sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Mika Moilasen koulutus osa II

Olipas taasen hyvät treenit :) Eilisiä uusia käskysanoja sovellettiin päivän ratapätkissä, ja Nuusku onnistui niissä tosi hyvin.


Eka rata (yllä oleva kuva, 1-14) mentiin siten, että itse pysyttiin hyppyjen välissä keskilinjalla, kuvassa ylös- ja alaspäin liikkuen, mutta ei lähestytty hyppyjä. Otin siis Nuuskun hypyn 1 yli ja lähetin hypylle 2 hop-käskyllä ja siitä hypylle 3 kierrä käskyllä. Eli yhdistin molemmat siivekkeen kiertokäskyt. Tämän olisi voinut tehdä pelkällä hop-käskyllä, mutta koska halusin, että Nuuskuli tajuaa takaakiertää hypyn 3 eikä tulla hyppyjen välistä niin tein molemmat käskyt. Ja samalla tavalla koko rata läpi. Nuuskutin toimi tosi hyvin, irtosi ja teki juuri kuten halusin vaikka en liikkunut hyppyihin päin.

Toka rata oli sama, mutta koira ohjattiin persjätöillä. Yhtään valssia tai muuta kuviota ei saanut thdä vaan kaikki käännökset perjätöillä. Olen ottanut Nupan kanssa jonkin verran persjättöohjausta, mutta ihan yksittäisiä ja aika erityyppisissä paikoissa, joten tämä oli uutta molemmille. Tein siis samat käskyt kuin ykköspätkällä, mutta lisänä oli erilainen oma liike. Nuusku suoriutui radasta varmasti ja hyvin, mutta Nuusku ei kuitenkaan edennyt räjähtävällä vauhdilla, minkä laitan osin hirveän helteen ja osin uusien käskyjen & ohjauksien piikkiin. Eiköhän vauhtia tule tuohonkin ohjaustyyliin, kunhan sitä treenataan niin paljon, että Nupatsin tietää mistä on kyse. Tosin Mika sanoi, että teen sen virheen, että kun huomaan Nuuskun vauhdin hiipuvan lopetan toistot siihen, vaikka juuri silloin pitäisi vaatia koiraa työskenetelemään täysillä ja otettava pätkä uudestaan siten, että vauhtia tuee. Että ei opeteta koiralle lusmuilua. Tuo on täysin totta, ja olen kuullut siitä ennenkin. Joko pitää osata lopettaa ajoissa hyviin toistoihin tai sitten jaksaa toistaa niin kauan, että saa uudestaan hyvän suorituksen.



Kolmospätkä oli sitten vauhdikasta menoa. Oleellista oli saada mukaan ennakoiva ohjaus eli tehdä koiralle selväksi putkeen 4 mennessä, että putkesta käännytään oikealle ja putkeen 6 mennessä, että putkesta käännytään takaisinpäin vasemmalle. Hypylle 7 hauveli heitetään hopilla siten, että se hoksaa luikahtaa takaisin putkeen ja loppusuoran täysillä. Meillä meni joka kerta esteiden 4 ja 5 väli hieman pitkäksi, olisi voinut olla tiukempi, parin yrityksen jälkeen putkesta 8 Nuuskutin kääntyi tiukasti taaksepäin, mutta minun ohjaus tökki hypylle 7 ja Nuuskun vauhti ehti hiipua hieman ennen sitä.

Mutta oli oikein kivaa, ja illalla onkin Rapsun vuoro vetää tolleriagilityssa hieman mukaeltuna näitä kuvioita. Jiihaa.

lauantai 30. toukokuuta 2009

Mika Moilasen koulutus osa I

Nuuskutin pääsi nauttimaan Mika Moilasen koulutuksen annista tänään, ja koulutukselle seuraa jatkoa huomenna. Tämän päivän treeneissä käytiin läpi tekniikkaa, jota sovelletaan huomisessa ratamaisemmassa treenissä. Olipas kivaa saada vaihteeksi perusohjausopetusta hienojen kikkailujen sijaan :) Treeniviikonlopun tavoitteena on saada ohjaaja tajuamaan millaisella treenillä saadaan koiralle enemmän vastuuta, tehdään siitä itsenäisempi esteiden suorittaja ja eurooppalaisempi otus. Kuulemma Keski-Euroopassa edetään koiran koulutuksessa eri tavalla kuin täällä; ensin opetetaan etenemään itsenäisesti esteille ja vasta sitten aletaan reenaamaan käännöksiä.



Hypyt 1-3. Minulla uutta tuli jo heti ensimmäisessä kolmen hypyn treenissä. Siinä ohjaaja tököttää keskellä, liikkuu ehkä askelen hypyn suuntaan, mutta pääosin koira irtoaa hypylle. Idea on, että ohjaajan liike on minimaalista, ja koira saa palkkion iloisesta itsenäisestä suorituksesta. Ohjaajan rintamasuunta on koiraanpäin ja käsi osoittaa siihen siivekkeeseen mitä ollaan kiertämässä. Käskynä ei luonnollisestikaan käytetä perushyppykomentoa vaan ihan omaa erillistä käskyä, josta koira tietää, että sen pitää hypätä riman yli, kiertää siiveke ja palata ohjaajan luo. Eli sama idea kuin takaakierrossa paitsi että siiveke kierretään hypyn kautta. Moista käskyä en ole koskaan opettanut, joten nyt hop-käsky lisättiin Nuuskun käskyvarastoon. Nuuskaus tajusi jujun heti.

Hypyt 11-14. Tässä sama homma, ohjaaja on hyppyjen keskellä takaviistossa koiraan nähden. Ja käskytys aita-hop-aita-hop. Kun otettiin kunnon vauhti mukaan, aloin itse hosumaan, rynnimään ja vedättämään sen sijaan, että olisin antanut Nuuskun olla edellä ja nauttia siitä, että se saa tehdä työt. Oman liikkeen rytmityksessä on paljon opittavaa.

Esteet 21-31. Kulmaus tai hop hypylle 22, koiran haltuun ennen hyppyä 26 ja siihen hop, veto hypyn 28 yli ja loppusuoralla eteen.

Niin ja missään vaiheessa rimoja ei nostettu maantasalta mihinkään. Koiralle opetetaan käskyt ensin monien toistojen ja harjoittelukertojen avulla ja vasta sitten nostetaan rimat ylös. Tämä siksi, että rimojen nostaminen laajentaa koiran juoksulinjaa siivekettä kierrettäessä, mutta jos kierto opetetaan ilman rimaa tiiviiksi, on se helpompi saada tiiviiksi myös riman kanssa. Ja näitä hommia pitää treenata samanaikaisesti takaakiertojen ja eteenlähetysten kanssa, jotta koira oppii tunnistamaan käskyjen erot varmemmin. Ilolla odotan, kun pääsen samoja kuvioita Rapsun kanssa tahkoamaan, jospa se sitten irtoaisi paremmin.

torstai 28. toukokuuta 2009

Lintukoiraliitoa



Vedettiin tänään lintukoiratreeniä. Tarkoitus oli siis saada radalle vauhdin ylläpitoa vaativaa kieputusohjausta, hanat auki vauhtisuoria sekä osuuksia, joissa ohjaajan pitää osata rytmittää menoaan eikä paahtaa tukka putkella.

Hyvin meni molemmilla otuksilla :) Vauhti oli mahtava, korvat kuuliaiset ja Rapsutinkin kepitti hienosti. Mie sain valssini ajoitettua ja linjattua siten, että kurvit oli tiukat ja tuuli vaan humisi korvissa kun kiidettiin niin kovaa. Sylkkäri ei ehkä ollut niin sujuva kuin olisi voinut, joten niitä pitänee treenailla enempi jatkossa. Treenit oli varsin pikaiset, koska viikonloppuna on mahtavasti agiltya luvassa, joten ei toistettu turhia vaan tyydyttiin heti tulleisiin hyviin suorituksiin :)

tiistai 26. toukokuuta 2009

Sisäisen vinttikoiran vapautus

Nuusku ja Rapsu päästivät tänään sisäiset vinttikoiransa valloilleen tollereiden viehejuoksupäivässä. Kymmenen iloista hännänheiluttajaa kokoontui Eino Räsäsen johdolla Pärnävaaran suunnalle hiekkakuopalle jahtaamaan viehettä. Luulin, että viehejuoksussa kiidetään kiekkomaista rataa vieheenperässä, mutta tämä maastoviehejuoksu oli huimasti jännempää sillä viehe vaihtoi suuntaa kesken matkan ja kiisi ylös ja alas ja poikittain ja vaikka sun miten pitkin hiekkakuoppaa. Koirat saivat tosiaan juosta ja jahdata!

Aluksi tyylikäs vinttikoira näytti mallia kuinka homma hoidetaan. Sen jälkeen otettiin lyhyempi matka, jossa koira sai tutustua viehejuoksun maailmaan ja jos innostusta löytyi, pääsi koira juoksemaan koko radan.

Nuusku ja Rapsu olivat lajista aivan innoissaan. Molemmat pinkoivat vieheen perässä niin kovaa kuin koivistaan pääsivät ja tappoivat vieheen maalissa antaumuksella. Hauska oli huomata, että tytöillä ei vauhti hiipunut hiekkakuopan rinnettä kavutessa vaikka varmasti raskasta oli. Huohotus radan jälkeen oli aikamoista, koskaan noin antaumuksella juostu missään :)

Niin mahtava päivä, että tämä me tullaan ottamaan vielä uusiksi ja monta kertaa! Onneksi myös muut tolleristit syttyivät lajiin, joten meillä onkin oma viehejuoksuporukka jo kasassa... Laittelen kuvia viehettä jahtaavista luppakorvista myöhemmin.

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Aurinkoa ottamassa

Muutama kuva aurinkoiselta aamulta.


Rapsu ja Nuusku kukkulalla.


Rapsua haukotuttaa ja Nuuskua höpelötyttää.


Nuuskuli tarkkana kuin porkkana.


Heinäpellolla pötköttelyä ja luultavasti myös punkkiliftareiden poimintaa.


Elämä on ihanaa!


Rapsu on myyrä.

maanantai 18. toukokuuta 2009

Nenuttelua

Aamun ratoksi lähdimme jälkimetsään haistelemaan eilen tehdyt verijäljet. Vedimme illalla kevään ensimmäiset jäljet Lykynlammen suunnille hienoihin harju-rotko-järvi-hiekkakuoppa-maisemiin, että saadaan vaihtelevuutta maastoon. Seurana meillä oli Topi, joka jäljesti ensimmäisenä avoimen luokan tasoisen jäljen ja hienosti jäljestikin.

Nuuskun jälki mukaili avoimen luokan jälkeä eli pari makausta kulmissa. Nuusku aloitti hieman turhan vahdikkaasti ja melko laajalla siksakilla. joten jouduin tokaisemaan sille, että keskitypä nyt, jolloin vauhti tippui puoleen ja nenä pysyi täsmälleen jäljen päällä. Ensimmäisen makauksen Nuusku merkkasi tarkasti, teki makauksen takana tarkistuslenkin, palasi makaukselle ja jatkoi jäljelle. Hienosti meni siis siihen asti, mutta seuraavalla pätkällä Nuusku hairahtui rinteessä jollekin jänön jäljelle. Kirsu koholla vipattaen Nuusku lähti määrätietoisesti jäljeltä sivuun, ja seurasin perässä katsoen, että palaako se sieltä itse takaisin. Nuuskis koukkasi takaisinpäin ja palasi jäljelle, eteni sitä tyylikkäästi muutaman metrin kunnes taas kuono nousi pystyyn, korvat asettui "hei tuolla on riistaa"-asentoon ja Nuusku oli valmis kurvaamaan jäljeltä pois. Lopetin sen sitten heti alkuunsa, palautin Nuuskun Satu-oppaan kohdalle ja siitä Nuuskutin jäljesti hienosti jäljen loppuun vaikka lopussa oli tien ylitys sekä järven ohitus. Nuuskun katse kaihosi kerran veden suuntaan, mutta hienosti se silti malttoi jäljestää loppuun saakka.

Rapsun jälki olikin voittajaluokan koukeroita pullollaan. Sieltä löytyi kaksi makausta suorilla, makaukseton kulma sekä katkokulma. Rapsu on jäljellä niin ihana, että siinä melkein liikuttuu. Mejä on tuon koiran omimmista omin laji. Rapsu lähti vauhdikkaasti jäljelle ja veti tuttua siksaktyyliään. Ensimmäisen makauksen Rapsutin merkkasi loistavasti, tosin sitä oli tukemassa Topin namivarastosta löytyneitä saksalaisia matkafrolickeja. Makaukseton kulma tuotti Rapsulle haastetta ja Rapsutin veti siitä suoraan, huomasi kohta, että hetkinen jälki muuten katosi ja lähti rengastamaan kuin katkolla konsanaan. Rapsuli oli hakemassa lopulta jälkeä oikealta suunnalta, mutta koska halusin, että se oppii kääntymään kulmassa hajun perässä, palautin sen jäljelle ennen kulmaa ja se otettiin uusiksi. Rapsu suoritti toisella yrityksellään kulman moitteettomasti. Seuraavan suoran makaus juostiin yli, mutta siitä toivuin nopeasti, sillä Rapsun katkon suoritus oli niin upea. Rapsu lähti rengastamaan ja löysi nopeasti jäljen! Loppusuora oli helppoa kauraa ja loppumakauksen sorkka sai onnellisen jälkikoiran pieniä lipaisuja :)

perjantai 15. toukokuuta 2009

Agiliitoa ilta-auringossa

Alla pari Kaisan ottamaa kuvaa Rapsuhapsuhaperoisen eilisistä agitreeneistä.


Rapsutin liitää yli aan harjanteen.


Hapero kepittää.


Rapsu näyttää lähinnä hassulta vaikka yrittääkin paahtaa puomia täysillä.

Nuuskutinta ei ole kimppatreeneissä viime aikoina näkynyt, koska Nuuskiksella alkoi juoksu. Nyt pitää toivoa, että juoksu loppuisi ajallaan, jotta Nuusku pääsisi avaamaan mejäkoeuransa Pieksämäen kokeessa.

torstai 7. toukokuuta 2009

Isokorvainen pikkupotilas

Rapsuli kävi tänään eläinlääkärissä, koska Rapsun oikea korva on kutissut jonkin aikaa. Korvassa ei näkynyt mitään paljain silmin, joten lähdimme tarkistuttamaan asian.

Kirsi tutki Rapsun korvat, ja vasen korva oli täydellinen, mutta oikeassa korvassa näkyi vaikkupallero syvällä tärykalvoa vasten. Siispä härveli korvaan ja palleron kaivu pinseteillä. Rapsu otti operaation yllättävän tyynesti paikallaan nököttäen, vaikka näkihän siitä, että mieluummin se olisi ihan missä tahansa muualla. Valitettavasti vaikkupalleron takaa paljastui liisterimäistä vaikkutahmaa ja sen ottaminen ei enää ollut yhtään kivaa. Se kutitti Rapsua liikaa eikä pää oikein meinannut pysyä paikallaan ja takajalkakin vispasi. Rapsun hytkyminen sai korvaan tungetut laitteet tuntumaan pahalta, joten päädyimme laittamaan Rapsun päiväunille, jotta tahma saadaan kunnolla pois eikä Rapsulle tule mitään eläinlääkäritraumaa.

Rapsustahan eläinlääkärissä on kivaa ja sinne mennään aina häntä viuhuen. Tosin saa nähdä miten on jatkossa... Nukutus oli muutenkin hyvä valinta, sillä sitä vaikkua kaivettiin esille paljon, ja siinä meni kauan. Tajukankaalla olleen Rapsun korva saatiin kaivelun jälkeen vielä huuhdeltua erityisen perusteellisesti. Jatkossa oikea korva saa kotihoitona viikottaisen puhdistuksen, jotta vaikkua ei pääsisi niin syvälle kertymään ja eläinlääkärireissuilta vältytään. Rapsu-parka.

Nukutetusta Rapsusta tulee nyt joksikin aikaa lääkeaineiden varoaikojen takia Dopingrapsu ja kevään kisakalenteri menee uusiksi. Mutta se nyt on ihan sama, sillä pääasia on, että Pikkukaverin korvaa ei enää kutita. Rapsu saa nyt lepäillä pari päivää.

