Nuusku on vallan loistavassa kunnossa olosuhteisiin nähden. Kipuja ei ole, jos henkisiä kärsimyksiä ei lasketa. Nuusku taisi saada jonkinlaiset traumat siitä, että se jätettiin yksin eläinsairaalaan (Nuuskun mielestä ilmisesti melkoiseen kiduttamoon), koska Nuuskulle on kehkeytynyt jonkin asteinen eroahdistus. Ennen Nuuskulle on ollut yhdentekevää, kun lähden aamulla töihin tai mihin ikinä, saahan se silloin jäädä koisaamaan kauneusuniaan kaikessa rauhassa, mutta nyt Nuuskua ahdistaa jokainen lähtöni. Nuusku näyttää surkealta, ahdistuneelta, tuijottaa ja kiljuu.
Fyysinen vointi on hyvä. Eihän se vielä normaalisti kävele eikä se ole tässä vaiheessa oletuskaan, mutta hienosti se tasaisella tepsuttaa eikä hoipu tai kompuroi. Välillä jalat vispaa omiaan, istuminen saattaa olla lösähtämistä ja meininki vähän sinne päin, mutta kokonaisuudessaan hyvältä näyttää. Jo tässä vaiheessa paremmalta kuin ennen leikkausta. Haavanseutu kutisee jonkin verran ja sitä Nuusku koettaa välillä rapsutella minkä vuoksi iho hieman punoittaa. Nuuskua pitää siis valvoa ja kieltää, koska muulla keinoin rapsuttelua ei voi estää. Tai no voisihan sen jalat teipata jeesusteipillä yhteen, mutta ehkä ei kuitenkaan. Muutoin haava ei taida olla kipeä, koska Nuusku nukkuu tyytyväisenä myös selällään. Morfiinia Nuusku ei enää nauti vaan nappailee vielä jokusen Rimadylin.
Suurta ihmetystä on kuitenkin herättänyt havainto siitä, että Nuuskun nisistä on tullut maitoa. Omituista. Mitähän unta se on oikein leikkaussalissa nähnyt?
Rapsu on ottanut tilanteen edelleen todella hienosti. Rapsu tyytyy nukkumaan rauhassa eikä lähde Nuuskun kiljumisiin mukaan. Rapsu on pystynyt myös siirtymään sujuvasti lepokausimoodiin, koska eihän sillä peruslenkkien lisäksi tällä hetkellä muuta aktiviteettia ole, paitsi haliminen ja villalankakerien päällä köllöttely. Kunhan Nuuskuttimen tikit on poistettu ja sen uskaltaa jättää itsekseen, niin sitten svedetään Rapen kanssa kunnon treenisessio, miulla on niin hyvä treenikin päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti