tiistai 28. kesäkuuta 2011

Parasta treeniä

Nuuskun ja Rapsun aamuinen metsälenkki päätyi parhaalla mahdollisella tavalla eli jälkitreenillä. Kiva-pyrri saapui metsäreippailun jälkeen noutajaisten seuraksi ja kolmikolla oli ohjelmassa eilen illalla veretetyt makaustreenit: kaikilla viisi makausta, joissa toisella ja neljännellä maahan kaivellut namit sekä kaatona aamuruoka. N ja R tekivät erinomaisen hyvää työtä. Erityisesti oli ilo huomata Nuuskun kyky rauhoittua lähtöön vaikka se jäljestikin viimeisenä ja oli kiljunut suoraa huutoa autossa melkoisen tovin. Olin varautunut homman menevän Nuuskulla aivan örveltämiseksi, mutta ei, kirsu pysyi sammalissa ja Nuusku millilleen jäljen päällä. Edelleen molemmilla on palkattomat makuut hätäisempiä kuin palkalliset, joten makaustreeniä jatkamme. Ja jospa ensi kerralla jaksaisin vetäistä jonkin muunkin treenin, mutta tuo makaustreeni on vaan niin mukava tehdä... Jäljestyksen jälkeen seurasi aamulenkki numero kaksi Kivan seurassa.

Illalla Rapsu suuntasi pitkästä aikaa agilitytreeneihin. Kiitos lääkityksen ja hellivien pesujen, Rapsun iho on ehjä ja hipiä enää lievästi punoittava, joten pölyistä kenttää ei tarvinnut kartella. Hieman rohkenin epäillä kaverin fyysistä kestokykyä, sillä Rapsuli väsähti viime viikolla antihistamiineistaan siihen malliin, että vaikutti lähinnä kesähorrokseen vaipuneelta elukalta, joten alkuviikosta annostusta hieman vähennettiin. Nyt satsi on paremmin kohdillaan eikä Rape nuku koko aikaa. Onhan Hapsuliini edelleen selkeästi väsynyt, mutta kuitenkin eloisa, joten ajattelin ottaa sen kanssa pikkuisen neljän esteen tekniikkaa.  Ilokseni treeneihin saapui muitakin ja ohjelmassa olikin Katjaa juhannuskisoista kismittämään jäänyt rata, jonka piirros alla jotenkin sinnepäin.


Rapsu kulki oikein mainiosti eikä siltä puhti loppunut laisinkaan. Raipe painoi vauhdilla, kaarratti käännöksissä Rapsuksi paljon eikä se hirveästi kuunnellutkaan, mutta virheetöntä työtä onnistui silti tekemään. Kaarteet ja korvattomuus laitettiin sujuvasti treenitauolta ja sairaslomalta palaamisen piikkiin eikä siihen millään tavalla puututtu. Siinäpähän paahtoi pikkuapina. Ongelmakohdaksi muotoutui lopun "suora". Olin alussa myöhässä päällejuoksussa (16), mutta otettuani hulluna etumatkaa jo muurilla (13) ehdin fyysisesti kunnolla asemiin. Sitten pääsinkin säätämään käskytyksen ajoitustani, sillä työnsin huonolla liikkeellä ja myöhässä olevalla käskytyksellä jatkuvasti Rapsua takaakiertoon (17). Lopulta onnistuin möläyttämään haltuunottokäskyni hypylle (17) ennen hyppyä (16) ja vielä rytmittämään hortoiluani sen verran, että murunen kääntyi hypylle (17). Onnistuneet toistot olivat harvassa, koska minulla oli ote kateissa treenitauon jäljiltä ja Rapsusta oli niin kiva toistaa virhettä, johon sen alunperin ohjasin. Mutta kaikkinensa aivan törkeän hyvä treenifiilis ja sain itselleni niin mahtavan asenteen! Treenitauko teki tyttöä asenteelle.

Katja totesikin treenin jälkeen, että käskytän Rapsua nyt paljon napakammin kuin ennen. Siihen olen pyrkinytkin, koska napakalla ohjauksella saan itselleni paremman asenteen, vähän kuin Nuuskulin kanssa menisi :) Kevään ranskalaisten treenissä sain palautetta flegmaattisesta äänenkäytöstä ja ilmeisesti se nyt on sitten alkanut mennä perille. Alussahan Rapsu ei kestänyt minulta muuta kuin hilpeää Hessu Hopo -menoa, mutta nyt se kestää jo asennetta ja painetta ja vastaa niihin hyvin. Minulla on vaan kestänyt tajuta tämä muutos ja astua uudelle tasolle. Ainoa asia mitä se ei kestä on minun ohjausvirheiden paljastuminen ja niiden kätkeminen on uudella asenteella huomattavasti hankalampaa. Goofyna mokat oli helpompi kuitata "no hupsista hei" menolla.

Juhannus luppakorvilla meni lokoisasti mökillä. Nuusku ui niin paljon, että sille tuli huono vointi kaikesta uidessa nautitusta vedestä. Nupahan ui jatkuvasti järvivettä ryystäen. Rapsuli tykkäsi harventaa vesikasvillisuutta oksentamiseen asti, haukkua kaiulleen ja ottaa päikkäreitä. Suurta pidättäytymistä molemmilta vaadittiin onkimisen ajan. Nuusku olisi erityisen kovasti halunnut käydä pelastamassa hukkuneen kohon ja oli jo pari kertaa livistää pelastuspuuhiin etujalat laiturilta roikkuen.

Ei kommentteja: