Tuplahylky ja hyvä fiilis

Kärvistelimme eilen Nuuskun kanssa ensimmäisissä pakkaskisoissa Varkaudessa ja enpäs muistanutkaan miten kylmää voi olla! Huh huh. En kyllä käsitä miten selvisimme hengissä viime talven -32 asteen kisoista, kun nyt oli jo noin tuskallista. Tosin ihmisellä lähinnä, Nuusku pysyi lämpimänä autossa peittopesässään ja lenkillä lämmitellen.

Radat menivät rennosti ja hyvällä vauhdilla kahta ohjaajan kohtalokasta virhettä lukuunottamatta. Nämä haastavat kohdat otin huomioon rataan tutustumisvaiheessa ja kehitin toimivan strategian, mutta tunaroin radalla omiani. Eka rata oli oikein kiva ja sujuva, mutta siinä vaiheessa kun minun olisi pitänyt kääntää Nuusku sanomalla "Nuusku", hourin jotain omiani liian myöhään ja Nuusku paineli tyrkyllä olevaan putkeen. Toisella radalla oli kinkkinen kohta, jossa koira piti heittää putkesta sylikäänöksellä aalle. Nuusku kiepsahtikin aalle hyvin, mutta sitten minä jostain syystä otan askelen taakse ja vedän liikkeelläni Nuuskun aalta pois ja kaiken päätteeksi hutkaisen putkeen... Joka tapauksessa olen kokonaisuuteen tyytyväinen, koska radoilla oli myös muita hankalia paikkoja, jotka selvitimme leikiten ja nuokin tehdyt möhläykset olisivat olleet hoidettavissa, jos olisin pysynyt suunnitelmassani. Jos, jos ja jos... :) Toisaalta meillä on joka kisassa tavoitteena iloinen meno, hyvä fiilis sekä toimiva yhteistyö ja kaikki muu on sitten plussaa. Joten jos molemmilla on hyvä tunnelma, niin voiko olla muuta kuin tyytyväinen?

Rapsu puolestaan on alkanut suorastaan nauttimaan minun ja Nuuskun yhteisistä kisareissuista ja melkein odottamaan lähtöämme, koska heti kun suljemme ulko-oven, kipaisee Rapsu istumaan naulakon alle tuijottamaan hattuhyllyä. Hyllyllä on säilössä Rapsun ikioma prahalainen vinkupallopehmopalikkatestilelu, jonka Rapsu saa käyttöön vain ja ainoastaan ollessaan talon ainoa koira... Riemulla ei ole rajoja sen lelun kanssa :)