Nuuskun ja Rapsun vappuaattoilta kului rattoisasti tolleriporukan kanssa liidellen ja maneesin reunalla olevien munkkien aromeita nuuskutellen. Treeneissä oli useita simppeleitä lyhyitä ohjauspätkiä, lähinnä erilaisten käännösten harjoittelua.
Alla oleva oli pätkistä Nupalle ja Haperolle haastavin. Siinä tarkoitus oli heittää koira putkeen 1 ja jäädä itse hypyn 2 alapuolelle ja kääntää koira ulkokautta kolmoshypylle ja irrottaa putkeen ilman että tarvitsisi ylittää hypyn linjaa. Erityisesti Rapsulle tuommoinen kolmoshyppy on ollut hankala hahmottaa, mutta tuo harjoitus meni yllättävän helposti. Alussa meinasin hötkeltää - tai mitään meinannut vaan hötkelsin - kakkoshypyn vastaanotossa ja lähdin liikkumaan liian aikaisin, jolloin R meinasi ohjautua kolmoselle vikaperin, mutta malttaessani mieleni ja päästyäni kuvitelmistani, että minulle tulisi muka kiire kolmoshypyllä homma luisti hyvin. Rapsu irtosi putkeen livakasti.
Nuuskun kanssa haasteellisimmaksi kyseisessä treenissä tuli koiran saaminen putkesta kakkoshypylle, kun se painoi sata lasissa kolmoselle väärinpäin, ihan korvatonna ja riemuissaan. Pikkuinen sekopää. Siis vaikka aloitin treenin ihan ottamalla ensin 2-3 ja siihen lisäsin sen putken alkuun, niin silti se paineli täysillä omiaan. Nooh, lopulta Nuuskunkin sai sinne minne pitikin ja tuo käännös itsessään oli sille helppo.
Suoria putkia sisältänyt käännöstreeni oli oikein antoisa itselle, koska huomasin taas miten en voi yhtään lepsuilla Nuuskun kanssa ennakoinnin kanssa. Jos käännän hyvissä ajoin ennen hyppyä, kaarros on tiukka ja pieni, mutta jos hutiloin, niin kaarros on julmetun suuri. Sekunteja palaa ihan turhaan tuommoiseen ohjaajan tumpelointiin. Rapsun kanssa käännös pysyy timakkana vaikka tunaroisin sen miten myöhässä tahansa.
Lisäksi otimme kasitreenin tyyppistä hyppyhommelia, jossa testasin sivuttaisirtoamista ja se onnistuu tosi hyvin huimassa vauhdissa, mutta jos ohjaan siten, että vauhti ei nouse pilviin, niin myös sivuttaisetäisyyden kesto pienenee. Tässä treenissä onnistuin telomaan oman jalkani kompuroimalla epätasaisen maneesin pohjassa olleeseen kuoppaan ja nyt onkin sitten treenitaukoa luvassa, koska varpaaseen tuli ruhjevamma/ hiusmurtuma. Lääkäri ei lähtenyt sitä sen tarkemmin tutkimaan, koska ei sille mitään voisi tehdä kuitenkaan. Sunnuntain Varkauden kisat jäivät siis väliin, sillä hienoista teippauksista ja kipulääkityksestä huolimatta jalka ei kestä mitään painoa tällä hetkellä, joten ei sillä juosta eikä tehdä tiukkoja käännöksiä. Joten koipi olkoot levossa, että paranee nopeaan. Toivottavasti jo Kuopioon.
2 kommenttia:
Kuoppainen maneesi, vappuaatto ja vauhti on vaarallinen yhdistelmä. Toivottavasti varpaasi paranee paljon paljon nopeammin kuin minun pohkeeni viime vuonna.
Pitää koittaa malttaa pitää varvasta levossa niin kauan kuin oikeasti tarttee, että vaiva ei pitkittyisi. Kuulemma riippuen siitä onko siinä ruhje vai murtuma, parantuminen kestää noin viikosta neljään viikkoon. Ei se edes perusrasitusta kestä ollenkaan, aamuisin on ihan siedettävä, mutta illalla tekisi mieli hakea oksasakset janapsaista varvas irti.
Joten onneksi alkaa vepekausi, koska siinähän ei tartte kuin töröttää rannalla :)
Lähetä kommentti