Perinteisiin loppukesän ja alkusyksyn tepasteluihin kuuluu
Kalliojärven kierros. Tällä kertaa hieman mietitytti Nuuskun kunto korkeuseroisessa maastossa, mutta epäilyt olivat turhia. Pieni Suuri Seikkailija kipitti kärjessä ja piti yllä rivakkaa tahtia, jaksoi hienosti koko matkan.
Kalliojärven kierroksen alkunäkymä.
Siis heinä oli siellä ihan hirveen hyvää!
Tumma vesi, vastapäiset kalliot.
Suo-osuuden piehtarointihetki.
Välillä matka taittui pitkin pitkospuita.
Enimpien mutien poisravistus.
Juomatauko.
Rapsu ja poronkorva evästauolla.
Enemmän kuviä löytyy
täältä.
2 kommenttia:
Oi kun näyttää ihanalta, mekin käytiin kalliorotkoretkeilemässä Kolvananuurossa, mutta empä älynnyt että lähempääkin olisi näin hieno reitti löytynyt. Hyviä kuvia!
Kalliojärvenkierros on tosi mukava ja maisemat mieltä lepuuttavat. Monena vuonna siellä ollaan tallustltu ja nyt sitä on paranneltukin, rakennettu uusia pitkospuita ja jotain turva-aitoja korkeimpiin paikkoihin, ja laavulle oli tullut kunnon polttopuuvarastot. Kannattaa siis ottaa nuotiolla paisteltavat eväät mukaan!
Lähetä kommentti