Tunnustus: olen rähmäkäpälä. Ei tässä auta kuin myöntää se. Kovin oli Varkauden agilitykisoissa nollarataa tarjolla, mutta huolinko meille? No en. Olisin kyllä halunnut.
Medien ekan radan tuomaroi Ritva Herrala ja se oli niin Nuuskun rata kun vain voi olla. Ja Nuusku näytti sen, painoi radalla sulavasti nasta laudassa, mutta sitten alkoi Heidin hieno varmistelu... Opinko minä mitään Maaningan alkeellisista tunaroinneistani? En. Kepeiltä tuli vitonen, kun rupesin varmistamaan keppien jälkeistä hyppykuviota hieman ennakkoon (lue: väärässä paikassa, väärään aikaan ja väärällä tavalla) eli survomalla survoin Nuuskun keppien aloitukseen väärin.
Eija Berglundin hupaisalla radalla Nuusku selvitti uljaasti hankalat kuviot, ehkä hieman oli kuulo heikonlainen ja turhaa kaarretta paikoin tuli vaikka ihanneaika reilusti alitettiinkin eli aikalailla hyvä suoritus. Siis Nuuskulta. Minä järjestin meille taas vitosen keppien aloituksesta. Tällä kertaa ohjasin Nuuskun vauhdilla keppien ohi, Nuusku kyllä korjasi tilanteen huomattuaan, että ei ne kepit tosiaan siinä ole mihin minä häntä vien, mutta vitonen ehti jo napsahtaa.
Kolmas rata oli vaikea. Kovin kiemurainen ja kinkkinen, mutta Nuusku selvitti senkin reippaasti, vaikka saimmekin hylätyn. Vein Nuuskua siivekkeen ohi hutiloiden ja Nuusku leiskautti ekstrahypyn. Muuten rata meni mallikkaasti. Siis Nuuskulla. Omasta suorituksesta ei ole kovin mainittavaa.
Kokonaisuutena kisat meni hienosti Nuuskulta. Vauhti on hyvä ja varmuus. Pitäisi vaan saada omat palikat paikoilleen, että tulisi kunnon tuloksia. Onneksi Nuusku ei radalla luule tekevänsä virheitä vaan jatkaa iloisena loppuun, joten ei tässä nyt ihan tarvitse surkutella Nupsukan puolesta. Radalla ja maalissa Nuuskis saa voittajan kohtelua :)
Jospa huomenna olisi parempaa ohjausta Rapsulle tarjolla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti