sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kadonneen sorkan metsästys

Rapsulla on tekeillä ilmoitus "Vaihdetaan ohjaaja"-palstalle, ja kirjoituksen keskeisenä sisältönä on toive saada ohjaaja, joka ei telo itseään jatkuvasti telakalle ja haittaa siten koiransa harrastuksia. Suuret suunnitelmat agilityn omatoimisista tekniikkatreeneistä ja nautinto viikottaisista ohjatuista treeneistä tältä viikolta kariutuivat, mutta onneksi ohjaaja sai popsittua itsenä pillereillä siihen jamaan, että lenkkeilyn lisäksi hupsuttimet pääsivät jälkimetsään.

Käytiin eilen Elli-Marin kanssa jäljet vetämässä. Hain treeneihin haastetta jättämällä alkumakaukset pois tavoitteena jäljenalun itsenäinen etsiminen. Jos uudet sääntömuutosehdotukset menevät läpi ja jos joskus vielä kokeisiin mennään, niin ollaanpahan iskussa! Virkistystä treeneihin halajin verettämällä jäljet tiputtelemalla jäljelle veritippoja pullosta perinteisellä sienellä vetämisen sijaan. Piristävää! Poikkeavalla veretyksellä tutkailin, että jos kirsun edessä ei lemahda sateenlevittämä suunnaton verivaltatie, niin työskenteleekö luppakorva eri tavalla? Ajatuksena hirvittävän nerokas, mutta käytännöntoteutus minulla hieman ontui, kun siinä vaiheessa, kun Unskin ja Hapen jälkiä lähdettiin vetämään, niin alkoi jo hämärtää, olla suorastaa pimeä, enkä siis nähnyt minkä verran verta pullosta lorottelen. Ei ollut helppoa pimessä läträäminen. Sen vuoksi verimäärän kontrollointi ei sujunut suunnitellusti ja molemmilla jäljillä kaadot tulivat liian nopeasti viimeisen kulman jälkeen, kun veri ei riittänyt ihan niin pitkälle kuin kuvittelin. Mutta ensi kertaa varten suunnitelma on jo päivitetty: jälkienteko VALOISAAN aikaan ja tiputteluputeliksikin sain Elli-Marilta hoitoainepurkkiani näpsäkämmän salaatinkastiketörpön. Kyllä nyt kelpaa!

Tänä aamuna hurautettiin jäljestämään. Nuuskuttimen jälki oli L-kirjaimen muotoinen, ilman alkumakausta, ilman välimakauksia, yksi makaukseton kulma ja liian lähellä kulmaa kaatona hirvensorkka ja aamupala. Unski oli tosi etevä, haki hienosti jäljen alun ja eteni uskollisesti jäljen päällä. Kulmassa Nuuskis rupesi rengastamaan katkoa, mutta päätyi lopulta etevänä kaadolle. Tykkäsin Nuuskun työskentelystä, se oli hyvävauhtista ja koko ajan etenevää, määrätietoista ja vallan pätevää. Seuraavalla jäljellä jatkan tiputtelujäljentekoa Nuuskulle, koska se oli selkeästi piristävää myös Nuuskusta, ei ollut liian helppoa, mutta ei myöskään liian vaikeaa vaan juuri sopivasti inspiroivaa. Seuraava jälki voi myös olla pidempi, ihan kolmen suoran jälki.

Rapsun jäljestä tuli kolmen suoran muotoinen, ilman alkumakausta, kaksi makauksetonta kulmaa, yksi makuu keskimmäisellä suoralla ja liian lähellä viimeistä kulmaa kaatona hirvensorkka ja aamupala. Olin aivan ällikällä lyöty alussa, koska Rapsu lähti maltillisesti liikkeelle (siis maltillisesti Rapsuksi), ei mitään kaahotusta eikä ylikiihkoilua vaan innokasta ja täsmällistä toimintaa. Rapsu antoi vaikutelman itsehillinnän omaavasta koirasta. Hassua! Rapsu etsi aloituksen hyvin, joskin nuuskutteli hieman kummissaan, että missä se eka makuu on, mutta kun sitä ei ollut, niin tuumasi, että annetaan palaa, kun tässä näitä jälkimerkkejäkin selkeästi roikkuu, niin kai jälki sitten alkoi jo ja saa mennä. Rapsu puski jäljen päällä kuin juna kiskoilla mitä se ei ole tehnyt ensimmäisellä suoralla millään jäljellä ikinä koskaan. Ei ollut jälkeäkään ylikierroksisesta kaahotuksesta ja jäljen molemminpuolisesta tarkastelusta. Molemmat kulmat Rapsu rengasti, toisella kulmalla otti häiriötä liian lähellä olevasta sorkasta. Erinomaisen tyytyväinen olin, joskin kulmat vaativat treeniä, positiivisesti yllättynyt maltillisesta suorituksesta ja myös Rapsun seuraava jälki tehdään pisaratekniikalla.

Jälkipuuhien jälkeen lähdettiin vielä Josin kanssa rentoutumaan metsälenkille, oikein oli hyvät hippaset porukan nuorisolla.

Ei kommentteja: