sunnuntai 30. elokuuta 2009

Punainen paholainen pelastaa pulasta

Aivan huikea vesipelastuskoeviikonloppu takana :) Korkkasimme Nuuskun kanssa tänään alokasluokan ja Nuusku pisti eilistäkin paremmaksi saaden täydet pisteet kaikista liikkeistä! En rohjennut moista edes toivoa, koska sää näytti välillä muuttuvan kaikkea muuta kuin suotuisaksi, mutta pahemmilta myrskyiltä lopuksi vältyttiin.

Veneestä hyppy ja rantaan uinti meni täydellisesti. Nuusku sinkosi veneestä luvan saatuaan ja ui hienosti maalitolppien väliin. Tosin tuomari naureskeli kun Nuusku nousi aaltojen mukana ilmaan rantaa uidessaan... Käskyjä riitti ihan ylimääräiseen kehumiseen käyttää :) Pisteitä 25.

Esineen vienti meni eilistä paremmin. Nuusku lähti veteen ja annoin samalla lisäkäskyn, joten vienti käynnistyi hienosti. Avustaja muisti sanoa kiitos samalla kun esinettä otti, joten luovutus oli kaunis :) Pisteitä 25.

Veneen nouto sujui hienosti, joskin minua jännitti pysyykö se köysi Nuuskun suussa, koska Nuusku otti kiinni aivan köyden päästä. Köyden antotapa oli erilainen kuin eilen, jotta se ei jäisi Nuuskun ympärille kieppumaan kuten viimeksi, mutta silloin Nuusku otti ihan köyden päästä kiinni. Konkarit kuitenkin totesivat jälkeenpäin, että tuolla tavalla koiralla oikeasti pysyy ote parempana, joten huolestuin siis turhaan. Pisteitä 25.

Hukkuvan pelastamisessa Nuusku kääntyi eri päin kuin yleensä, joten hukkuva tuli rantaan upeasti heti ensiyrittämällä. Pisteitä 25.

Kokonaisuus oli täydellinen, pisteitä 100/100, ja tästä on aivan mahtava jatkaa kisoja ensi vuonna :)

lauantai 29. elokuuta 2009

Vepen sove läpi kirkkaasti

Nuusku osallistui tänään Kontiolahdella pidettyyn virallisen vesipelastuskokeen soveltuvuuskokeeseen. Koe meni erinomaisen hienosti, tulokseksi saatiin 97/100 pistettä, joten sove läpäistiin kirkkaasti :)

Veneestä hyppy ja uinti sujui Nuuskulle tyypilliseen tapaan varmasti. Täydet 25 p.

Esineen viennissä Nuusku lähti vauhdilla vientiin, kunnes yhtä'äkkiä epäröi, palasi hieman, mutta lopulta meni kuitenkin. Irroittaminen oli aika hupaisaa katseltavaa, sillä Nuusku piti esineestä tiukasti kiinni kunnes avustaja hoksasi sanoa, että kiitos. Täydet 25 pistettä.

Veneen nouto oli muuten täydellinen, mutta Nuusku ui maalilinjasta ohi yhdellä metrillä, joten siitä pisteen menetys. Saatiin siis 24 p.

Hukkuvan pelastaminen on Nuuskusta erityisen kivaa ja Nupa sinkosi rannasta vauhdilla. Valitettavasti Nuuskun kääntyessä rantaan päin hukkuvan käsi jäi jotenkin Nuuskun alle eikä Nuusku pystynyt uimaan, joten Nuusku korjasi otettaan ja toi hukkuvan hienosti perille. Otteen korjauksesta lähti kuitenkin kaksi pistettä, joten pistetitä saimme 23.

Tyytyväinen olen Nuuskun suorituksiin, joskin niihin jäi parantamisen varaa verrattuna treenisuorituksiin. Nuuskun innokas asenne, antaumuksellinen tolleri ulina ja pieni koko aiheuttavat aikamoista ihailua vepeilijöiden parissa. No eihän se ihan nöffi ole, mutta vähintään yhtä hyvä kuitenkin :)

Kuvia kokeesta lisäilen, kunhan niitä hyppysiini saan.

perjantai 28. elokuuta 2009

Onnistuneita sylkkäreitä



Laiskimuksena en jaksanut piirrellä itse, vaan nyysin eilisen ratapiirroksen treenit vetäneeltä Ninkalta.

Ekana pätkänä otettiin nuo vaaleat pallerot eli toisinto taannoisesta Mika Moilasen koulutuksesta. Nuusku kulki hyvin, joskin loppusuoran viimeiselle esteelle irtoaminen oli ensimmäisellä yrityksellä takkuista, mutta onnistui lopulta hyvin.

Rapsulle tämä oli hankala. Koska minun piti jättää Rapsu kauas, mennä putken neljä lähelle, että ehdin jatkon ohjata, tuli Rapsulle ikävä. Rapsu jätti hypyt väliin ja kipitti miun luo. Reppana. Ei olekaan aikoihin moista läheisriippuvuutta ilmennyt, mutta nyt sitä riitti. Kun oli palauttanut hyppyjen vieressä juosseen Rapsun noin 45627 kertaa alkuun taisi Rapsullekin riittää jankkaaminen. Rapsu malttoi tulla putkelle ihan hyppyjen kautta, mutta hyppytekniikka näytti kamalalta, koska Rapsu ei keskittynyt hyppyihin ollenkaan vaan siihen, että mie olen niin kaukana... Loppusuoralle irtoaminen oli myös hakusessa.

Toinen pätkä oli sitten nuo tummat neliöt, joissa treenattiin sylkkkäreitä. Eli sylikäännöksellä putkeen 3 sekä hypylle 4. Molemmilla toimi sylkkärit mainiosti, mutta aika jännä oli että tuo nelossylkkäri piti tehdä molemmille eri tavalla. Nuuskun kanssa minun piti vetää se vasurilla ja rintamasuunnan piti olla tiukasti putkelle, muuten se olisi mennyt hypyn 4 väärin päin. Rapsun puolestaan otin sylkkäriin oikealla kädellä ja rintamasuunta piti olla enempi hypylle, muuten Rapsu olisi juossut täysillä uudestaan putkeen. Lukevat minua eri tavoin, omituiset otukset.

Lopuksi vetelin molempien kanssa putki ja kepit yhdistelmiä, ihan vaan että saadaan Nuuskulle vauhtia kepeille ja Rapsulle varmuutta. Treenien päätteeksi Nuusku & Rapsu, Vappu, Peppi ja Mio, sekä Aku ja Ella riekkuivat tovin keskenään.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Pikku-Kaverin polskinnat

Koska Nuuskaus kävi eilen vepen erikoistreeneissään, jätti Nuuskutin tämän illan vakitreeninsä väliin, jotta ei mene ihan ylikuntoon ;) Rapsu lähti vesipelastukseen ihan ilman Nuuskua ja Nuuskun valtaisaa kannustusta. Tuntuipa kerrassaan omituiselta treenata ilman tollerin kaunista ujellusta. Rapsuli kun on antikiljuja.

Aluksi treenattiin vientiä ja ensimmäinen vienti takkuili hieman. Jouduin kahlaamaan noin puoleen väliin kumisaappaan vartta mukana, mutta sitten Rapsun perämoottori käynnistyi ja Rapsu lipui kauniisti esine suussa veneelle. Toiseen vientiin annoin veneeseen mukaan perinteisen palkkapatukan lisäksi salaisen aseen eli vinkupallon ja johan pomppasi. Rapsu sinkosi vientiin rannalta asti, mutta into oli niin suuri, että Rapsu tiputti esineen ahneuksissaan hieman ennen venettä. Kolmannella kerralla Rapsu oli niin kiihkeä, että olisi halunnut painella rannasta veneelle ihan ilman ylimääräistä roinaa. Olisi pitänyt malttaa lopettaa siihen onnistuneeseen kertaan, mutta opinpahan sen, että Rapsun kanssa vienti lopetetaan siihen kun saadaan onnistunut suoritus.

Toisena liikkeenä otettiin veneenhakua ja se sujui aivan upeasti. Rapsuli lähti innolla hakuun ja toi veneen suoraan minulle, kiskoi oikein kunnolla rantaan asti. Hieno suoritus! Kyllä siitä vielä kunnon pelastuskoira tulee :)

tiistai 25. elokuuta 2009

Viimeistely vepeä

Nuuskutin kävi tänään reenimässä Kaunislahdessa viimeistelyharjoitukset kisaavien vepeltäjien seurassa. Keli oli mainio, isot aallot ja silmiä häikäisevä aurinko. Nyt on treenattu niin monipuolisilla keleillä, että ei ainakaan siihen pitäisi homman kaatua. Tänään otimme esineen viennin ja hukkuvan pelastamisen.

Vientiin Nuusku lähti hirveällä innolla ja ui veneelle, mutta kääntyikin ensimmäisellä kerralla veneeltä takaisin. Luulen, että avustajan veneen reunalla notkuneet kädet ja etunojainen asento karkoittivat Nuuskun viime hetkellä. Avustaja ohjeistettiin uudestaan ja otettiin liike alusta, jolloin Nuusku toimi täydellisesti. Otettiin muutama hieno, onnistunut toisto ja jätettiin liike hautumaan punakuonon päähän.

