keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Mie kävelen, sie juokset!

Juoksukyvytön ohjaaja ja juoksuinen lohikäärme lähtivät pitkästä aikaa henkilökohtaiseen valmennukseen. Kiitos palautuneen kävelykyvyn, lämpät ja jäähkät sujuvat ongelmitta ja treenin teemanhan voi aina suunnitella siten, että painopiste on Sisun itsenäisen esteosaamisen  kehittämisessä eikä miun liikkeessä.

Aivan superhienoa settiä veteli pikkukelpi! Vahvistettiin itsenäistä pujottelua vihreillä palleroilla (1-7) siten, että käpöttelin vihreällä ristikkoalueella. Ekoilla toistoilla keppien (3) lopettaminen oli Sisulle haasteellista, mutta kun se huomasi, että aina vaan alkuun palataan, niin alkoi kepitkin sujua itsekseen tyhjään ja millä itsevarmuudella! Siellä kehräsin neloshypyn vieressä tyytyväisenä.

Ratapiirros jotain sinnepäin.

Välistävetojen vaikeus otettiin tarkasteluun pinkeillä umpipalloilla (1-6). Kävelin pinkillä alueella ja Sisun tehtävä oli seurata kättä ja sanoja, koska jäin aika pian jälkeen eli liikkeestä ei ollut apua. Hienosti toimi vihjesana, jonka avulla Sisu aina hakeutui suorittamaan hypyn miun puolelta. Samaa treeniä vaaleammat pinkit pallot (1-8), jossa Sisu oli edelleen aivan huikea! Tipuin kyydistä heti alussa, mutta pikkukoiraa ei haitannut vaan se juoksi tuulispäänä korvat taaksepäin sojottaen ja poimi sanalliset ohjausvihjeet. Lopuksi pinkeillä umpipalloilla (1-9) loppuhurjastelu, jossa köpötin Sisu perässä sekä pinkillä että sinisellä ristikolla. Välistävetoteemaa vahvistettiin myös sinisillä neliöillä (1-6), jossa liikuin sinisellä ristikolla ja suorastaan liikutuin miten hienosti Sisu toimi vaikka jäin taakse heti kolmoshypyllä.

Lisäksi vahvistettiin ohjausvihjeitä oransseilla neliöillä (1-9), jossa ensimmäinen hyppy vaihteli ja mie pysyin tuossa oranssilla ristikolla. Kovin olin mielissäni siitä, että Sisu ei painellut kolmoshyppyä väärältä puolelta mikä olisi ollut sille tyypillistä vaan poimi maltillisesti ohjausvihjeet ja tykitti menemään. Hankalin kohta tässä oli renkaalle (5) irtoaminen putken jälkeen, siinä kääntyi kelpin pää ja se rupesi etsimään katsellaan seuraavaa estettä suhteessa miun sijoittumiseen, kun ei näkynyt eikä kuulunut miun liikettä eteenpäin eikä miun vinksottanut sijoittuminen tukenut eteenpäin menoa, mutta hienosti se jatkoi sanallisella ohjauksella matkaa. Pitää kuitenkin vielä vahvistaa putken jälkeen erikoisesteelle irtoamista pelkästään sanallisesta vihjeestä toimivammaksi.

Olin ihan äimänkäkenä siitä miten pätevä tuo nelijalkainen on! Sisun treenivire oli häikäisevää ja sen kyky muuntautua annettuun ohjaukseen oli mykistävää. Vielä viime vuonna Sisu ei olisi ottanut vastaan kuin haluamanlaistaan ohjausta, mutta nyt se on kehittynyt sellaiseksi joukkuepelaajaksi, ettei parempaa ole. Koska miusta ei ollut liikkujaksi, Sisu komppasi miun kaikki puutteet, se jaksoi toistot ilman pipon kiristymistä vaikka ohjaus oli totuttuun verrattuna varsin puutteellista ja oli kaikinpuolin maailman uljain.

Jalkakin jaksoi hyvin, mutta vaikka kävelin enkä juossut, tein kuitenkin tiedostamattani jonkin verran painonsiirtoja, joita en tee normaalissa kävelyssä ja vietin illan rasittuneen jalan kanssa. Piti kaivaa taas linimentit esille eikä sillä pääsiäisenä kisata. Treenata uskallan ehkä joskus loppuviikosta uudestaan ja silloin pitää keskittyä myös treeneissä kävelemään ilman aksapainotuksia.

Rapsutin on voinut heittää lenkkarit nurkkaan! Tassut voivat hyvin ja paljainvarpain hilluminen maistuu taas. Luulen kuitenkin, että allergialääkkeen antoa ei nyt ollenkaan tauoteta vaan jätetään pieni ylläpitoannos jatkuvaksi, niin säilyy meninkin hyvänä läpi kesän. Nuuskutin puolestaan aloitti Sisun kaverina juoksun, tai toivottavasti tuo on juoksu eikä mikään hormonihäiriö, hankala sanoa. Miusta sillä oli juoksut loppuvuodesta eikä siitä ole vielä sitä kymmentä kuukautta, mutta ehkä mie muistan väärin.

Ei kommentteja: