityyn. Olin kyllä suunnitellut ratamaisen harjoituksen lähinnä Rapsua ajatellen, mutta lenkin jälkeen lattiaan integroitunut koira ei näyttänyt siltä, että siitä olisi koulutukseen keskittymään. Rapsu havahtui hereille treeniliiviä pukiessani, mutta olemus ei huokunut juurikaan tarmoa, joten Rapsu jäi kotiin nukkumaan. Nuuskun lisäksi treenailemassa olivat Topi ja Mörkö, Nilla sekä Sissi. Nuusku oli niin vauhdikkaalla tuulella, että tuulenhumina korvissa taisi paikoin estää kuulemista. Muuten treenit menivät hyvin, mutta harmittamaan jäi yksi tekemättä jäänyt sylikäännös, koska innostunut koira sujahti ohi hirveällä vauhdilla mihinkään taipumatta. Koska Topi ja Mörkö suoriutuivat kyseisestä kohdasta hallitun sulavasti, ei kyseessä pitäisi olla meillekään mahdoton kuvio, mutta ei nyt vaan toiminut. Pitänee koettaa kehittää itselle enemmän vauhtia, napakammat käskyt ja selkeämpää ohjausta tiistain treeneihin mennessä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niinhän se Topikin joskus päättää että rata menee tietyllä tavalla eikä siihen auta juuri muu kuin kiljuminen, nami tai viimeisenä keinona väärän (siis koiran mielestä oikean) esteen kantaminen pois...

Anonyymi kirjoitti...

Topihan on kuuliaisuudessaan ihan eri planeetalla kuin Nuusku. Vaikka Nuuskulla on mielestäni priimaluokan korvat, Topilla ne ovat ilmiömäiset. Mutta kyllähän se aina harmittaa kun ei saa suoritettavissa olevaa kuviota toimimaan...

Olin eilen Rapsusta ylpeä kun harjoiteltiin pimeitä putkikulmia, vierekkäisiä putkia jne. niin Rapsu sujahteli niihin vauhdilla ja oikein. Ei tainnut raukka ymmärtää, että kyseessä oli vaativa harjoitus :)

Anonyymi kirjoitti...

On ihana katsoa koiraa ja ihailla, miten se tuonkin osaa - ihme otuksia!