Hukkuvan pelastaminen sujui ongelmitta. Nuusku sinkosi suurella vauhdilla pelastushommiin ja hukkuva haettiin maalitolppien väliin. Oikein mallikasta työtä :)

Luottavaisin mielin lauantaihin siis :) Reenien jälkeen käytiin metsälenkillä hengailemassa ja nuuskuttelemassa. Harjoituksissa seuraneitin virkaa toimittanut Rapsuli kirmaili onnessaan pitkin mättäitä ja etsiskeli marjoja syötäväksi :) Huomenna Rapsu pääsee alkeiskurssilaisten kanssa vepeltämään, ja Nuusku lepuuttaa itseään viikonlopuksi. Hui hui hui.

Ellan ja Akun kanssa metsässä








Lisää Kaisan kuvia täällä.

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Ampiainen ahterissa Iisalamessa

Lauantaina Rapsutin kiisi Tuomo Pajarin melko vaativilla agilityradoilla Iisalmessa. Tuloksina oli ekalta radalta meille ihan uusi tuttavuus eli keskeytys ja tokalta radalta meille niin tuttu hylätty. Tulosten valossa vaikutetaan kehnojakin kehnommilta, mutta suorituksena radat olivat erinomaisia ja Rapsu on kehittynyt paljon. Rapsuli hakee jo itsekin esteitä eikä vain juoksentele minun mukana.

Ensimmäinen rata oli aivan mahtavaa menoa, Rapsu oli vauhdissaan ja suoriutui vaikeista ansapaikoista leikiten. Valitettavasti Rapsun ollessa kepeillä inha ampiainen tuli ja pisti Rapsua ahteriin, joten tuomari keskeytti meidän suorituksen ja Rapsu joutui tarkkailuun ja vammojen tutkintaan. Pelkäsin, että Rapsu saa tapahtuneesta jotain keppikammoa, koska yleisö kohahti ja huusi, että sitä pisti ampiainen ja Rapsusta varmasti tuntui, että sattui jotain ihan hirveää.

Koska Rapsu ei peräpäätään aristanut eikä oireillut mitenkään vaikka sieltä karvojen seasta todistettavasti ampiainen esiin kaivautuikin, niin uskaltauduimme toiselle radalle. Jo senkin takia, että Rapsulille ei jäisi mitään "ampiaiset pistävät agilitykentällä ja erityisesti kepeillä"-kammoa. Rata meni mukavasti, joskin Rapsu meni kepit hyvin varovaisesti ampiaisia odotellen, yleesähän Rapsu tykittää ne täysillä. Valitettavasti loppusuoralla olleen viimeisen hypyn Rapsuli päätyi huonon sijoittumisen seurauksena ottamaan takaakiertona, joten se meni sitten siihen, mutta tyytyväinen olen, että Rapsuttin liisi hurmoksessa :)

Nuusku kirmaili sunnuntaina komeat kolem hyllyä. Ensiksi oli aikamoista kieputusta sisältänyt hyppyrata. Otin alun liian tiukalla käännöksellä ja käskytyksellä, joten Nuuskuttimelta tipahti rima. Sen jälkeen matka meni hyvällä vauhdilla ja tiukoilla kurveilla, mutta sitten otin puoli askelta liikaa sarjaesteellä, jolloin Nuusku tulkitsi, että ah tuonne pituudelle siis... Loppu oli tarkkaa ja vauhdikasta, iloista menoa.

Toisella radalla Nuusku sai jonkin mehevän vainun ennen keppejä ja kävi nuuskuttelemassa maata, joten siitä tuli kielto. Lopussa olin niin vaikuttunut Nuuskuttimen hienosta puomin alastulosta, että unohdin ottaa sen haltuun hypyn jälkeen ja ohjata renkaalle, joten Nuuskuli otti vauhtia putken kautta.

Kolmannelle radalle lähdin jo ihan väsyneenä eikä oikein ollut puhtia. Nuuskutinkin oli hieman nuupahtaneen oloinen, joten haimme vauhtia uintireissulta. Nuusku sai hirmuisesti virtaa ja ulisi jo lähtöviivalla. Alku lähti hyvin, mutta sitten jäin jumiin hypyn taakse ja omalla liikkeellä tumpeloin Nuuskun keppien aloituksen. Puomin alasmenolla varmistelin ja kuvittelin Nuuskun sen ottaneen, mutta ilmeisesti ei. Sinänsä lopputuloksen kannalta sillä ei ollut mitään väliä, koska Nuusku ampaisi puomilta semmoista kyytiä, että olin ihan pihalla ja sitten hutkaistiinkin tuttu väärä rata. Lopun haasteelliset koukerot saatiin kuitenkin vielä tsempattua oikein ja vauhdilla, joten ihan ok.

Käytiin sunnuntai-illalla Rapsulin kanssa vielä hieman keppejä reenimässä, että saadaan niihin vauhti takaisin ja olipa hienoa menoa. Vedettiin ihan suoraa putkea, josta kääntö kepeille, ja Rapuli tykitti upeasti. Niin olen iloinen Rapsun taidosta hakea oikea aloituskohta hirveässä vauhdissa ja se pujottelunopeus... Siinä silmä lepää :) Ei jäänyt tosiaankaan mitään keppiensuorituskammoa!

Muuten ei viime aikoina ole tapahtunut ihmeempiä. Tutustuttiin Akun Ellaan ja olipas kiva pieni koikkerin alku. No Nuusku keskittyi metsälenkillä omiin puuhiinsa, mutta Rapsu haastoi Ellaa pariin otteeseen ihan leikkimään, joskin leikki loppui aika lyhyeen, kun Ella ei vielä pysy juoksuvauhdissa mukana.

Vepeä on otettu hieman, koetettu hioa varmuutta viikonlopun koetta varten. Nyt jo jännittää.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Lennokasta liihotusta

Lauantai oli Rapsun kisapäivä ja Rapsutin liiteli kolme Risse Koposen aivan mahtavaa rataa. Niin olivat vauhdikasta tykitystä, että enpä muista millon olisin yhtä viihdyttävillä radoilla juossut. Tulossaldo ei taaskaan mairittele ja tullaan Rapulin kanssa olemaan varmaan ikuisesti kakkosissa, mutta eipä tuo haittaa yhtään jos näin kivoille radoille kerran pääsee ;)



Ekalla radalla Rapsu oli aivan mahtava ja teki virheetöntä työtä vauhdikkaasti. Harmillisesti vain minä oli opetellut radan väärin ja ohjasin Rapsun putken 15 väärään päähän. Huomasin vasta Rapsua vastaanottaessani, että hetkinen mites tuo numero tuolla on... Nooh, sattuuhan tuota ja pääasia oli, että Rapsu sinkoili kuin pieni eläin, ei roikkunut kädessä vaan haki esteitä ja erityisesti koetti hakea keppejä innokkaasti vähän väliä, mm. putkesta 4 tullessaan.



Toisella radalla lähdettiin taas liikkeellä hurjaa vayhtia ja hallitusti. Rapsu suoriutui ennakkoon pelkäämästäni vaikeasta keppikulmastakin leikiten, mutta sitten keppien päässä oleva putki kutsui liian vahvasti ja Rapsu jätti viimeisen välin pujottelematta ja koetti syöksyä putkeen. Kääntyi kuitenkin käskystä takaisin, mutta sen sijään, että oltaisiin otettu kepit alusta kuten suunnittelin, keekoili hörökorva aan harjalla, joten tulokseksi taas tuttua tutumpi hylky... Loppurata meni vahdilla ja kauniisti :)



Kolmannelta radalta saatiin jopa tulos. Rapsutin tipautti hypyn 13 riman, mutta muuten virheetöntä menoa. Sijoituttiin kolmanneksi ja Rapsulin aika oli kaikista kovin, joten voin lohduttautua ainakin sillä, että vauhti riittää.

Sunnuntai oli Nuuskuttimen agilitypäivä. Tuomarina jälleen Risse Koponen ja radat olivat vauhdikkaita ja haasteellisempia kuin kuvista näyttää. Rataan tutustuessa tuntui vielä kohtuu helpolta, mutta kun huomasi mihin vauhtiin koira radoilla ylsi, niin helppous karisi mielestä aika äkkiä.



Ensimmäisellä radalla Nuusku teki pientäkin pienemmät kaarrokset, oli kuuliainen ja juoksi kuin riivattu. Vauhti oli aivan huikea ja meinasin kaatua putkella 13 yrittäessäni juosta nopempaa kuin pääsin. Valitettavasti Nuusku oli niin kiihkeä, että puomin alastulokontakti oli niin nihkeän hintsu, että viitonen napsahti.



Hyppiksellä tipahdin Nuuskun vauhdista jo ekalla suoralla. Minun olisi jättää Nuusku tylysti suorittamaan pituutta ihan yksinään ja kipittää jo eteenpäin, mutta jäin sinne kaveriksi hengaamaan ja olin auttamattomasti myöhässä hypyllä 5 ja Nuusku painoi putken väärään päähän. Muut kinkkiset kohdat selvitettiin kohtuullisesti, joten ihan tyytyväinen olen rataan muuten, paitsi että tuo alun virhearvio omasta sijoittumisesta oli ihan alkeellinen.

Ratapiirrokset on töherrelty jotenkin sinnepäin, kuten aina :)

lauantai 15. elokuuta 2009

Kaikista kauneimman kuudes kesä


Maailman kaunein ja viisain ja taitavin ja mukavin ja kaikinpuolin parhain Nuusku täyttää tänään kuusi vuotta. Herkuille perso karvakorva saa juhlansa kunniaksi herkutuksia, uimista ja agiliitoa, joten hyvät hipat on tiedossa :)

tiistai 11. elokuuta 2009

Epävirallisessa vesipelastuskokeessa

Tänään Nuusku ja Rapsu osallistuivat POKS:n järjestämän epävirallisen vesipelastuskilpailun sove-luokkaan. Liikkeet tehtiin seuraavassa järjestyksessä: veneestä hyppy ja uinti, esineen vienti, veneen nouto ja hukkuvan pelastaminen. Mukana meillä oli Simo omana avustajana.

Veneestä hyppy ja rantaan uinti
meni Nuuskulla oikein mallikkaasti Nuuskun saadessa liikkeestä täydet pisteet. Nuusku tosin koetti tuoda matkalla olleen 30 metrin poijun mukanaan, mutta onneksi ei saantut siitä otetta :) Rapsu sai liikkeestä nolla pistettä, sillä Rapsu jäi veneeseen Simon viereen tyytyväisenä istuskelemaan. Rapsu ei olisi varmaan edes poistunut veneestä, jos sitä ei olisi loppupeleissä tuupattu yli laidan. Aika outo tempaus Rapsuttimelta, sillä viime aikoina veneestä hyppy on sujunut niin mallikkaasti, mutta ilmeisesti soutelu vei voiton.

Esineen vienti, mikä on yleensä Nuuskun bravuuri viime treeniä lukuunottamatta, meinasi levitä käsiin heti alussa. Nuusku kävi kuumana ja olisi halunnut syöksyä veneelle ihan ilman ylimääräisiä kantamuksia. Tässä liikkeessä jouduin käyttämään Nuuskun kanssa kolme ylimääräistä käskyä, joten pisteet hieman tipahtivat. Rapsun suoritus tyssäsi heti alkuun, sillä rannalla pörräsi sudenkorentoja ja ampiaisfoobikkona Rapsu halusi paeta paikalta. Rapsuhan on pelännyt ampiaisia ja ampiaiselta kuulostavia pörisijöitä sen jälkeen, kun se sai lukuisia pistoja kaivettuaan maa-ampiaspesän esille. Koska emme olleet vielä aloittaneet liikettä saimme luvan uuteen yritykseen viimeisenä. Uusintayrityksellä Rapsu oli jo unohtanut ampiaisensa, joten koetimme vientiä. Rapsu ei lähtenyt kunnolla liikkeelle vaan kahlaili vedessä ja koetti haudata vientiesineen hiekkaan. Lopulta kahlasin Rapsun kanssa hieman, että saatiin suoritus aikaiseksi vaikka nolla pistettähän siitäkin napsahti.

Veneen nouto
meni molemmilla hienosti. Nuusku sai täyden pisteet ja Rapsulle tuli yksi ylimääräinen käsky, mutta muuten meni hienosti.

Hukkuvan pelastaminen oli Nuuskulle helppoa kauraa. Nuusku käänsi hukkuvan hienosti oikeaan menosuuntaankin, joten olin oikein tyytyväinen virheettömään pelastukseen. Rapsu puolestaan jäi viereeni istumaan ja katseli, että siellä se hukkuu. Rapsulla ei ollut mitään kiirettä pelastushommiin, joten annoin viisi ylimääräistä käskyä ja sitten Rapsu ilmeisesti ajatteli, että kaipa se on lähdettävä ja toi hukkuvan hienosti rantaa, tosin hitusen maalilinjan ohi. Ilmeisesti Rapsulla ei ollut kovin vauhdikas fiilis, sillä hukkuvan pelastamisesta Rapsuli on aina tykännyt eikä ole halunnut sadistisesti katsella kuolevan tuskaa.

