Seitsemättätoista jouluaan odottava Nuusku.
Nuuskuliini kipaisi tänään eläinlääkärissä. Viime aikoina Nuusku on yskinyt öisin ja kuulostanut tukehtuvalta, joten oli aiheellista tutkituttaa onko jotain isompaakin vialla. Ihana eläinlääkärimme Kirsi piti vaihtoehtoina joko sydänongelmia (lievä sivuääni) tai sitten etäpesäkkeitä keuhkoissa (lukuisia pieniä nisäkasvaimia). Enpä muista milloin olisin ollut yhtä ahdistunut röntgenkuvauksesta ja miten helpottunut lopputuloksesta: puhtoiset keuhkot ja lääkitys sydämen vajaatoimintaan. Toki koskaan ei voi tietää mihin suuntaan ja millä vauhdilla nisäkasvaimet vaikuttavat Nuuskun elämään, mutta ainakin tällä hetkellä vointi on hyvä ja eletään hyvää elämää niin kauan kuin se on hyvää. Tällä hetkellä Nuuskun elo on erityisen hyvää: mieli on kirkas, elämänilo suuri ja uteliaisuus maailmaa kohtaan valtaisa.
Sisu on toipunut kisatällistään odotetusti: hilluu tavalliseen tapaansa, ryömii koloihinsa ja pomppii apinana. Jumpat ja venyttelyt sujuvat mallikkaasti, ei tunnu olevan kireyttä missään. Huomenna käydään Helillä toisessa huollossa ja katsotaan sitten miten aletaan rasitusta lisäämään.
Rapsu puolestaan on tuttuun tapaansa ihan mahdoton epeli. Sillä on koko ajan nälkä ja aamuyöllä se tepsuttelee ympäriinsä ruokaa etsimässä. Pitänee kehitellä sille joku yöpalasysteemi...