Hämärän rajamailla

Vuoden vikat treenit vedettiin tänään Kurkimäessä. Pientä lisäiloa toi sähköttömyys: ei valoja saati lämpöä. No kumpiakaan ei tarvittu :) Päivä valaisi tarpeeksi ja kelikin oli juuri sopiva +1°C. Ei tullut vääränlainen hiki; oli virkistävää hikoilla siksi, kun semijuoksee ja urheilee, ei siksi, että on liikaa päällä suhteessa lämpötilaan. Sisukin jaksoi kieltä roikottamatta, ei tullut sillekään hiki kuin aivojen käytöstä.

Linjaan viennit haastavasta kulmasta tuli läksyksi, joten pitänee vuoden ekalla hallikäynnillä rakennella osa ratapohjasta hinkattavaksi. Saatiin hyviä vetoja, mutta myös muutama lohikäärmeversio, jossa otuksen pää kyllä kääntyi kohti hyppyä asenteella "tuossa tuo hyppy on, mutta pääsen kovempaa, kun jo tuun!". Eli vahvistuksia lukitsemisiin vaikka menisin jo. Nuo olivat hyvällä mallilla ennen miun loukkaantumista ja luonnollisesti ohjausrytmin katoaminen näkyy nyt pienenä räpellyksenä.

Itseäni kyllä ripitin kertakaikkisen heikosta radanlukutaidosta. Ei tullut edes mieleen muutaman kohdan lukuisista ohjausvaihtoehdoista se nopein vaan kovin valikoin jotain keskinkertaista tai parhaimmillaankin toiseksi nopeimman, mutta en sitä nopeinta. En nähnyt parasta linjaa vaikka miten kovin koetin miettiä ja olin tästä kyllä pöyristynyt. Miten nopeasti ote onkaan kadonnut (tästäkin) ja olikin tosi antoisaa, että kellotettiin treenipätkiin eri versioita. Pitänee kellotella enemmän, jos sitä saisi palautettua jonkinlaisen tason ennen kisakentille paluuta.

Joulunaika sisälsi ulkoilua, päikkäreitä ja napostelua. Lahjansa trio sai etukäteen, luppakorvat saivat uudet petinsä ja pystykorva itsensä kokoisen matkaluun.

Pyhäselän rannassa.

Jaamankankaalla jonossa.

Hämärän trio.

Päikkäreillä.

Yöunilla, tuonne pitäisi mahtua.

Joulunalustreenit

Kolme viisasta nelitassua toivottaa kaikille iloista joulua ja huisia hauskuutta, riemua sekä lystiä ensi vuodelle! Jos tulevalta vuodelta jotain toivon, niin Nuusku Superseniorille samaa hyvää vointia kuin kuluneenakin vuonna, Rapsu Harmaahapsu sen sijaan voisi jättää perinteeksi muodostuneet syöpä-/kasvain-/hammasleikkaukset väliin ja pysyä nykyisessä hilpeässä tilassaan ja Sisu Lohikäärme puolestaan jatkaa eloa tarmokkaana iloisena itsenään.

Keskiviikkotreeneissä tempaistiin alla oleva sikermä, jossa Lupsukka oli odotuksiani parempi. Jotenkin ajattelin, että pikkukoira hurahtaisi jokaiseen viritettyyn ansaan, koska irtoamista ja itsenäistä radanlukua on vahvistettu, mutta eipähän se. Hienosti malttoi huomioida ohjaukset ja oli kaikkinensa ohjaajaansa parempi. Koska oma liikkuminen on vielä rajallista, palkkailin lyhyistä pätkistä, joita sitten yhdistelin kokonaisuuksiksi.

Tuolta inspiroiduin, muokkasin ja lisäsin jotain läksyjä joukkoon.

