Unta kaaliin ja agilitya

Missikisoista hyvin uupunut Rapsu nukkui lauantai-illan, seuraavan yön ja sunnuntaiaamupäivän. Sunnuntaina puolen päivän aikaan Rapsun sai herättää tollerikävelylle. Nuuskun ja Rapsun kanssa ulkoilemaan tulivat Siiri, Luigi ja Puntti. Kirpeä pakkanen takasi rivakkaa lenkkeilyä metsässä.

Eilen illalla suuntasin Nuuskun kanssa vielä tolleriagilityyn. Olin kyllä suunnitellut ratamaisen harjoituksen lähinnä Rapsua ajatellen, mutta lenkin jälkeen lattiaan integroitunut koira ei näyttänyt siltä, että siitä olisi koulutukseen keskittymään. Rapsu havahtui hereille treeniliiviä pukiessani, mutta olemus ei huokunut juurikaan tarmoa, joten Rapsu jäi kotiin nukkumaan. Nuuskun lisäksi treenailemassa olivat Topi ja Mörkö, Nilla sekä Sissi. Nuusku oli niin vauhdikkaalla tuulella, että tuulenhumina korvissa taisi paikoin estää kuulemista. Muuten treenit menivät hyvin, mutta harmittamaan jäi yksi tekemättä jäänyt sylikäännös, koska innostunut koira sujahti ohi hirveällä vauhdilla mihinkään taipumatta. Koska Topi ja Mörkö suoriutuivat kyseisestä kohdasta hallitun sulavasti, ei kyseessä pitäisi olla meillekään mahdoton kuvio, mutta ei nyt vaan toiminut. Pitänee koettaa kehittää itselle enemmän vauhtia, napakammat käskyt ja selkeämpää ohjausta tiistain treeneihin mennessä.

Tuusniemen ryhmiksessä

Rapsu, ex-pikinokka, nykyinen punakuono, kävi esiintymässä Tuusniemen ryhmänäyttelyssä. Paikalle oli ilmoittautunut 20 punaturkkia ja tuomaroinnin hoiti Raimo Louhio. Avoimessa luokassa esiintynyt Rapsu sai tuloksen EH/1. Arvostelu oli ihan mukavaa luettavaa: " 2-v. narttu joka on varsin pieni mutta sopusuhtainen. Kevyehkö kuono-osa. Hyvä kaula, selkä ja häntä. Samoin rintakehä. Normaalit kulmat. Hyvät liikkeet. Hyvä turkki ja luonne." Jostain syystä Rapsu, jota kukaan hänet tavannut ei voi pidättyväisyydestä syyttää, pakitti tuomarin tutkiessa oikean puolen hammasrivistöä. Hampaat saatiin kyllä katsottua, mutta ei kovin vakuuttavan oloisesti. En tiedä peittikö tuomari samalla Rapsuttimen silmät vai mitä tapahtui, mutta näköjään hampien katselua eri tekniikoin on treenattava ensi lauantaita varten.

Reissussa oli mukana Suvi kameran kanssa, joten jossain vaiheessa laittelen Rapsun esiintymiskuvia galleriaan. Paikan päällä oli myös tuttuja karvakuonoja, joista Siirin näkeminen oli erityisen mahtavaa. Onneksi tämä kuopiolaistunut tyttönen tulee huomiselle tollerilenkille, jotta kaverit pääsevät riehumaan.

Rapsun synttäribileet

Noh, ehkä nuo bileet on hieman liioiteltua... Aamulla Rapsu lähti juhlimaan syntymäpäiviään agilityhallille. Tolleriagilityssa oli mukana Nuuskun ja Rapsun lisäksi Topi, Puntti, Nilla ja Kassu. Rapsu osoitti iän tuomaa viisautta harjoituksissa ja teki hienosti eiliset Kamisen kurssilla Nuuskun kanssa tehdyt kuviot. Tällä hetkellä kepitkin kulkevat Rapsulla nätisti vaikka niihin tultaisiin hurjalla vauhdilla. Lieksa kutsuu... :) Nuusku puolestaan nuortui Rapsun juhlan kunniaksi ja rellesti vähemmän ylpeyttä herättävällä tavalla. No, kukapa sitä jaksaisi loistaa joka päivä.

Ketteryysharjoitusten jälkeen suuntasimme Puntin ja Nillan kanssa metsälenkille. Nelikolla oli hyvin hauskaa ainakin korvien kuolaisuudesta päätellen. Kotiin päästyämme Nuusku ja Rapsu saivat kaluttavaksi mehevät poron luut ja sen jälkeen hauvelit painuivatkin päiväunille, joita on jatkettu sujuvasti syömisen jälkeen. On ne niin suloisia nukkuessaan. Murmelit.

Ihana lauantai

Marko Kaminen saapui kouluttamaan joensuulaisia agilitykoirakoita ja tokihan me Nuuskun kanssa koulutukseen menimme. Aivan mahtavat treenit täytyy sanoa. Radan pätkät olivat haasteellisia ja Marko antoi hyviä sekä meille sopivia neuvoja. Sain pienillä keinoilla Nuuskun uutta vauhtia ja roppakaupalla hyvää mieltä rakentavasta palautteesta ja tietysti Nuuskun upeasta ohjattavuudesta tuli kehuja... Kivaa ja antoisaa oli. Harmittaa vaan, että en ilmoittanut Rapsuakin mukaan. Olisi ollut kiva saada yhtä osuvia ja toimivia neuvoja myös Rapsun käsittelyyn. Nuuskulle saatuja vinkkejä en voi kaikilta osin Rapsuun soveltaa, sillä Nuusku ja Rapsu ovat niin erilaisia ohjattavia. Täytyy siis toivoa, että kouluttaja tulee toistekin :)

Kirpeä pakkaspäivä houkutti myös pitkälle maastolenkille, joten kävimme parin tunnin patikoinnin Jaamankankaalla. Rapsu popsi puutavaraa ja lunta niin antaumuksella, että olisi voinut kuvitella nälässä hänen elävän. Kuljimme osan matkaa moottorikelkkareitillä ja kaverit pääsivät näkemään ohi sujahtelevia kelkkoja. Ensimmäiset herättivät pientä hämmennystä ja Rapsu koki tarpeelliseksi niille metsän puolelta vähän urputtaa, mutta into laimeni äkkiä.

Huomenna pikku-Rapsusta tulee virallisesti aikuinen. Mielenkiintoista nähdä tapahtuuko yöllä henkistä kasvupyrähdystä vai onko aamulla vieressä sama pieni höpelö :)

Kisamatkalla Varkaudessa

Eilisen Varkauden kisan Räsäsen radat olivat haastavia, mutta oikein mukavia juosta. Agirata kuhisi potentiaalisia hylkypaikkoja, mutta selvitimme radan puhtaasti. Nuuskun vauhti oli hieman ponneton, mutta riitti kuitenkin ihanneajan alitukseen. Tosin Nuuskun puolustukseksi on myönnettävä, että hidastin Nuuskun menoa ja pakotin sen turhan pitkiin kaarroksiin tumpeloimalla omat ohjauskuvioni suoraan Nuuskun juoksulinjalle. Monta kertaa tämän toistin ekalla radalla, sillä rata oli yllättävän ahdas/ tiivis enkä saanut hahmotettua itseäni sinne ollenkaan järkevästi. Nuusku korjasi hienosti tilanteen lukemalla ajatukseni.

Hyppyrata oli puolestaan vauhdikasta menoa. Siellä tein hyvin alkeellisen ja minulle tyypillisen virheen, jota en taida kehdata edes tunnustaa... no, unohdin koiran. Olin niin keskittynyt radan alun haasteelliseen putkeenvientiin, että sen onnistuttua olotila repsahti hurmoksen puolelle ja unohdin ottaa Nuuskun haltuun seuraavassa käännöksessä ja Nuusku livahti vika esteelle. Loppurata meni hienosti.

Kisassa oli paljon koiria ja päivä venyi pitkäksi, matkoineen melkein kymmenentuntiseksi, joten luulen Nuuskun agilitykiintiön olevan tälle viikonlopulle täysi. Illan tolleriagilityyn taitaa lähteä vain Rapsu. Luulen, että aamu- ja päivälenkit jäällä ovat Nuuskun mielestä tarpeeksi tänään, loppuajan voi viettää rennosti päiväunilla.

Talviurheilua

Epäviralliset kisat menivät Rapsun osalta hyvin. Ensimmäiseksi osallistuimme vauhdikkaalle möllitason radalle. Haahuilin rataantutustumisajan muualla, joten lähdin sinne hieman mututuntumalla. Mutta ei rata vaikea ollut ja se olisi pitänyt selvittää ilman ohjauskömmähdyksiä. Onnistuin kuitenkin välillä jopa kadottamaan koiran, sillä Rapsu sujahti putken (11) ihan käsittämättömällä vauhdilla, mutta onneksi Rapsu löytyi sieltä mistä pitikin eli hakeutui omatoimisesti seuraavalle putkelle :) Rapsu oli aivan innoissaan! Puomilta Rapsu tippui alas (en oikein käsitä mitä tapahtui, humpsahti vain reunan yli) ja siitä olisi tullut 5 virhepistettä, mutta koska en halunnut jättää Rapsulle mitään puomitraumaa, kaivoin uusintayrityksen alastulokontaktilla palkan taskusta ja saimme siis hylyn. Luulen, että joko vein Rapsun puomille liian tiukassa kulmassa ja sen seurauksena Rapsu tipahti tai sitten Rapsu oli vaan niin kiihkeä, että ei pysynyt jalat mielen mukana.

