Pienen pieniä tokosessioita olen saanut ujutettua päiviin useita ja ilokseni tuloksia näkyy. Semmoisia mukavia kahden minuutin oppimistuokioita per koira ennen aamuruokaa, päivän kuluessa muutaman kerran ja ennen iltaruokaa. Teemana on ollut kapulan nosto maasta käteen, joka rekulla.
Rapsu tekee virheetöntä settiä. Ensimmäisiin toistoihin se yritti ympätä maahanmenon mukaan (ai ollaanko sitä kenties hinkattu viimeksi?), mutta sijoitettuani kapula strategisesti oikein, tuli maahanmenon ketjuttaminen mahdottomaksi ja se jäi ketjusta aika pian pois. Nyt pitäisi varmaan rohjeta edetä tai jotain. En tiedä, pitää varmaan säästää uudistuminen ensi koulutukseen niin en ajaudu harhapolulle.
Nuusku, voi seniiliä :) Alussa Nupalla oli focus vahvasti nameissa ja se tarjosi ihan mitä sattuu mm. käytti kapulaa kosketusalustana, peruutti, meni maahan. Maltoin mieleni ja odotin hössötyksen yli ja tulihan sieltä nosto, sen jälkeen toinen ja siitä se sitten lähti lutviutumaan. On Unskilla paljon hössöttävämpää menoa kuin Rapsulla, mutta hyvin se kokoaa itsensä keskittymään ja tekee ihailtavalla innolla.
Sisullahan oli alunperin hankaluuksia ottaa kapulaa hyvällä otteella suuhun, mutta selvästi tiheät toistosarjat ja portin takana omana vuoron odottaminen ovat lyöneet vettä myllyyn, nostaneet kierrokset kovemmiksi ja Suskin neuvomaa turhauttamistekniikaa hyödyntäen olen saanut kelpin hamuamaan kapulaa suuhun. Alussa varovaisemmin, nyt jo hitusen röyhkeästi. Olen vielä pitänyt kapulaa kädessä ja Sisu on vain ottanut sen suuhunsa ja saanut palkkaa, pitäisi varmaan rohjeta ottaa mukaan jo nostoja.
Hirvittävä into kaikilla on hommiin ja se on pitänyt yllä tiheää olohuonetokoilua. Mikäs se on treenatessa, kun porukka kilpailee siitä kenen vuoro on. Tänään joku pieni ruskea otus ei edes malttanut odottaa omaa vuoroaan vaan hypätä leiskautti portin yli kuin vettä vaan. Eihän portti olekaan kuin 75 cm korkea, joten miksipäs siitä ei yli pääsisi. Pitää nyt vaan toivoa, että siitä ei tule tapaa vaan kelpi oppii nopeasti sen minkä luppakorvatkin, että vaikka kiinni olevasta portista yli pääsisi, ei siitä tulla, koska ei ole lupa.
Lenkille olen ottanut mukaan kasapäin herkkuja ja niiden avulla saanut Sisun viime aikoina ilmennyttä haukkumista vähemmäksi. On palattu siihen pentuaikojen menoon eli paljon kehuja ja nameja silloin kun edetään hiljaa ja luovutaan potentiaalisista hau hau -kohteista, ja paljon toruja, kun niin ei tapahdu. Toiminnassa on kontrastia ja se on mennyt varsin helposti perille. Toivottavasti tässä pysyttäisiin eikä retkahdettaisi taas takapakkia, vaikka sitähän se teinikoiran kanssa elo on, aallokossa polskimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti