Hieronnan vuoksi jätettiin viikkotreenit väliin ja suunnattiin iltapäiväretkelle aina yhtä ihanalle Patvinsuolle. Viitisen tuntia vietettiin metsässä ja rannoilla, uitiin ja syötiin eväitä. Ketään muita ei ollut mailla halmeilla vaikka oli mitä hienoin kesäpäivä.
Talviturkit heitetty myös kaikilla kaksijalkaisilla.
Nuuskutinkin viipotti mukana reippaana, paineli keulassa häntä heiluen. Isoimman uintiepisodin jälkeen tassut näyttivät polulla hieman raskailta, mutta keventyivät taas loppua kohden. Muutamaan otteeseen se piti juosta kiinni, kun se vaan humpsutti menemään eikä kuullut takaapäin tulevia pysäytyskäskyjä. Äänen tulosuunnalla on suurin merkitys Nuuskun kuulemiseen, takaapäin ei korviin kantaudu enää oikein minkään korkuista ääntä millään voimakkuudella. Perjantain fyssarilla Nuuskuttimesta löytyi jokunen jumi, joten vaikka se innoissaan retkellä paineli, pitää jatkossa lyhentää matkoja hieman, koska superseniorin palautuminen on jo melko hidasta.
Auringonlasku Suomujärvellä.
Launtaiaamuna lähdettin lohikäärmeen kanssa kisareissulle. Mentiin matkaseuran autolla mikä oli hyvä valinta, koska silloin Sisun asenne on "matkustaja" eikä "omistaja". Radat olivat kivoja, selkeitä ja vähintäänkin mentävissä. Noh, harmiksemme kokonaisuuden hallinta ei ole edelleenkään siirtynyt kisakentälle, joten eka rata oli aivan järkyttävää räpellystä ja kelpi huuti kurkkusuorana "paska ohjaaja". Hieman joutui itseään keräilemään, että kiinnosti seuraaville radoille mennä. Toinen rata olikin jo parempi, joskin ohjaajan takakireys näkyi kelpissä pienoisena varmisteluna, mutta ihan kelpo rata, jos lentokeinua ei huomioida. Lentokeinu oli epätyypillinen veto lohikäärmeeltä, joten en jaksanut siihen mitenkään takertua vaan halusin vahvistaa hyvää kisafiilistä, joten vedettiin korjaamatta loppuun saakka ja noudettiin uunikinnas palkintopallilta. Kolmas rata olikin sitten jo kunnon tekemistä. Lohikäärme oli huippuvedossa ja irtosi kuin treeneissä parhaimmillaan. Vauhtia oli enemmän mihin kykenin vastaamaan, joten kerran olin koiran linjalla kiellon arvoisesti, kun en mukamas vaan kerennyt, mutta Sisu teki huikeaa työtä ja osoitti radalla upeaa osaamistaan. Hienolla kokonaisuudella saatiin pannulaput palkinnoksi. Kokonaisuutena hyvä reissu, kahdelta radalta jäi yhdessä tekemisestä mahtifiilis, kontaktit sekä pujottelu toimivat joka radalla, ja erityisesti nautin siitä miten rennosti Sisu pystyi hillumaan kisapaikalla, nukkumaan tauoilla autossa eikä ollut koko ajana lähdössä viritettynä töihin vaan nosti vireensä tappiin vasta ennen omaa suoritusta.