Läksylistalle jäin vielä ylipitkältä matkalta lähetetty itsenäinen keppien tiukka avokulma-aloitus (15). Kohta onnistui, kun liikuin keppien puolenvälin tuntumaan, mutta koettaessani lähettää Lupsukkaa matkaan ihan itse, se joko a) tarjosi hyppyä (19) tai b) veti toiseen keppiväliin. Tämän ilmiön olen kyllä huomannut aiemminkin, on saatu se läksyksikin ja tunnustan, että on jäänyt tekemättä! 90° ja 45° asteen aloitukset alkaa olla hallussa itsenäisesti, mutta näköjään tiukemmat tuottaa haastetta. Toki tuommoisia ei tule kisaradalla eteen, mutta itsessään kiva treenihaaste :)

Vuoden viimeiset ohjatut tokot treenattiin tänään ja Sisuliini sai joulun kunniaksi palkaksi joulukinkkua. Teemana olivat ruutu ja merkin kierto. Molemmat pelittivät hienosti. Ruutu on tyylikkäällä mallilla, nopea ja innokas. Hetsatessa Sisu kenottaa vinossa ruutua kohti, hyvä jottei kaadu, kun niin kovin tekisi mieli jo sännätä, mutta kuuliaisesti luvan odottaa. Merkille haettiin etäisyyttä ja se vaatii vielä toistoja. Lähtee kyllä kaukaakin, mutta ei ihan yhtä itsevarmasti, joten siihen samanlaista hetsia ja hurmaa, niin hyvä tulee!

Pikkumaksi

Jännitin suotta virallista mittaustilannetta. Tuomarit olivat aivan ihania ja Lupsukka saatiin mitattua varsin nopeasti ilman sen kummempaa säätämistä. Ensin näytti siltä, että Sisu väistää mittaa, joten tuomari pyysi samantien kollegan Sisun toiselle puolelle vastavoimaksi. Sillä tavalla homma hoitui helposti: minä syötin otukselle lihapullia, yksi tuomari rapsutteli sitä rinnasta ja takajalasta toisen tuomarin mitatessa. Sisu seisoi ryhdikkäästi, sillä ollut kiire mihinkään eikä tarvetta väistää mitään.

En tiedä johtuiko tilanteen helppous olohuoneessa tehdyistä mittaustreeneistä (piirakkapulikka on tässä lyömätön väline!) vai ainoastaan tuomareiden ammattitaidosta, mutta olipa kummin vain, kaikille jäi hyvä mieli. Lopputulos ei yllättänyt, tiesinhän mie, että pikkumaksi se on.

Sisu toki oli sitä mieltä, että treenatakin voisi, joten käytiin lenkillä mittaustilaisuuden päättymistä odotellessa ja tilaisuuden jälkeen jäätiin halliin vähän tokoilemaan, kun olin varannut niitä lihapulliakin ihan tolkuttoman määrän, jos se mittaustilanne olisi Sisusta ollut ahdistava. Tehtiin hitusen perusasennon paikan vahvistusta, parin askeleen seuraamista ja paikkamakuuta.

Agiråkki tulee, oletko valmis?

Viritä spurttis, osaatko valssis?

Ihan vaan tiedoksi, jos olet elänyt patterin välissä tai muuten vaan viihdyt uutispimennossa, että heinäkuussa Joensuun keskusurheilukentällä räjähtää! Silloin tehdään historiaa, pidetään hauskaa ja ratkotaan suomenmestaruuksia!

Nuorisojaosto (siis ne lauman nuorimmat...) edustaa.

Koeta malttaa vielä 203 päivää/ 4872 tuntia/ 292320 minuuttia/ 17539200 sekuntia ja tuu råkkaan meijän kaa!

Lisätietoa vuoden hienoimmasta tapahtumasta löydät virallisilta kotisivuilta: agirakki.net

Petterin kaverit

Eilisessä valmennuksessa Lupsukka loisti niin, että totesimme valkun kanssa mahdollisten tulevien kisavirheiden johtuvan vain ja ainoastaan ohjaajasta. Lohikäärmeen tekninen osaaminen ja ohjausten sekä radan lukeminen ovat näköjään sillä tasolla, että minun pitää tunaroimalla tunaroida, jos meinaan saada Sisun tunaroimaan. Ei siis mitään paineita! Tekisi mieli laittaa jo ilmoa menemään, mutta jos nyt kuitenkin odotan sitä juoksukykyä. Ehkä.

