Eläkeläispiireissä kuhisee

Kyllä se on myönnettävä, Rapsustakin on tullut vanha harppu. Onhan se ollut nähtävissä jo jonkin aikaa kavereiden kanssa kimppalenkeillä, että Rapsutinta kiinnostaa nykyään enemmän puskissa luuhaaminen kuin hurjat vauhtirallit. Kovasti toivoin leikkieläimen heräämistä, mutta niin siinä vain kävi, että Sisu pääsi valkosipuliksi hapankaalien keskelle. Onneksi valkosipulihapankaali on hyvää ja nuorekkaampia kavereita löytyy lähipiiristä, joten ei pennun sentään tylsyydessä tarvitse kasvaa.

Eilen Sisulla oli seikkailuhenkinen päivä. Aamuinen lähimetsäseikkailu sisälsi rauhallista nuuskuttelua ja uteliasta viipotusta, hieman yrityksiä roikkua kämppisten luppakorvissa, kun ovat kerran hövelimpiä ulkoilmassa. Päivällä tehtiin hieman yksinoloharjoituksia, joissa on edetty lyhyeen ulkona piipahdukseen, ja käytiin porukalla sosiaalistumassa Noljakan kylillä. Kuljeskeltiin Noljakankaarta ja Sisu oli tosi reipas eikä korvaansa lotkauttauttanut ohi hurautteleville autoille. Välillä Sisu lämmitteli takkini alla, mutta enimmäkseen se halusi viipottaa koirana koirien joukossa. Pääkohteena oli Sinkkola ja rellestettiin Sinkkolan alueella. Sinkkolan kävelytiellä Rapsu esitti muutaman leikkisän pyrähdyksen, mutta melko torsoksi jäi ne rallit, kun Sisu ei ihan pysynyt perässä. Ulkoilut ovat olleet nyt helpompia, kun ei ole ollut ihan niin kylmä vaan Sisu tarkenee tepastella pidempiä pätkiä. Ja eipä tuosta paljoa tarvitse huolta kantaa vaikka ulkoilut hieman lyhyitä olisivatkin, koska Sisu on reippaan utelias ulkoilija. Ei tunnu mökkihöperöltä ollenkaan :) Iltapäivällä oli vuorossa suuri seikkailu, sillä lähdettiin Sisun kanssa autoilemaan ja Musti & Mirriin ostoksille. Menomatkalla Sisu hieman elämöi autossa, mutta hetkeksi hiljettyään ja siitä palkkaa saatuaan Sisu matkusti tyytyväisenä hiljaa. Musti & Mirrissä Sisu herätti ansaittua ihailua ja kurkisteli maailmaa sylistäni vaikka olisikin halunnut seikkailemaan liikkeeseen. Outoihin ihmisiin Sisu suhtautui uteliaalla mielenkiinnolla, nuuskutteli ja lipaisi sormia. Mukaan lähti mieluisia herkkuja ja rohkeasti sovitetut turvavyöt, joihin totuteltiin ensin liikkumattomassa autossa siankorvasuikeroa syöden ja joissa loppupeleissä Sisu matkusti takaisin kotiin. Paluumatka sujui aivan loistavasti, Sisu oli täydessä unessa, kun kaarrettiin kotipihaan. Illan Sisu olikin katkipoikki ja jaksoi käydä vaan häntää heiluttamassa pidemmiltä lenkeiltä palaaville kämppiksilleen ja kömpi takaisin unille.

Tänään seikkailut jatkuivat. Kolmikolla oli treffit Topin ja Viirun kanssa metsätiellä, jossa käytiin hieman ulkoilemassa ja lämmittelemässä lihaksia. Tosin minä oli jo valmiiksi hiestä märkänä, yllättävän hankalaa oli sujuvasti sulloa kolmikkoa autoon, ei mennyt ihan kuin onnistuneissa päiväunissa. Mutta itse automatka meni oikein hyvin, Sisun älämölö loppui ennen ostaria. Ulkoilun, Sisulla ympäriinsä heikkopäisenä kirmailun ja luppakorvilla hevosenpaskan syömisen jälkeen suunnattiin hallille treenaamaan. Yllätykseksemme hallilta löytyivät myös Hinku-äiti ja Huuma-täti, joiden jälleennäkeminen oli Sisun mieleen, ilmassa oli hellyyttä. Tänään oli se suuri päivä, jolloin Sisu tutustui agilityyn. Sisu oli hallissa tosi reipas ja kirmasi putkea ja hienosti kirmasikin :) Katja piti Sisua putken suulla, minä kutsuin putken läpi ja Sisuhan tuli. Olisiko neljä toistoa otettu, pikkukelpi oli oikein pätevä. Rapsun kanssa otettiin pari toistosarjaa puomia ja muutamat keppikulmat. Hyvin teki, olisi tehnyt enemmänkin, mutta minulla ei ollut mitään erityistä suunnitelmaa, joten pidättäydyttiin noissa. Nuuskun kanssa tokoilin pentukainalossa mikä ei haitannut Nuuskua ollenkaan, itseasiassa Nuuskun työskentely oli jopa parempaa, kun ääntely oli ulkoistettu Sisulle. Tehtiin istu-maahan kaukoja, luoksetuloja, seuraamista, liikkeestä maahanmenoa ja lopuksi Nuusku halusi demonstroida Sisulle kuinka putki suoritetaan ja Sisu teki kiltisti perässä. Paluumatkalla Sisu nukahti autoon ennen kuin oltiin hallin pihasta pois päästy.