Mökkielämä on elämän parasta aikaa, sanoisivat Nuusku ja Rapsu. Hirveän kivaa on hillua vapaasti siellä missä ikinä huvittaa silloin kun sattuu huvittamaan, tarkistaa säännöllisesti josko kellarin ovi olisi jäänyt raolleen, käydä uiskentelemassa, pötkötellä portailla, valvoa ruuan valmistusta, osallistua päiväunille eri kokoonpanoissa, veneillä, auttaa ristikoiden täytössä, täyttää kanttarellikoiran velvollisuudet vainuamalla 10 litran saalis ja vartioida tiluksia.
Viime kertaisella pitkällä soutureissulla suunnattiin Hattusaaren päähän, Kummeli-saarien kupeeseen, rantakalliolle evästelemään ja uiskentelemaan. Kovin oli kuumaa, mutta mukavaa. Niin oli kuuma, että kelluntapukineet lojuivat veneen pohjalla, ei voinut päälleen laittaa. Tämä hieman Nuuskun, tuon sekopääveneilijän, kohdalla arvelutti, mutta Nuuskutin oli aivan huikea! Nupalta pystyi riisumaan huoleti pelastusliivit, ei tarvinnut enää kahvaa pitämään elukkaa veneessä vaan se istuskeli ja pötkötteli kiltisti keulassa. Tähän ei mennytkään kuin 9 vuotta. Välillä se hieman murmatti, mutta kaikkea ei voi saada ;) Rapsu puolestaan torkkui veneenperässä perinteiseen tapaansa.
Kotiinpaluu tarkoitti pientä treenirupeamaa, koska Rapsulla on paikka viikon päästä olevaan mejäkokeeseen, joten piti saada alle virittävää jälkeä ja keskittyä makauksiin. Lähdettiin eilen Elli-Marin ja Minnan kanssa metsään jälkiä tekemään. Rapsun jäljelle tuli kolme suoraa ja suorilla oli reippaasti makuita, joista osalla oli palkkaa piilossa ja osalla ei. Ja jotta Nuuskutin ei tuntisi oloaan syrjityksi, tehtiin sillekin oma jälki, semmoinen kahden suoran paramejäkuvio, jossa oli makuita suorilla sekä kulmassa.
Nuuskutin pääsi jäljelleen ensimmäisenä ja oli hyvin polleaa koiraa. Alku sujui hyvin, pientä siksakkia jäljen päällä, mutta kulman Nupa oikaisi, kun haistoi seuraavan suoran, jonka olin tökerösti tehnyt reilusti alle 90 asteen kulmaan. Ahne ystäväni on kuitenkin ehdollistunut makauksiin sen verran vahvasti, että palasi kulmalle makausta tarkistamaan. Siitä alkoikin sitten hortoilu, Nuusku kierteli ja kaarteli eikä oikein jäljelle osunut, keli oli kyllä hirveän kuuma ja Nuuskulla kuola roiskui. Palautin sen jäljelle ja lopun se teki huolella ja pääsi ilahtumaan sorkasta sekä aamuruuasta. Nuuskulle oli kuitenkin tullut sen verran kuuma, että Nupa heittäytyi viilentymään ensimmäiseen lätäkköön, jossa ei juuri vettä ollut vaan lähinnä liejua ja kiehnäsi ympärilleen viilentävän mutakuorrutteen.
Rapsutimen vuoro oli kolmantena ja pieni koira oli melkoisen latautunut jäljelle päästessään. Kuuma oli ja aivoja ei. Alkumakauksen nuuhkiminenkin piti ottaa ohjatusti kahteen otteeseen, kun kuonoa ei olisi Rapsutin kiireessä malttanut maahan laskea. Kaikki makaukset Rapsu hutiloi, merkkasi niin pienillä pysähdyksillä ja hätäisillä nuuhkaisuilla, että jos en olisi tiennyt, että ne on siinä ja osannut lukea koirani hutilointia, niin en olisi merkkauksia huomannut. Ensimmäinen kulma oli tarkka, toinen pelkkää räpellystä. Viimeisellä suoralla vastaan lensi kimalainen ja Rapsu kaartoi määrätietoisesti eri suuntaan, harmi vaan, että kimalainen oli se, joka lähti jäljelle. Palautus ja tarkkaa työtä loppuun, mitä nyt makaukset, tuo treenin tarkoitus, jätettiin tekemättä.
Oikein ei vahvoilla fiiliksillä lähdetä viikonlopun koitokseen, mutta eikös sitä sanota, että huono kenraali takaa hyvän kokeen? Aletaan ainakin nyt sanomaan.
1 kommentti:
Hyvä, veneilijä-Nuusku! Topinkin lempipaikka on keulassa.
Lähetä kommentti