Koska meno oli hyvää, osallistuimme myös kilpailevien radalle. Se oli odotetusti liian vaikea Rapsulle, mutta Rapsu sijoittui kuitenkin toiseksi 10 virhepisteellä. Virhe tuli odotetusti kepeille menosta, sillä kulma oli vaikea enkä saanut hidastettua Rapsua tarpeeksi ja Rapsu hönki väärään väliin. Toinen virhe meni minulta hieman ohi, mutta se taisi tulla kieltona aidalla (6), jossa linja saattoi mennä hieman ohi tai sitten kielto tuli kun Rapsu jäi mussuttamaan joltain tippunutta nakkia viimeisen aidan eteen (20). Jompsin kumpsin. Tyytyväinen olen joka tapauksessa Rapsun menoon. Oma ohjaukseni ei ollut tarpeeksi rapsumaista vaan välillä vien Rapsua nuuskumaisesti vaikka Rapsulla ei vielä ole edellytyksiä ottaa sellaista ohjausta vastaan. Nuo virheet olisi ollut vältettävissä ohjaajan toiminnalla. Paitsi tuo nakin syönti.

Rapsu tutustui viikonloppuna myös hiihtämisen saloihin. Viime talvi oli onneton hiihtämisen osalta eikä suksia esille kaivettu, joten odotin hieman kauhulla sitä miten Rapsu suksiin suhtautuu. Nuuskuhan ei ole mikään hiihtokoira. Nuusku syö lunta koko ajan suksien edestä tai vaihtoehtoisesti jolkottaa jalkojen välissä eli hiihtäminen Nuuskun kanssa ei ole varsinaista nautintoa. Aina talven edetessä Nuusku alkaa antaa enemmän tilaa ilman komentamista, mutta siihen pääseminen vaatii yleensä useamman hiihtokerran... Koska Rapsu ehtii tehdä 10 asiaa siinä missä Nuusku yhden, odotin karmaisevaa hiihtokokemusta. Mutta yllättäen Rapsu on hiihtoseurana luonnonlahjakkuus! Rapsua ei kiinnostanut sukset yhtään vaan Rapsu kipitti mukana niin kuin ennenkin. Rapsu osoitti myös hienoa lähimmäisenrakkautta kahlaamalla kaulaa myöten lumessa sen sijaan, että olisi tarponut hiihtouran tohjoksi. Toivottavasti Rapsun hieno hiihtoasenne tarttuu myös Nuuskuun :)

Ulkoilut ovat olleet vaihteeksi kaveririkkaita, sillä välillä perinteisten ryteikkölenkkien sijaan olemme suunnanneet ihmisten ilmoille ja törmänneet viikon aikana yllättäen mm. Nuuskun treenikaveriin Akuun. Kolmikko oli innoissaan tästä sattumasta ja päätimmekin Kaisan kanssa kävellä lammasaitaukselle ja päästää koirat leikkimään. Into sinne mennessä oli kova, mutta ihmeellinen on koiran mieli. Perille päästyämme Nuusku oli hyvin hapanta seuraa. Jos Akun kirsu meinasi eksyä hännänalusen suuntaankaan, tuli heti sanomista. Muutaman örinän jälkeen Nuuskun iloisuus lässähti eikä leikkiminen juuri huvittanut. Rapsu juoksenteli ja leikki Akun kanssa mielissään, mutta vähitellen Rapsunkin mielestä Akun nenä eksyi vikapaikkaan turhan usein ja leikki-into hiipui. Aku-parka sai lähdöt siltäkin suunnalta. No jospa seuraavan kerran homma lähtisi vauhdikkaammin käyntiin.

Nipe-koiran kanssa hippaset sujuvat hilpeissä tunnelmissa aina. Yksi ilta olimme hiihtomaan mäellä riehumassa. Rapsu pinkoi Nipen kanssa minkä kintuistaan pääsi ja Nuusku juoksenteli vieressä välillä kaveruksia komentaen. Nipe ei ole vielä kovin perillä tytöistä, joten leikkiminen onnistuu hyvin. Kävimme myös metsälenkillä Puntin kanssa ja se oli hauskaa. Puntti on takuuvarmaa hyvää seuraa J