Maanantaina käytiin kaiman kanssa hallilla mittausta treenaamassa ja miun oli tarkoitus Sisun kanssa vähän tokoilla. Mittaus sujui oikein mallikkaasti, Sisu napotti pöydällä ja Heidi sai mittakeppiä läpytellä selkään. Selvästi olohuoneessa tehty etukäteisharjoitus piirakkapulikalla (kyllä, luit oikein..) oli avain onneen. Noin hienosti ei ole mittauksessa kelpiini ennen napottanut. Toivottavasti sunnuntaina toimii yhtä urheasti eikä limboa mitan ali. Tokosta sen sijaan ei tullut oikein mitään, kun kelpillä oli aksafiilis. Tai olisi varmaan tullut, jos olisin jaksanut panostaa mielentilaan, mutta paljon helpompi oli vaan siirtyä viereisen kentän aksaesteille! Niih.

Rapsu Harmaahapsu sai joululahjansa etukäteen. Hapsuliini on ollut vähän viluinen, joten Petteri-poro oli heittänyt ohi lentäessään Raipelle kolopedin. Siitähän punainen koloasukki pitää.

Nukkuvan tassut ja häntä pilkistää.

Kurkistus koloon.

Välillä kolossa voi lepäillä ja tarkkailla.

Myös itse Kuningatar testasi lukaalin.

Ja sitten kun unet on kivasti menossa, niin saattaa käydä näin:

Yritäpä itse nukkua, kun toinen yrittää leikkiä. Ei oo helppoo!

Silakka sai puolestaan uuden kevythäkin tulevia kisareissuja ja pakkastreenejä varten. Entisestä hajosi vetoketju, joten hankin tuommoisen talvikäyttöön sopivan, jossa verkot ei mene maahan asti, koska kuvittelen siellä silloin vetävän vähemmän. Nythän tarkenee vielä mainiosti autossa odotella, mutta kunhan pakkanen laskee, niin kopperon kanssa pääsee hallin lämpöön odottamaan.

Mahduttiin! Mie, Unski ja Lupu.

Ja itseoikeutetusti Kuningatar Nuusku tekee lopullisen hyväksynnän.

Merkin merkitys ja viennin vahvistus

Sisun kanssa Pyhäselän jäälauttoja ihmettelemässä.

Alkuviikosta tehtiin pariin otteeseen olohuonetreeninä merkin kiertoa, klik. Lupsu hoksasi jutun juonen heti, siihen tarvittiin ainoastaan merkkitötterön maahan laskeminen. Melko pian yhdistin toimintoon vihjesanan, jonka älykäs elukka omaksui sujuvasti. Minulla meni huomattavasti kauemmin aikaa vihjesanan keksimiseen kuin Sisulla sen oppimiseen.

Eilisissä tokotreeneissä tehtiin samaista merkin kiertoa matkaa kasvattaen ja yhdistettynä hyppy- sekä noutokapulahäiriöihin. Sisu toimi niin hienosti! Pelkkiä onnistuneita ja iloisia toistoja. Toisessa setissä treenattiin seuraamista ja saatiin Suskilta hyviä ohjeita paikan parantamiseen, koska Lupukkahan hitusen keulii. Hienosti se lähti vaihtamaan asentoa halutunlaiseksi, pitää saada tätä nyt viikon aikana kotona ja hallilla vahvistettua. Ulkona ei kykene, kun tuulee niin, että sormet tippuu. Palkkaa siinä sitten.

Pitänee mainita, että olen sopeutunut lämpimään halliin! Olipas kiva astella lämpimään tokoa treenaamaan, kun ulkona tuuli ja tuiskusi lunta vaakasuorassa naamaan. Myös aksatreeneissä pääsin sinuiksi lämpötilan kanssa, se tosin vaati uuden viileämmän kerraston hankkimisen sekä palelemisen lenkeillä.

Itsenäisyyspäivän iltana vahvistettiin aksassa kulman yli vientejä. Linnanjuhlien kanssa kilpailevissa treeneissä ei ollut ruuhkaa, joten saatiin ihan oma treenikenttä. Takaakiertojen (2, 3) jälkeinen kulman yli vienti (4) toimi oikein hyvin. Olin myös tyytyväinen Lupsukan kykyyn hakea avokulmakepit (5) itsenäisesti ilman minun liikevihjettä.

Himmeät hypyt oli varmuuden vuoksi,

jos olisi tullut tarvetta purkaa väärää tarjontaa neloselle.

Nuuskupuusku juoksee ja Rapsuliini tekee juoksua. Molemmat voivat hyvin, tykkäävät kovasti talvesta ja lumisesta maisemasta. Metsälenkeillä Nuuskuttimen askel on hämmästyttävän kevyt ja Rapelo laukkaa minkä ehtii. Luonnollisestikaan reitit eivät suuntaudu umpihankeen senioreiden mukana ollessa.

Siellä se siintää, kohde poluttoman metsän keskellä. 

Jonkun ihanan ylläpitämä kynttilälyhty.

Hitusen nolot naksuttajat

Perjantaisen metsälenkin jälkeen teki mieli uppoutua kirjan ja koirien kanssa sohvalle, mutta tunnollisina päädyimme Lupsuttimen kanssa kuitenkin tokotreeneihin. Kovasti sain olla treenien jälkeen tunnollisuuteeni tyytyväinen, koska saalis oli jälleen antoisa. Ja nolo.

Vuorossa oli avoimuus ohjaajalle ja Lupsukka oli yllättävän sulkeutunut. Maahan laskettiin herkkukippo ja Sisun piti työskennellä siitä välittämättä. Tekihän se hyvin duunia (seuraaminen, istu-maahan vaihdot), mutta vilkuili kuppia ja esiintyi välillä kuin hidastetulla filmillä, kun puolet aivoista haaveili herkkujen syömisestä. Ei se kupille koettanut rynniä, mutta herkkusetin läheisyys haittasi selvästi keskittymistä. Olihan se vähän noloa, kun viisivuotias hikari keskittyi oppimisen ilon sijaan mahdolliseen papukaijamerkkiin kymppiplussan vieressä!

Toki tiedostan, että Sisulle on vahvistettu namikupille ryysimistä ja fokusointia, joten luonnollisesti  herkkukipponen kiehtoi ja kuiskutteli. Toisaalta ollaan myös harjoiteltu namista/lelusta luopumista, mutta selvästikään namikiposta luopumista ei ole viety tarvittavalle tasolle eli ei saa edes sivusilmällä vilkaista vaan kontakti pitää pitää. Agilityssa tätä ei tosin ole tarvinnut viedä samalle tasolle mille näköjään tokossa pitää, koska aksassa tekeminen itsessään on Sisusta kaikista palkitsevinta. Esteiden suorittaminen on isompi palkka kuin pallo tai namikuppi, joten luonnollisesti silloin palkasta luopuminen ja duuniin keskittyminen on helpompaa.

Tämä on kuitenkin erinomaisen hyvä treeni intohimoiselle lohikäärmeelle, varmasti tuo lisää häiriönsietoa, toimintakykyä ja vahvuutta myös muihin treeni- ja kisatilanteisiin. Kyllähän viisivuotiaan nelitassun pitäisi kyetä toimimaan lajissa kuin lajissa satasella, jos vieressä on namikuppi, joten treenin alle (tämäkin...). Treenilista on kyllä jo niin pitkä, että herkempää saattaisi alkaa ahdistaa, mutta ainahan on huominen!