Eilen olimme tokoilemassa ja mutakylpemässä Akun kanssa. Treenasimme perinteisesti ruutua, noutoja, paikkamakuuta ja sivuaskelluksia. Nuuskun ruutu pelittää hyvin ja Rapsulla vielä paremmin. Lähtö on vauhdikas ja ruudussa jopa pysytään. Noudot menee Nuuskulla edelleen hienosti, ja Rapsun noudot ovat edistyneet huimasti. Rapsu tuo hieman kangastetun metallikapulan yhtä suurella innolla kuin puukapulan, jee! Pitää vähitellään saada suun kohdalle vaan enemmän metallia esiin. Paikkamakuut oli heikkoja. Nuusku, jonka paikkamakuu on aina ollut varma liike, vaihteli lonkalta toiselle. Rapsu puolestaan nousi seisoskelemaan välillä. Sivuaskellukset meni nappiin.

Tokon jälkeen lähdimme pitkälle lenkille, ja Nuusku heitti Pyhäselässä talviturkin. No on se pulikoinut lähi ojissa ja metsälammikoissa, mutta tuo oli eka järviuinti. Molemmat nauttivat Akun kanssa mutakylvyistä ja heinäpeltorallista. Kivaa oli!

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Pari kuvaa metsälenkiltä


Aku, Nuusku ja Rapsu


Rapsutin.


Nupatsu.


Nupatintintin.

Lisää Kaisan otoksia löytyy täältä.

maanantai 4. toukokuuta 2009

Rapsu tykkää olla ketterä

Rapsun agiliitokuvia eilisistä kisoista.


Dumbokorvilla hyppy kulkee.


Tiukka ilme, tosissaan mennään.


Rapsu pujottelee nopeasti ja matalana.








Joskin korvat höröttää.


Ohjaus viipyy, joten suuntaa pitää kysyä.




Virtaviivaisesti yli, tassut sojottaen.



Lisää Kaisan ottamia kuvia löytyy täältä, Rapsu poseeraa otoksissa 10-22.

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Vauhdin hurmaa

Aurinkoisessa kevätsäässä Joensuun kisoissa kaksi starttia molemmilla otuksilla. Rapsulla saaliina perinteiset hyllyt ja Nuuskulla kaksi vitosrataa. Kakkosluokat tuomaroi Ritva Herrala, jonka radat olivat aika kinkkiset kakkosluokan radoiksi, joskaan ei mahdottomat. Kolmoset tuomaroi Johanna Wütrich, ja mielestäni hänen kolmosluokan ratansa olivat huomattavasti helpompia kuin Herralan radat. Oikein jouhevaa ja juostavaa menoa.

Rapsutin ei ollut vireessä. Ekalta radalta jo alku oli tahmea ja minun ohjaus ei sitä tahmaa ainakaan vähentänyt. Kepeillä Rapsu teki rapsut eli jätti ne kesken ja lähti kirmaamaan täysillä kohti seuraavaa estettä, joten otin kepit alusta ja palkkasin otuksen eli jätettiin se rata siihen. Ajattelin, että jos sitten toisella radalla sujuisi ne kepit heti ekalla kerralla hyvin. Toinen rata meni paremmin, ja siinä hylly tuli Rapsun jäädessä rallaamaan ympäri A:n alla olevaa putkea, veti jotai kolme tai neljä kertaa kiekkoa ihan hurmiossa. Hauskaa oli niin Rapsulla, yleisöllä kuin minullakin. Tämä rata oli innokas ja vauhdikas, ja Rapuli pujotteli makeasti.

Nuusku oli puolestaan taas ihan liekeissä. Vauhti oli huikea, kuuliaisuus priimaa ja senpä vuoksi harmittaa vietävästi omat pienoiset ohjausvirheet, joiden seurauksena vitoset napsahti. Ekalla radalla ajauduin loppupätkällä myöhästymiseni johdosta A:n väärälle puolelle ja olin sijoittunut huonosti jatkoa ajatellen, jolloin Nuuskun juoksulinja meni ihan mahdottomaksi ja hyppykulma älyttömäksi, jolloin toiseksi viimeinen rima kalahti alas. Tokalla radalla taasen oli hankala keppikulma, ja ajattelin ottaa Nuuskun hyvin haltuun ennen keppejä. Juu, kannattaahan se ottaa juuri hypylle mennessä haltuun siten, että räväyttää käden voimalla alas. Nuusku tipahti suoraan rimalle. Muuten molemmat radat olivat oikein täydellisiä ja meillä oli ihan uskomattoman hauskaa.

Niin oli mieltäylentävää huomata, että Nuusku oli koko ajan kuulolla eikä edes katsellut mitään ylimääräistä mitä leiskauttaa vaikka vauhtihurmoksessaan vetikin. Alkaa tuntua taas siltä, että meistä on sittenkin johonkin :)

lauantai 2. toukokuuta 2009

Joutsenesta munaksi

Yleensä rumista ankanpoikasista kasvaa joutsenia, mutta Rapsu-pygmi osoitti tänään Tohmajärven näyttelyssä, että joutsen voi palata takaisin munaksi. Tuomari Leni Finne oli oikein mukava ja koiriin paneutuva, heilutteli kivaa ankkaa koirille ja tykkäsi siitä, että koirat olivat reippaita ja eläviä.

Kun Rapsu astui kehään, kaivoi tuomari rotumääritelmän esille, ja minä tiesin, että tässä ei hyvin käy. Sen jälkeen tuomari tempaisi mitan ja homma olikin siinä. Rapsu on pieni, ja jos tuomari sen haluaa mitata, tarkoittaa se, että koosta tullaan sakottamaan. Tuomari mittasi Rapsun korkeudeksi 40 cm, ja koska minun ilme oli varmaan aika epäuskoinen, toisti hän mittauksen ja näin omin silmin, että Rapsuli ei ole pelkästään pygmi vaan pygmien kuningatar!

Rapsu esiintyi tänään erittäin kauniisti, ja ensimmäistä kertaa näyttelyhistoriansa Rapsu ravasi siten kuten näyttelytähden kuuluukin eli katse eteenpäin eikä kontaktissa. Hahaa! Ei kannata harjoitella niin hyvä tulee :)

Näyttelyarvostelu:
Kovin pienikokoinen, selvästi alle alarajan. Sopiva luusto. Oikea linjava pää. Miellyttävä ilme, Hyvät silmät ja korvat. Riittävä eturinta. Hieman lyhyt olkavarsi. Oikean mallinen rintakehä. Aavistuksen jyrkkä lantio. Riittävät takakulmaukset. Hieman korkea kinner. Liikkuu kapeasti takaraajat pihdissä. Oikea askelpituus.

Kirjallisen arvostelun lisäksi tuomari antoi kaikille sanallisen palautteen, ja Rapsusta tuomari sanoi, että hän tykkää koirasta, se on hänestä erittäin kaunis ja sillä on hyvä ilme ja olemus, mutta hän ei pääse yli siitä asiasta, että Rapsu on alamittainen. Koska Rapsussa ei ole muita hylkääviä virheitä kuin koko, hän ei raski antaa hylättyä vaan tuloksena on hyvä eli H.

Ja tottahan se on, että jos kooksi mittaa 40 cm niin eipä siitä voi muuta tehdä kuin sakottaa arvosanassa. Tollerinartunhan kuuluu olla 45-48 cm, sallitaan +- 3 cm poikkeama. Mutta ihan erimieltä olen noista pihtikintuista! Höpö höpö.

perjantai 1. toukokuuta 2009

Vapunviettoa

Vappuaatto sujahti mukavasti agilitya treenatessa, ja vapunpäivän iloksi suuntasimme maastoilemaan Lykynlammelle. Alla muutamia kuvia aurinkoisesta metsästä nautiskelevista otuksista.


Rapsuli ja Nupatin löysivät vielä lunta.


Rapsu askeltaa kuin kissapeto.


Nuusku nauraa kilvan auringon kanssa.


Puoliksi piiloutunut Hapero.


Nuusku kiitää rinnettä alas.


Rapsu löysi purtavaa, joka lenkiltä löytyy vähintään yksi maukas keppi.


Nuuskulla hymy herkässä, toiseksi tullutta Rapsua ei paljon naurata.