Parvekekyylä Sisu.
Ikkunakyylä Nuusku.
Noin muuten Rapelo on juoksuisen uninen, mutta palautunee elävämmäksi juoksujen mentyä ohi. Rapsutin on myös taantunut aikamoiseksi kukkiensyöjäksi. Ensimmäisenä kesänäänhän Hapero naposteli kaikki äitini istuttamat orvokit (ja muut kukat) ja nyt kukkahirmu on tehnyt paluun. Ulkona kitaan uppoaa suuren intohimon eli peltokorteen versojen lisäksi horman versot, voikukkien kukinnot ja puna-ailakit. Onhan se aika söpö kukka huulessa kulkiessaan.
Nuusku on kärttyisä harppu, joten gabapentiini joudutaan ehkä jättämään pysyväksi, koska pipo kiristyi lääkityksen vähentämisen myötä. Ei se muutoin ole ollenkaan kipeänoloinen, mutta pötkötellessään se ei halua, että muut nelijalkaiset nojailevat siihen. Joko sitä muuten vain sapettaa tai sitten nojailun paino tuntuu pahalta. Virkeä se on ja juosta viilettää metsässä. Toisaalta veikkaan sen myös tekevän juoksua, joten pari numero liian pieni päähine voi selittyä myös sillä.
Sisu puolestaan on oma iloisen energinen itsensä ja on omaksi onnekseen onnistunut löytämään meheviä hirvien kesäkasoja hipiän hoitoon. Kuumista keleistä karvakuono on nauttinut antaumuksella ja löytyy usein parvekkeelta aurinkoa ottamasta. Lisäksi Sisu on kunnostautunut kaivinkoneena; missä on hiekkaa, siellä on Sisu-kaivuri!
Eksyksiin viety, mutta onneksi piehtarointiin soveltuva hirvenkakkakasa oli lähellä!
Eksyksissä ja kuumissaan. Hirvee hiki, ei jaksa enää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti