Keskiviikkona itsenäisissä viikkotreeneissä virittelin kentälle tämän hetken lemppariani eli etäohjausta alkuun ja kylkeen työn alla olevat haasteet eli väärät putkenpäät ja riman ylitykset tiukoissa siivekkeen ympäri pyörimisissä. Uih, kun sinkosi Sisu uljaasti matkaan. Vaikka olin haalinut etumatkaa kolmen esteen verran, niin silti meinasin olla (ja olinkin) nelosesteellä helisemässä. Semmoiset vikkelät jalat kelpillä.
Etäpakkovalssi aloituksessa toimi upeasti, alun etäohjaukset ovat onnistuneet treeneissä toistuvasti niin makeasti, että melkein toivon viikon päästä Varkauden kisoihin mahdollisuutta testata toimivuutta myös kisatilanteessa; riittääkö ohjaajan itsekontrolli viileään suoritukseen vai alkaako se varmistellen säätämään ja räpeltämään. Suskin tarkat silmät antoivat lisävalaistusta tilanteisiin, joissa tiukan siivekkeen kierron seurauksena kelpi paahtaa riman ali hypyn sijaan. Juuh, ohjaajan rytmin kanssa on vielä tekemistä. Pienikin ohjaajan kiire heijastaa kiireen Sisuun, joka kympin tyttönä haluaa sitten tulla kiireellä ja nopeintahan se on alta ryysiä. Oletin, että vika olisi pelkästään kehnossa esteohjauksessa, mutta saatiin siihen lisähöystöksi myös kehno ajoitus!
Riittää siis treenattavaa, joskin vappuaaton treeniin ajattelin poimia jotain ihan muuta ja jättää tuon vielä muhimaan. Tänä iltana laitan japsit kuntoon, joten jos haluat ihan loistavaa japsitreeniä, niin lyöttäydy mukaan hallille ja syö munkit vasta huomenna!
Viikolla Nuuskulle iski taas armoton ripuli. Tuli pieni epätoivo, että eikö maha tule millään kuntoon, kun toinen veti puolentunnin sisään ehkä viidet vesiripulit. Onneksi olo rauhoittui Inupekt Forten myötä ja on ollut hyvä siitä lähtien. Rapsutin on ollut hyvässä vedossa koko kevään eikä siitepölyt tahi homeet ole vaivanneet. Toki tilanne ennakoitiin vahvistamalla iho kuntoon rasvahappoliemillä ja tänä vuonna se on tepsinyt erinomaisesti.
Silakan kanssa ollaan juostu aamuisin kauniissa rantamaisemissa, joskin muuan aamu pulssi hieman nousi, kun jonkun tantan hallitsematon rakki ryysi taas vaihteeksi suoraan päälle. Sisu ei halua tapella vaan väistää ja antaa minun hoitaa tilanteen. Onneksi (surkuhupaisa sanavalinta) Sisu alkaa olla sen verran tottunut päälletuleviin vieraisiin elukoihin, että ei saa niistä enää semmoista jälkiahdistusta kuin aiemmin, jolloin piti korjailla jälkiä, kun seuraavat vastaantulijat alkoivat pelottaa. Nykyään se vaikuttaisi palautuvan ilman jäljelle jäävää epäluuloa.
Geohauvat ovat löytäneet Jaamankankaalta uusia lenkkipolkuja mikä on hämmentävää kymmenen vuoden metsien kahlaamisen jälkeen. Mutta kyllä, ihan uusia reittejä on päästy nuuskimaan ja kirjoittelemaan puumerkit lokikirjoihin. Viimeisimmällä reissulla saatiin mukaan kolme punkkiakin, joista yksi vipelsi Nuuskussa, yksi minussa ja yksi juoksenteli pitkin auton rattia. Että oli ihan paikallaan tuikata iltapuuhana karkotteet niskaan.
lauantai 30. huhtikuuta 2016
maanantai 25. huhtikuuta 2016
Kesän odotusta ja treenejä
Pidennetyn viikonlopun kunniaksi lähdettiin rimpsalle pariin kohteeseen, treenattiin, metsälenkkeiltiin ja juostiin. Ensimmäiseen rimpsakohteeseen kiinnitettiin lintupönttö odottamaan keväällä palaavia siivekkäitä.
Hyvin pysyivät luppakorvat ja wannabe rannassa eivätkä lähteneet testaamaan jäiden kestävyyttä. Lumien alta paljastuneessa maassa riitti nuuhkittavaa. Nuusku tosin oli hieman pettynyt, kun letunpaistovehkeet eivät olleet mukana.
Toisessa kohteessa kaivettiin jäätynyttä ojaa auki ja siihen nelijalkaiset osallistuivat kukin omalla tavallaan. Nuusku tunki nenäänsä työvälineisiin sekä söi metsää, Rapsu piehtaroi lumessa sekä söi metsää ja Sisu kaivoi apuna ojaa sekä natusteli luultavasti jotain haaskaa, kun se aina liukeni jonnekin ja tuli sieltä kutsuttaessa tyytyväisenä mutustellen takaisin. Ei mutustellut metsää.
Viikonloppuun mahtui treenit loistoseurassa. Lämppä- ja jäähdyttelylenkit viipotettiin Viirun ja Pikin seurassa. Hieman oli kelpi pientä koiraa aussieiden mieliksi. Treeneissä teemana oli väärät putkenpäät (hienoja onnistumisia!) ja siivekkeen ympäri kääntymiset, joissa aloin saada kiinni siitä miksi Sisu tulee tietyissä paikoissa riman ali. Seuraava haaste onkin keksiä, että kuinka tilanteen ratkaisen.
Viikonlopun parhautta olivat metsäretket. Iltapäivien reippailuiden soundtrackina oli kaikenmoinen viserrys ja aamun juoksulenkkiä höysti kanalintujen kujerrus. Lepäsi mieli heräävää luontoa kuunnellessa.
Rantanäkymä mökille saavuttaessa.
Hyvin pysyivät luppakorvat ja wannabe rannassa eivätkä lähteneet testaamaan jäiden kestävyyttä. Lumien alta paljastuneessa maassa riitti nuuhkittavaa. Nuusku tosin oli hieman pettynyt, kun letunpaistovehkeet eivät olleet mukana.
Siinä se on, tervetuloa kirjosieppo!
Lintupöntön asennus oli sen verran rankka työ, että se vaati herkulliset huvit!
Toisessa kohteessa kaivettiin jäätynyttä ojaa auki ja siihen nelijalkaiset osallistuivat kukin omalla tavallaan. Nuusku tunki nenäänsä työvälineisiin sekä söi metsää, Rapsu piehtaroi lumessa sekä söi metsää ja Sisu kaivoi apuna ojaa sekä natusteli luultavasti jotain haaskaa, kun se aina liukeni jonnekin ja tuli sieltä kutsuttaessa tyytyväisenä mutustellen takaisin. Ei mutustellut metsää.
Viikonloppuun mahtui treenit loistoseurassa. Lämppä- ja jäähdyttelylenkit viipotettiin Viirun ja Pikin seurassa. Hieman oli kelpi pientä koiraa aussieiden mieliksi. Treeneissä teemana oli väärät putkenpäät (hienoja onnistumisia!) ja siivekkeen ympäri kääntymiset, joissa aloin saada kiinni siitä miksi Sisu tulee tietyissä paikoissa riman ali. Seuraava haaste onkin keksiä, että kuinka tilanteen ratkaisen.
Viikonlopun parhautta olivat metsäretket. Iltapäivien reippailuiden soundtrackina oli kaikenmoinen viserrys ja aamun juoksulenkkiä höysti kanalintujen kujerrus. Lepäsi mieli heräävää luontoa kuunnellessa.
torstai 21. huhtikuuta 2016
Kevät
Keväiset kelit ovat houkuttaneet lenkkeilemään talven telakalla olleissa maastoissa. Ryteliköissä on hauskaa, kun samaan lenkkiin mahtuu kaikkea jäätiköstä lölliin. Jamis ja Lykis on vallattu takaisin talven jäljiltä perinteisten lenkkimaastojen höystöksi.
Keskiviikkona reippailtiin koko laumalla Pärnällä ja Sisu kipaisi samalla treeneissä. Hauskuutta!
Pakkovalssi (2) etänä, takaakierto+sylkkäri (5-6), sylkkäri (8, 9, 13), takaakierto+valssi (15) ja lopussa ei ollut ihmeempi, rilluteltiin menemään. Hyvin kulki kelpi, mutta ryysi taas pariin otteeseen riman ali takaakierrossa (15). Hmpf. Pitäisi varmaan omaa ohjausta rauhoittaa.
Nuuskuli on parempi, mutta on sillä tälläkin viikolla parit oksennukset tullut. Ei ole kuitenkaan kipeä vaan iloinen ja reipas.
Sisu ihailee uusittua siltaa.
Aamuisella juoksulenkillä Aavarannan maisemissa.
Keskiviikkona reippailtiin koko laumalla Pärnällä ja Sisu kipaisi samalla treeneissä. Hauskuutta!
©HeidiUtriainen
Pakkovalssi (2) etänä, takaakierto+sylkkäri (5-6), sylkkäri (8, 9, 13), takaakierto+valssi (15) ja lopussa ei ollut ihmeempi, rilluteltiin menemään. Hyvin kulki kelpi, mutta ryysi taas pariin otteeseen riman ali takaakierrossa (15). Hmpf. Pitäisi varmaan omaa ohjausta rauhoittaa.
Nuuskuli on parempi, mutta on sillä tälläkin viikolla parit oksennukset tullut. Ei ole kuitenkaan kipeä vaan iloinen ja reipas.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2016
Kummin tekis, ohjaisko vai rynniskö?
Kisakentät alkoivat taas kutsumaan, joten kipaistiin Sisun kanssa ensihätään kisamaisissa treeneissä. Treenien seurauksena kisakenttien kutsu hieman vaimeni ja treenikenttien kutsu muuttui kuiskauksesta huudoksi.
Alku oli ihan loistavaa settiä, hyvin pelitti kauko-ohjattu lähtö (napotin valmiina putken suulla), kepit oli tuliset ja A priimaa. Tuomoinen A-esteen jälkeinen putkeen vientihän on meidän perinteinen kompastuskivi ja onnistuin siinä taas ryssimään, kunnes sain toteutettua sen mitä olin aikeissa toteuttaa. Sylkkärillähän se nuissa pelittää kuin pikkuapina banaanissa. Keinun jälkeinen hyppy oli myös lähtökohtaisesti kauhistus. Kökösti toimi valssilla, sujuvammalla linjalla takaaleikaten, joskin silloin ryssin ajoituksen joka toisessa toistossa. Puuh. No loppu oli hienoa menoa, mutta eipähän nuo hankalat kohdat näköjään suju vielä osana ratasuoritusta. Täsmätreeneissä ne menee hienosti, mutta osana isompaa kokonaisuutta miun rytmi katoaa, jos sitä alunperin olikaan. Mutta jos jotain positiivista, niin eipähän tartte miettimällä miettiä treeniaiheita!
Nuuskutin oli eilen tosi iloinen ja tuntui, että mahalääke auttaa, mutta sitten se aloitti oksentelun yöllä. Tänään on laatta myös lentänyt, joten pitää ottaa ensi viikolla tohtoriin yhteyttä, jos olo ei ala kohenemaan.
Päivän baana, muutoin kohdillaan, mutta jätettiin hypyt 1 ja 19 pois.
Alku oli ihan loistavaa settiä, hyvin pelitti kauko-ohjattu lähtö (napotin valmiina putken suulla), kepit oli tuliset ja A priimaa. Tuomoinen A-esteen jälkeinen putkeen vientihän on meidän perinteinen kompastuskivi ja onnistuin siinä taas ryssimään, kunnes sain toteutettua sen mitä olin aikeissa toteuttaa. Sylkkärillähän se nuissa pelittää kuin pikkuapina banaanissa. Keinun jälkeinen hyppy oli myös lähtökohtaisesti kauhistus. Kökösti toimi valssilla, sujuvammalla linjalla takaaleikaten, joskin silloin ryssin ajoituksen joka toisessa toistossa. Puuh. No loppu oli hienoa menoa, mutta eipähän nuo hankalat kohdat näköjään suju vielä osana ratasuoritusta. Täsmätreeneissä ne menee hienosti, mutta osana isompaa kokonaisuutta miun rytmi katoaa, jos sitä alunperin olikaan. Mutta jos jotain positiivista, niin eipähän tartte miettimällä miettiä treeniaiheita!
Nuuskutin oli eilen tosi iloinen ja tuntui, että mahalääke auttaa, mutta sitten se aloitti oksentelun yöllä. Tänään on laatta myös lentänyt, joten pitää ottaa ensi viikolla tohtoriin yhteyttä, jos olo ei ala kohenemaan.
lauantai 16. huhtikuuta 2016
Huolta ja hauskuutta
Senioreista seniorein aiheutti pienoisia sydämentykytyksiä viikon verran. Viime viikonloppuna alkoi hurja oksentelu, nestemäistä liejua sinkoili kidasta niin reippaasti, että käytännössä kaikki matot on yrjössä (matonpesukelit huhuu, täällä kaivataan!) ja ulkomaailma myös. Oksentelua kesti nelisen päivää, eri tilanteissa Nupalla vaan yhtä'äkkiä lensi kamaa kaaressa. Sen jälkeen, osin hieman limittäin, alkoi armoton ripuli, jossa vetistä ruilua tuli reippaasti useamman päivän ja välillä verisenä. Elukkalääkärissä kehoittivat kotihoitoon, kun ei ollut otus kuitenkaan kipeänoloinen saati syömättä. Varattiin aika loppuviikolle, jos ei siihen mennessä rauhoitu tunkemalla riisiä ja Canicuria kippoon. Pötsi alkoi rauhottumaan, mutta sitten katosi ruokahalu, Nuusku kieltäytyi syömästä lääkkeitään, ronkki ruokaansa ja lopulta se alkoi olla kipeänoloinenkin. Nousi vähän vaivalloisesti ylös ja kopeloidessa jännitti mahan seutua. Juomista se ei kuitenkaan onneksi lopettanut missään vaiheessa.
Koska kotihoito ei tuonut toivottua tulosta, suunnattiin elukkalääkäriin. Maailman hienoin pikkupotilas oli edelleen maailman hienoin pikkupotilas. Sisääntullessa tollerityyliin suoraan vaa'alle ja siinä se napotti keräten ihailua odotushuoneen väeltä. Kirsi on Nuuskusta ihana, joten iloisesti se tepsutteli toimenpidehuoneeseen. Perusteellinen tutkimus huipentui sisuskalujen ultraamiseen. Täytyy kyllä ihailla ammattitaitoa, sain selostusta siitä mitä monitorissa näkyi; kohtua, virtsarakkoa, suolistoa, pernaa, vatsalaukkua ja mitä sitä nyt tuolla sisällä onkaan, ja minun silmiin monitorissa näkyi lähinnä epämääräistä huttua. Ikinä osaisi ultrata yhtään mitään, mutta onneksi muut osaa :) Kaikki oli sisällä priimaa, diagnoosina gastriitti, johon masulääkkeet rauhoittamaan tilannetta. Luultavasti aiempi antibiottikuuri oli laittanut tasapainon sekaisin. Unskilta löytyi myös lievä sydämen sivuääni 1/6, joka ei vielä edellytä toimenpiteitä ja painoa oli tipahtanut puolikiloa. Mieltä keventävä lopputulos, vanhan koiran kohdalla kun sitä heti pelkää lopunalkua, ja keveni siinä kivasti lompsakin.
Punkkikausi on alkanut! Rapsusta löytyi eka punkki, joten lienee aika tumpata karkoitetta niskaan. Luntahan täällä on vielä paikoin paljonkin, mutta toisaalta taas paikoin on reippaasti sulaa lääniä. Rapsutin on tänä keväänä voinut mainiosti, iho on kunnossa eikä kutinoitakaan ole liiemmin ollut. Toivotaan, että tilanne jatkuu yhtä hyvänä siitepölykauden villiintyessä.
Sisun kanssa hilluttiin keskiviikkona aksatreeneissä, muutoin on vietetty rauhallista eloa ja etsitty muutamat geokätköt. Ryhmällämme oli keskiviikkona itsenäiset treenit, joihin kaivelin mukaan alla olevan treenin, jonka olen joskus piirrellyt Caloanderin Jennan treenin pohjalta tavoitteena mukavuusalueelta poistuminen.
Alkuun harjoittelin etäohjausta sijoittumalla kolmoshypyn tuntumaan. Hieman sain aluksi ajoitusta hakea, mutta saatuani sen kuntoon, toimi kivasti. Poispäinkääntö (5) pelitti moitteetta, takaakierto+päällejuoksu (6) toimi ja Lupsu irtosi hienosti takaakiertoihin (7, 9). Takaakiertoon irtoamisen vahvuus antaa minulle mukavasti etumatkaa, jota nyt pystyin hyödyntämään hankalassa keppien (11) aloituksessa, ehdin sinne liikkellä mukaan sen verran, että Sisu ei kääntynyt putkesta minua etsimään vaan painoi suoraan keppien aloitukseen. Päheät oli. Keppien jälkeinen poispäinkääntö oli taas miulle vaikea, mutta sain siihen askelet kohdilleen. Jos jotain osaan rytmittää, niin putkesta putkeen (14) leijeröinnit, merkkaus sai Sisun kääntymään tiukasti putkesta (14), joten se ei lähtenyt hönkimään hyppylinjasta (15) yli. Persjättö (18-19) pelitti ja loppu oli helppoa rallattelua.
Toiseen settiin otin vain yhden kisamaisen vedon ja sen jälkeen hetsatut toistot suorapalkalle puomille sekä kepeille, koska niistä varsinaisessa treenissä vaan käänneltiin. Sisun kanssa kääntöjen jälkeen on hyvä vahvistaa täysillä suoraan paahtamista.
Koska kotihoito ei tuonut toivottua tulosta, suunnattiin elukkalääkäriin. Maailman hienoin pikkupotilas oli edelleen maailman hienoin pikkupotilas. Sisääntullessa tollerityyliin suoraan vaa'alle ja siinä se napotti keräten ihailua odotushuoneen väeltä. Kirsi on Nuuskusta ihana, joten iloisesti se tepsutteli toimenpidehuoneeseen. Perusteellinen tutkimus huipentui sisuskalujen ultraamiseen. Täytyy kyllä ihailla ammattitaitoa, sain selostusta siitä mitä monitorissa näkyi; kohtua, virtsarakkoa, suolistoa, pernaa, vatsalaukkua ja mitä sitä nyt tuolla sisällä onkaan, ja minun silmiin monitorissa näkyi lähinnä epämääräistä huttua. Ikinä osaisi ultrata yhtään mitään, mutta onneksi muut osaa :) Kaikki oli sisällä priimaa, diagnoosina gastriitti, johon masulääkkeet rauhoittamaan tilannetta. Luultavasti aiempi antibiottikuuri oli laittanut tasapainon sekaisin. Unskilta löytyi myös lievä sydämen sivuääni 1/6, joka ei vielä edellytä toimenpiteitä ja painoa oli tipahtanut puolikiloa. Mieltä keventävä lopputulos, vanhan koiran kohdalla kun sitä heti pelkää lopunalkua, ja keveni siinä kivasti lompsakin.
Punkkikausi on alkanut! Rapsusta löytyi eka punkki, joten lienee aika tumpata karkoitetta niskaan. Luntahan täällä on vielä paikoin paljonkin, mutta toisaalta taas paikoin on reippaasti sulaa lääniä. Rapsutin on tänä keväänä voinut mainiosti, iho on kunnossa eikä kutinoitakaan ole liiemmin ollut. Toivotaan, että tilanne jatkuu yhtä hyvänä siitepölykauden villiintyessä.
Sisun kanssa hilluttiin keskiviikkona aksatreeneissä, muutoin on vietetty rauhallista eloa ja etsitty muutamat geokätköt. Ryhmällämme oli keskiviikkona itsenäiset treenit, joihin kaivelin mukaan alla olevan treenin, jonka olen joskus piirrellyt Caloanderin Jennan treenin pohjalta tavoitteena mukavuusalueelta poistuminen.
Keskiviikon kiemurat.
Alkuun harjoittelin etäohjausta sijoittumalla kolmoshypyn tuntumaan. Hieman sain aluksi ajoitusta hakea, mutta saatuani sen kuntoon, toimi kivasti. Poispäinkääntö (5) pelitti moitteetta, takaakierto+päällejuoksu (6) toimi ja Lupsu irtosi hienosti takaakiertoihin (7, 9). Takaakiertoon irtoamisen vahvuus antaa minulle mukavasti etumatkaa, jota nyt pystyin hyödyntämään hankalassa keppien (11) aloituksessa, ehdin sinne liikkellä mukaan sen verran, että Sisu ei kääntynyt putkesta minua etsimään vaan painoi suoraan keppien aloitukseen. Päheät oli. Keppien jälkeinen poispäinkääntö oli taas miulle vaikea, mutta sain siihen askelet kohdilleen. Jos jotain osaan rytmittää, niin putkesta putkeen (14) leijeröinnit, merkkaus sai Sisun kääntymään tiukasti putkesta (14), joten se ei lähtenyt hönkimään hyppylinjasta (15) yli. Persjättö (18-19) pelitti ja loppu oli helppoa rallattelua.
Toiseen settiin otin vain yhden kisamaisen vedon ja sen jälkeen hetsatut toistot suorapalkalle puomille sekä kepeille, koska niistä varsinaisessa treenissä vaan käänneltiin. Sisun kanssa kääntöjen jälkeen on hyvä vahvistaa täysillä suoraan paahtamista.
lauantai 9. huhtikuuta 2016
Tsekkiläistä ja Makkosta
Keskiviikon treeneissä huideltiin menemään alla olevaa tsekkiläistä rataa, jossa tiivistyksen seurauksena muuttui hieman hyppyjen 12-13 linja haastavammaksi (olivat semmoisessa T-muodostelmassa) ja jäi pois hyppy 20.
Alku 1-9 sujui kuin heinänteko (joltain muulta kuin minulta): pakkovalssi (2), pieni linjaus (5), veto omalla liikkeellä (6), lähetys kepeille (9). Poispäinkääntö keppien jälkeen oli haastava, koska hyppy (10) oli niin kaukana, että Sisu ei lähtenyt sitä hakemaan vaan haki takaisin kepeille. Toisen setin alkuun otin viereisellä kentällä vastaavia kääntöjä kepeiltä putkeen eikä ollut ongelmaa. Sen jälkeen siirryttiin takaisin omalle kentälle, siirrettiin hyppyä hieman lähemmäksi ja hyvin toimi. Siitä sitten hilottiin parilla toistolla hyppy takaisin alkuperäiselle paikalleen. Päällejuoksu (12) ja joku vippaustunkeminen (13), mutta koska lähestymislinja oli hieman erilainen, piti koiraa vetää pois, koska hyppy (13) oli suoraan tarjolla. Lopussa ei ollut mitään ihmeempiä.
Ilmat ovat lämmenneet kivasti, joten seniorit tarkenevat odotella treenin ajan mukana ja pääsevät lämppä- ja jäähkälenkeille hillumaan Pärnän maisemiin. Tykkäävät kovasti käydä säännöllisesti nuuskimassa nekin kulmat. Nuusku kävi fyssarilla maanantaina ja Sisu torstaina. Molemmat nauttivat käsittelystä niin kuin aina, Nuuskulla oli sen perusjumit ja Sisu oli pehmoinen eikä tarvitse uusintakäsittelyä. Perjantaina vietettiin lomapäivää maalla ja kolmikko oli tohkeissaan. Rapsuttimen allergiset oireet ovat palanneet kevään mukana kuin muuttolinnut. Tassut kutisevat märästä, pölystä ja homeista. Kaluamisen kuunteleminen sattuu omiinkin tassuihin. Onneksi iho on muuten kunnossa ja tassutkin rauhoittuvat pesun jälkeen kuivuttuaan. Mutta olenpahan iloinen, kun Sisu on terve kuin pukki. Helppoa on pikkukoiran elo, kun ei ole turhia rasitteita.
Lauantaina aloitettiin aamu Pärnävaaralla Makkosen Soilin koulutuksessa. Ihan huikeat treenit!
Vastaanotto (2), takaakierto (7), poispäinkääntösylkkärihybridi (8), sylkkäri (10), sylkkäri (11), takaakierto (12), valssi (13, 14), pakkovalssi (17), heitto (18), leijeröinti (19), välistäveto (21-22), huolellinen ohjaus eikä oletus (23) ja lopussa ei tainnut olla ihmeempiä, kunhan lähettelin menemään.
Haastavinta treenissä oli saada Sisu riman (18) yli, joten en sitten mennyt sinne linjaamaan tai mitään, koska olin ilmeisesti liian tiellä vaan nakkasin sen vaan menemään, jolloin se ylitti riman varmimmin. Tuli kyllä silläkin ohjauksella muutamaan otteeseen reteästi riman ali. Tuossa tapahtui se sama mikä vastaavissa tilanteissa ennenkin eli Sisu tulee niin kovaa, että se ei enää ehdi ponnistaa vaan juoksee läpi. Voisi kuvitella, että putkesta kääntyminen hidastaisi vauhtia, mutta eipä se… Koetin myös putkisäännön (17) toimivuutta, mutta siitä hypylle (18) laitto oli kökkö, ei ollut sylkkärille luonteva paikka vaikka ensin luulin niin. Välistäveto (21-22) oli haastava, toimi, kun otin tarpeeksi sivuttaisetäisyyttä puomilla. Koetin samaan kohtaa versiota valssi (21) ja takaakierto (22) mikä toimi myös, mutta siitä oli sitten jatko vähän haastavampi. Lisäksi koetettiin kohtaan 13-14 leijeröintiä, mutta ei se tuntunut omalta ja Sisu kaarratti miten sattuu. Valsseilla mukana oli tiukka ja kiukkuinen pikkulohikäärme. Saatiin ihan törkeän hienoa settiä tehtyä, jäi vielä läksyjäkin, joten voisiko olla parempi treeni? No ei.
Alku 1-9 sujui kuin heinänteko (joltain muulta kuin minulta): pakkovalssi (2), pieni linjaus (5), veto omalla liikkeellä (6), lähetys kepeille (9). Poispäinkääntö keppien jälkeen oli haastava, koska hyppy (10) oli niin kaukana, että Sisu ei lähtenyt sitä hakemaan vaan haki takaisin kepeille. Toisen setin alkuun otin viereisellä kentällä vastaavia kääntöjä kepeiltä putkeen eikä ollut ongelmaa. Sen jälkeen siirryttiin takaisin omalle kentälle, siirrettiin hyppyä hieman lähemmäksi ja hyvin toimi. Siitä sitten hilottiin parilla toistolla hyppy takaisin alkuperäiselle paikalleen. Päällejuoksu (12) ja joku vippaustunkeminen (13), mutta koska lähestymislinja oli hieman erilainen, piti koiraa vetää pois, koska hyppy (13) oli suoraan tarjolla. Lopussa ei ollut mitään ihmeempiä.
Ilmat ovat lämmenneet kivasti, joten seniorit tarkenevat odotella treenin ajan mukana ja pääsevät lämppä- ja jäähkälenkeille hillumaan Pärnän maisemiin. Tykkäävät kovasti käydä säännöllisesti nuuskimassa nekin kulmat. Nuusku kävi fyssarilla maanantaina ja Sisu torstaina. Molemmat nauttivat käsittelystä niin kuin aina, Nuuskulla oli sen perusjumit ja Sisu oli pehmoinen eikä tarvitse uusintakäsittelyä. Perjantaina vietettiin lomapäivää maalla ja kolmikko oli tohkeissaan. Rapsuttimen allergiset oireet ovat palanneet kevään mukana kuin muuttolinnut. Tassut kutisevat märästä, pölystä ja homeista. Kaluamisen kuunteleminen sattuu omiinkin tassuihin. Onneksi iho on muuten kunnossa ja tassutkin rauhoittuvat pesun jälkeen kuivuttuaan. Mutta olenpahan iloinen, kun Sisu on terve kuin pukki. Helppoa on pikkukoiran elo, kun ei ole turhia rasitteita.
Lauantaina aloitettiin aamu Pärnävaaralla Makkosen Soilin koulutuksessa. Ihan huikeat treenit!
©SoiliMakkonen
Vastaanotto (2), takaakierto (7), poispäinkääntösylkkärihybridi (8), sylkkäri (10), sylkkäri (11), takaakierto (12), valssi (13, 14), pakkovalssi (17), heitto (18), leijeröinti (19), välistäveto (21-22), huolellinen ohjaus eikä oletus (23) ja lopussa ei tainnut olla ihmeempiä, kunhan lähettelin menemään.
Haastavinta treenissä oli saada Sisu riman (18) yli, joten en sitten mennyt sinne linjaamaan tai mitään, koska olin ilmeisesti liian tiellä vaan nakkasin sen vaan menemään, jolloin se ylitti riman varmimmin. Tuli kyllä silläkin ohjauksella muutamaan otteeseen reteästi riman ali. Tuossa tapahtui se sama mikä vastaavissa tilanteissa ennenkin eli Sisu tulee niin kovaa, että se ei enää ehdi ponnistaa vaan juoksee läpi. Voisi kuvitella, että putkesta kääntyminen hidastaisi vauhtia, mutta eipä se… Koetin myös putkisäännön (17) toimivuutta, mutta siitä hypylle (18) laitto oli kökkö, ei ollut sylkkärille luonteva paikka vaikka ensin luulin niin. Välistäveto (21-22) oli haastava, toimi, kun otin tarpeeksi sivuttaisetäisyyttä puomilla. Koetin samaan kohtaa versiota valssi (21) ja takaakierto (22) mikä toimi myös, mutta siitä oli sitten jatko vähän haastavampi. Lisäksi koetettiin kohtaan 13-14 leijeröintiä, mutta ei se tuntunut omalta ja Sisu kaarratti miten sattuu. Valsseilla mukana oli tiukka ja kiukkuinen pikkulohikäärme. Saatiin ihan törkeän hienoa settiä tehtyä, jäi vielä läksyjäkin, joten voisiko olla parempi treeni? No ei.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2016
Yleisön pyynnöstä: päivitys!
Hurrrjjaaa! ©KaisaJalava.
Pääsiäiskisat tuli ja meni. Lähtöviivalla napotti vielä ärhäkkä peli, joka lähti muristen baanalle, keräsi kommentit "jäätävät kepit", mutta sitten valeraskaushuuhaa iski kesken radan. Saatiin jotain pientä koottua kasaan vielä ennen maalia, mutta aikasta hirveää oli. Ajattelin kuitenkin, että koetan vielä yhden radan, annetaan mahdollisuus normalisoitumiseen. Noh, lähtöviivalla oli taas hurja eläin, mutta viidennellä esteellä iski äitiys. Humpattiin siinä sitten kuin ekaa kertaa esteillä olevat moottorittomat peräkammarin tytöt ja onneksi viimeiset seitsemän estettä jopa ihan kelpo menolla. Maalissa leikki sujui räkä roiskuen, joten otus parani sitten edellisen radan, mutta ei minulla ollut suurempaa mielenkiintoa lähteä viimeiselle radalle, koska ei hormonihuurut mihinkään siihen menessä olisi kadonneet, joten lähdettiin suosiolla kotiin, kun saatiin kuitenkin lopetettua toka rata hyvään fiilikseen.
Mietin kisoihin ilmoittautuessani, että mitenköhän onnistuu, kun syksyllä valeraskaus muutti kisakoiran mielen, mutta ajattelin testata, kun treeneissä se vetää kiukkuisesti. Noh, enää ei tartte testata :) Vielä kun tietäisi milloin valeraskaus on ohi, koska se ei tosiaan treeneissä näy. Tosin tällä kertaa olen huomannut, että valeraskaus nostaa jonkin verran nipotusta pintaan arjessa, mutta pääosin pikkukelpi on ihan tavis.
Kolmen koikkerin, kahden tollerin ja yhden kelpien retkue. ©KaisaJalava.
Kisaviikonlopun parhautta oli ehdottomasti Tampereelta saapuneiden koikkereiden tapaaminen. Rapsu näki Ellan pitkästä aikaa :) No näki Nuusku ja Sisukin, ja myös Iitan, mutta kyllä Rapsun ja Ellan kohtaaminen oli jotenkin niin söpöä. Tyypit jolkottivat kimppalenkeillä kovin mielissään. Käytiin myös sunnuntaina porukalla hallilla ja saatiin hyviä vinkkejä oikeaan putken päähän päätymiseen. Vinkit toimi kuin häkä, ja toimi myöhemminkin, kun kävin itsekseni vielä testaamassa, että ihan oikeestiko tämä nyt näin helposti lähti kulkemaan. Kyllä lähti. Ai miten? No ne helkutin kädet pois ja oma liikkeen suunta paremmaksi. Niin ja sylkkäreitäkin voi käyttää, kun ne toimii. Pääsin leikkimään myös Iitan kanssa hallissa ja tekemään vähän aksaa. Ihan erilaista, mutta kivaa. Tosin minun on vaikea ottaa sitä otusta vakavasti, kun se on niin söpö. Oikeasti, ootteko te nähnyt koiraa, jolla on japanilaisen piirroshahmon olemus ja ripsen pidennykset?
Ella ja Rapsu. ©KaisaJalava.
Rapsu ja Ella. ©KaisaJalava.
Rapsu miettii tärkeintä: ruokaa. ©KaisaJalava.
Nuuskutin söpönä. ©KaisaJalava.
Lomalla vietettiin hurjasti aikaa hankiaisilla ja käytiin pitkästä aikaa nauttimassa retkestä Kalliojärvelle. Hauskuutta oli myös pitkästä aikaa suunnata reippailu Selkielle, jossa löytyi useammat hirvenjäljet haisteltavaksi. Hännät vipattivat tohkeissaan.
Aksan pienet tekniikkaatreenit on tuonut varmuutta yhteiseen menoon ja tänään oltiin kisamaisissa treeneissä, joissa oli oikein lystiä. Tosin tuli yksi treenin aihe lisää, pikkukoira on lisännyt repertuaariinsa riman ali juoksemisen tilanteissa, joissa riman ali on vaan niin paljon nopeampi mennä kuin yli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)