Lopputulokseksi tuli Nuuskulle hienosti 97 pistettä ja ykköstulos, Rapsu sai puolestaan 40 pistettä ja jäi ilman tulosta. Lupaa hyvää Nuuskun loppukuussa olevaa oikeaa soveltuvuuskoetta ajatellen :)

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Nuusku on voittaja-ainesta

Nuuskun kanssa matkasimme Nurmekseen Itä-Suomen Mäyräkoirat ry:n mejäkokeeseen. Koska viikonloppu oli kuuma, aloitimme kokeen jo viideltä aamulla. Nuusku pääsi onnekkaana jäljelle toisena, joten lämpötila ei ehtinyt kohota liian kuumaksi. Nuuskusta tosin huomasi, että hiki on, sillä vauhti oli normaalia rauhallisempi ja Nuusku heitti pari ylimääräistä lenkkiä juomavettä etsiessään, mutta palasi reissuilta itsenäisesti takaisin jäljelle. Jäljestys oli tosi hienoa, Nuusku meni jäljellä kuin juna muutamaa tarkistusta lukuunottamatta.

Tuomari Jan-Gunar Rönnbladin koeselostus: Alkumakuu osoitetaan ja Nuusku lähtee opastuksen jälkeen itsenäisesti etenemän jälkeä. Edetään aina ensimmäiselle kulmalle ja suoraan toiselle osuudelle osoittamatta makuuta. Toisen osuuden lopussa muutamia tarkastuksia. Makuun osoittaa, kulma pienellä lenkillä. Viimeisellä osuudella pari lenkkiä, muuten suoraviivaista mukavan vauhtista jälkityötä. Kaadon osoittaa selvästi. Tänään mukavan selkeä suoritus.

Tulokseksi tuli AVO 1, 45 pistettä ja siirto voittajaluokkaan. Tarkempi koesuorituksen arvostelu löytyy täältä.

torstai 6. elokuuta 2009

Ihan parasta agiliitoa



Suunnittelin illan treeniin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Teknisenä puolena oli lisäksi pimeitä putkikulmia ja saksalaista pariin otteeseen. Molemmilla pätkillä tehtiin saksalainen huiskiminen hypylle numero 3.

Ensin kirmattiin pallerot 1-13 ja Nuusku oli niin nopea, että teki vaikeaa pysyä mukana. Kirjaimellisesti räkä poskella tuli painettua ja oli ihan ylettömän hauskaa. Rapsu tykitti myös minkä koivistaan pääsi, ja Rapsun huimempi vauhti ja ohjausherkkyys toivat raa'asti esille minun ohjauksen heikkoudet. Armollinen-Nuusku luo illuusion että minä osaan, mutta Rapsu palauttaa Tellukselle. Erityisesti aalta hypylle 10 siirryttäessä Rapsu ampui suoraan putkeen, koska minun käsi oli liian kaukana vartalosta. Samalla tavalla se oli Nuuskunkin kanssa, mutta Nuusku ei jaksa takertua minun heikkoon ohjaukseen ;)

Toisella pätkällä eli neliöt 1-12 minulla oli ongelmia saksalaisen kanssa, sillä olin liian hätäinen, mutta Nuusku kääntyi siinä kuitenkin hyvin, kiltti koira :) Rapsu taas meni niin kuin näytin eli kiersi koko hypyn. Kun sain rauhoitettua huiskimiseni oikeaksi saksalaiseksi hullun joensuulaisen sijaan, kääntyi Rapsukin simpsakasti. Rapsu on hyvin tarkka ohjauksen kanssa, mutta minusta se on vaan hyvä asia. Tosin kepeillä se saisi olla kiinnittämättä huomiota yksittäisten keppien väreihin, nyt joka toinen keppi ei ollut eri värinen, joten Rapsu-polo törmäsi pää edellä keppiin kesken pujottelun, kun ilmeisesti yritti pujotella kuvitteellista keppiä siellä välissä, jotta olisi värit kohdallaan...

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Pelkkää pelleilyä - vepekurssi osa 9

Vesipelastuskurssin viimeisellä kerralla harjoiteltiin ensin hukkuvan pelastusta ja toiseksi liikkeeksi sai valita minkä halusi. Nuuskulla toisena liikkeenä oli vienti ja Rapsulla veneen haku.

Hukkuva pelastui molemmilla hyvin. Ensimmäisellä kerralla Nuusku kääntyi eri suuntaan kuin hukkuva oletti ja patukka joutui mahana alle, jolloin Nuusku korjasi otetta ja homma meni vähän pyörimiseksi ja Nuusku ajautui vinoon. Tämän vuoksi Nupatin rantautui ihan päin jorpakkoa. Nuusku, joka tähän mennessä on aina pelastanut hukkuvan suoraan minulle, halusi välttämättä kuskata hukkuvan vesikasviston läpi monta metriä maalilinjasta sivuun. Hieno homma. Uusintayrityksellä palautuskin onneksi onnistui, ja Nuusku toi hukkuvan rantaan sinne minne pitikin.

Rapsu epäröi hukkuvan pelastukseen lähtöä, koska Rapsu oli sitä mieltä, että tänään ei huvita kastella varpaita. Kahlasin Rapsun kanssa varpaat märäksi ja sen jälkeen hukkuva pelastuikin hienosti. Toisella kerralla Rapsu lähti reippaammin ja toi hukkuvan edelleen hienosti rantaan. Rapsu kannattaa näköjään uittaa ennen treenenjä, niin sitten ei tarvitse käydä mietiskelemään sitä varpaiden kastumista, kun ovat jo valmiiksi märät.

Nuuskun vienti ei pelannut ollenkaan. Vientihän on ollut Nuuskulle aina helppo ja kiva liike eikä siinä ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Viimeksikin vienti koematkalla meni täysin nappiin. Tänään Nuusku ei lähtenyt vientiin ollenkaan vaan katsoi minua ilmeellä "paljonko maksat?", joten päätin lopettaa moisen pelleilyn siihen.

Rapsu nouti veneen oikein mallikkaasti. Otettiin pari toistoa ja Rapsu toi molemmilla kerroilla veneen suoraan minulle, joten onneksi edes jollain oli homma hallussa tänään.

Tämän päivän esitykset saivat minut epäilemään Nuuskun soveltuvuuskokeeseen osallistumista. Ennen tämän illan treenejä otus on ollut itse varmuus ja suoriutunut joka kerran tehtävistä moitteettomasti, mutta nyt ei pelannut mikään. Jos tuota tuuliviirimenoa alkaa ilmetä enemmän, niin siirrän soveltuvuuskokeeseen osallistumisaatokset ensi kesään.

Vauhdikkaasti vieheen perässä





Nuusku ja Rapsu osallistuivat eilen tollereiden viehejuoksupäivään. Tämä oli luppakorvien toinen kerta viehejuoksumaailmassa, ja molemmat olivat vähintään yhtä innostuneita kuin viimeksi.

Karvakuonot saivat juostavaksi kaksi maastovieherataa, jotka molemmat olivat n. 500 m pitkiä. Paikkana oli hiekkakuoppa, joten juokseminen oli melkoisen raskasta, mutta aina yhtä mukavaa.

Nuuskulla meni molemmat kerrat hienosti, ja Nuusku paahtoi innolla vieheen perässä lahdaten sen asiaankuuluvasti maalissa. Rapsu oli nopeampi kuin koneenkäyttäjä osasi odottaa ja onnistui ensimmäisellä radallaan nappaamaan vieheen heti alussa kiinni, ja Rapsu onnistui samaisella radalla kadottamaan vieheen kertaalleen matkalla, mutta löysi sen uudestaan. Toisella radalla Rapsu onnistui saalistamaan vieheen hieman ennen viimeistä suoraa, mutta viehe onneksi pääsi livahtamaan karkuun ja tuli lopullisesti teurastetuksi vasta maalissa.

Tässä muutama video eilisistä vieheen jahtauksista:
Nuuskun ensimmäinen juoksu
Rapsun ensimmäinen juoksu osa 1 ja osa 2
Rapsun toinen juoksu

Lisää valokuvia maastovieheen perässä juoksevista Nuuskusta ja Rapsusta löytyy galleriasta.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Iltamyöhänkoukeroita hieman



Ikinä koskaan ei olla tempaistu kahta treeniä samana päivänä, miusta se jo kuulostaakin oudolle, mutta koska otin otukset mukaan tolleriagilityyn, niin ajattelin samalla vaivalla ottaa vähän jotain pientä.

Aikomuksena oli tempaista lyhyt tekniikkakuvio, neliöidyt numerot 1-8, ja sitten vauhtisuora, pallerot 1-7 (paitsi että suunnitelmasta poiketen pussin 5 sijaan olikin suora putki). Tuossa tekniikkahommelissa ideana oli pikkuruiset vekkaukset, koiran nimen käyttö sekä ohjauskäden käyttö vartalon lähellä. Jenny Dammin treeni-idea on nyysitty uusimmasta Clean Runista 8/2009.

Nuuskun kanssa tämä päivän lisätreeni ei ollut ollenkaan hyvä idea. Nupatsupupatsulla oli niin paljon intoa tassuissa, että aivot eivät pysyneet mukana ollenkaan. Tekniikkakuviossa Nuusku vilkaisi hienoja vekkauksiani ja ohjaustani, mutta käänsi sitten katseen sinne minne halusi mennä ja veteli ihan omiaan. Hurmos oli niin suuri, että eipä siihen ollut paljoa sanomista. Vauhtisuora sentään sujui niinkuin piti.

Mutta Rapsu :) Oi, minun taiturini. Rapsu tykitti tekniset kuviot hirmu kyytiä ja kääntyili juuri kuten halusin. Tämä on putkihullulta Rapsulta niin upeaa, että ei voi olla iloisempi. Rapsulle sopii niin hyvin tämmöinen herkkä ennakoiva ohjaus. Vielä kun oppisin itse sitä oikeasti käyttämään. Vauhtisuora meni myös hyvin eikä Rapsussa näkynyt missään päivän aiemmat treenit. Ihmekoira.

Sarin koulutuksissa on aina kivaa



Koska en osannut aamulla päättää kumman agilityhirmuni otan mukaan Sari Vähäniityn koulutukseen, otin molemmat ajatellen päättää puolikkaastani vasta paikan päällä. Koska Nuusku pelittää paremmin sateella ja Rapsu helteellä, aioin katsella mihin suuntaan epävakainen keli kääntyisi... Loppujen lopuksi aloitin treenauksen Rapsun kanssa, koska aurinko porotti kirkkaalta taivaalta, mutta Nuuskun epäuskoisen pöyristynyt ilme ja lannistuneena lurpattavat korvat aiheuttivat loppujen lopuksi sen, että otin ensimmäisen treenipätkän Rapsun kanssa ja toisen pätkän Nuuskun kanssa. Molempi parempi ja kaikki tyytyväisiä.

Ekalla pätkällä (ympyröidyt numerot 1-23) oli Rapsulle ja minulle mukavasti haasteita. Alku meni vauhdikkaasti ja hyvin, mutta sitten aloin ahdistelemaan Rapsua liikaa ja jätin sille aivan liian vähän tilaa liikkua hypyltä 10 hypylle 11, joten Rapsu tarjosi hypylle 11 takaakiertoa. Kun sain oman liikkeeni hallittua paremmin saatiin se sujumaan. Rapsutin haki kepit hienosti Rapsuksi, kieppui hyppykuviot tyylillä, mutta sitten olinkin myöhässä renkaan 17 jälkeen ja Rapsu porhalsi putkeen minkä tassuistaan kulki. Tarkoitukseni oli kierrättää Rapsu hypylle 18 putken ja vasemmanpuoleisin siivekkeen välistä ja ottaa mukaan oikeanpuoleisen siivekkeen luona ja heittää putkeen. Kun sain oman käskytyksen ja liikkeen kohdilleen, niin Rapsuli pyöri tämän kuvion erinomaisen hienosti. Ehkä koontina voisi todeta, että minun pitää jättää Rapsulle enemmän tilaa ja saada oma ajoitus kuntoon.

Toisella pätkällä (neliöidyt numerot 1-20) kirmasin Nuuskun kanssa ja Nupatin oli aika liekeissä odotettuaan tovin vuoroaan. Yleensä Nuusku on se joka treenaa ensin ja Rapsu toisena, joten tämä ennenkuulumaton asetelma sai Nupsuliin ekstraintoa. Vaikka ei sillä kyllä innon puutetta ole normaalistikaan, mutta näin kuumalla ylimääräinen into oli hyvästä sillä Nuusku jaksoi painaa monta toistoa sata lasissa ja lösähti vasta treenin jälkeen tyytyväisenä rapakkoon köllimään. Ensimmäisellä yrityksellä kiirehdin hypyllä 8 ja vedin Nuuskun siitä ohi. Uudestaan alusta ja päästiin hienolla menolla aina hypylle 12 asti, josta Nuusku irtosi näyttävästi renkaalle ja putkeen. Nooh, se oli hienoa otukselta jota piti ammoin muinoin vetää perässä kuin pulkkaa. Kunnon käskytyksellä sain toimimaan kohdan 12-14, mutta minua jäi vielä tuolle 14 hypylle kääntö kaivelemaan. Sitä pitää treenata, koska se ei ollut tarpeeksi nopea ja sulava vaan tökkivä kökkö, koska minä en hahmottanut itseäni ollenkaan. Loppu oli hyvää menoa, sain jopa pyöreyttäkin aikaiseksi hypylle 17. Jatkossa minun pitää mm. luottaa enemmän Nuuskuun eli viskellä sitä rennommin eikä viedä liikaa esim. okserilta 6 putkeen 7 olisin voinut viskata Nuuskun kauempaa, nyt varmistelin.

Aivan mahtavat treenit taas Sarilta. Olipa niin kivaa :)