maanantai 3. toukokuuta 2010

Scalibor-ahdistus

Punkeista emme pidä, joten Nupa ja Rape saivat Scalibor-pannat kaulaan. Ennen muinoin käytössä oli Exspot, jolla punkit pysyivät poissa, mutta toissa kesänä Rape sai siitä niin pahan kutkan, että sanoimme Exspotille hei hei. Viime kesänä koetimme selviytyä ilman tököttejä karttamalla kamalimmat punkkipöheiköt sekä koettamalla saalistaa punkit ulkoilun jälkeen täikampaan. Varotoimista huolimatta poimin molempien ihosta parit punkit kesällä ja sehän on liikaa, koska taudin voi saada jo siitä kuuluistasta yhdestä. Tänä vuonna en jaksa ajatella missä punkit luuraavat vaan haluan ulkoilla siellä missä huvittaa, joten joku punkkimönjä oli laitettava. Ja koska täällä niitä punkkeja on oikeasti paljon, mikään keskustan kaduilla ja muissa punkittomissa ympäristöissä toimiva valkosipulihuuhaaratkaisu ei tulisi kyseeseen.

Niinpä kokeiluun tulivat ylistävää suitsutusta saaneet Scalibor-pannat. Pannat ovat olleet paikoillaan neljä tuntia ja minä olen aivan ahdistunut. Miten kukaan voi elää tuommoisen pannan kanssa? Nuusku ja Rapsu näyttävät kahlituilta, pieniltä vangeilta, alistetuilta ja kaiken lisäksi panta on ruma. Se on koko ajan tiellä, silitellessä ja haliessa siihen töksähtelee jatkuvasti kädet eikä sitä vasten halua poskeaan painaa. Ei hyvä ei. Ainoa positiivinen asia siinä on se, että se ei haise.

Koska se on noin epäkäytännöllisen ja ahdistavan oloinen, sen on pakko olla toimiva. Ei kai sitä muuten kukaan haluaisi koirallaan pitää. Onneksi Nuuskusta ja Rapsusta on aivan yhdentekevää onko niillä punkkipanta kaulassa vai ei, joten ehkä tämän asian kanssa pystyy elämään. Tai sitten pitää löytää joku Exspottia vähemmän kutkuttava litku niskaan. Tai lopettaa camelbootselämä ja alkaa taas täikampailemaan.

Ei kommentteja: