Kisasimme Kuopiossa paahtavassa helteessä. Molemmat luppakorvat oli ilmoitettu kolmeen starttiin, tosin jälkikäteen tuumaten olisimme voineet ihan suosiolla jäädä kotiin. Jälleen kerran. Kaikista kivointa koko reissussa oli lettujen syöminen, koirien uittaminen suolammessa ja auringosta nauttiminen. Oma kisa-asenne oli aivan kateissa, joten silloin ei kyllä kummoista tulosta voi odottaakaan.
Rapsu starttasi medien ekana jokaiselle radalle mikä ei sovi minulle ollenkaan, koska rataantutustumisen jälkeen tarvitsen tovin aikaa työstääkseni pääni kuntoon. Vajaalla päällä kuitenkin lähdettiin. Ensimmäinen rata oli Ojanperän agilityrata ja siinä oli mukavaa kinkkisyyttä ja ansaa heti alussa. Rapsu tuli kuuliaisesti tiukat koukerot, niin kuuliaisesti, että annoin melko pian hieman löysää, että se ei jumisi käteen. Virhearvio oli se, koska sillä sekunnintuhannesosalla Rapsu ampui täysillä ansaan. Minulla tietysti levisi sitten koko homma ja törmäsin johonkin aidan siivekkeeseenkin. Loppu rata meni rallatellen, siitä olisi saanut tiukkaakin menoa, jos olisi kiinnostanut yrittää.
Nuuskun kanssa sama rata oli oikein nami. Nuuskulla oli aivan huikea asenne kaikilla radoilla, mahtiulina heti lähdössä ja reipasta mölinää pitkin rataa. Hullunmoisesta draivistaan huolimatta korvat eivät olleet tipahteneet kyydistä vaan se kulki kuin unelma. Munasin hurmoksessani kuitenkin koko homman, koska unohdin tehdä vekin kohtaan, johon sen olin vartavasten rataantutustumisessa miettinyt ja lähetin Nupan täysillä väärään putken päähän. Nuuskulta kuitenkin aivan mieletöntä menoa.
Toinen rata oli Siimeksen käsialaa ja rata oli mukavaa perussettiä. Tämä olisi ollut Rapsulle oikein passeli, mutta tunaroin sen melko pian lähdön jälkeen. Tiedostin, että kuutoshyppy oli Rapsulle hankalassa kulmassa, mutta olin siinä tilanteessa aivan myöhässä (en kyllä ymmärrä miten siinä nyt niin kävi...) enkä tukenut Haperoa ollenkaan. Siinä sitten söhlittiin ja lopulta vetäisin hieman mutkaa suoraksi saadakseni paremman vireen loppuradalle. Loppu meni sitten kokeiluluontoisesti normaalia rohkeampia ohjausvaihtoehtoja testaillen ja tulin siihen tulokseen, että parempi pysyä entisissä.
Nuusku oli jälleen liekeissä, mutta mokasin radan samassa kohdassa kuin Rapsun kanssa, mutta vaihtelunvuoksi eri tavalla. Tungin Nuuskun kahdesti kutoshypylle, mielenkiintoinen ratkaisu itsestänikin. Muuten niin nättiä menoa.
Viimeinen rata oli oikein helponoloinen. Tämän kuitenkin möhlin Rapsun kanssa ajattelemalla liikaa ja myöhästymällä ratkaisevasta valssistani, joten ajauduin ihan väärään paikkaan ja niin ajautui Rapsukin.
Nuuskun kanssa viimeiseltä radalta taidettiin saada jopa tulos. Muuten rata meni oikein loistokkaasti, mutta keppien aloituksessa tuli virhe. Se meni kyllä ihan täysin Nuuskun piikkiin, koska lähestyminen oli aivan simppeli, mutta Nuusku keskittyi enemmän minulle huutamiseen kuin oikean aloitusvälin etsimiseen. Ärsyttäväähän tuo oli, mutta toisaalta, jos meidän päivän mokia käydään laskemaan, niin taisin peitota Nuuskun 103-1, joten eipä auta toiselle urputtaa.
Kokonaisuutena reissu oli aivan surkea, mutta kyllä siellä jotain hyviä pilkahduksia välillä näkyi. Niitä ei kuitenkaan ollut riittävästi kisamotivaatiota nostamaan. Kisatauolle taidamme jäädä, käydään vielä niissä mihin on jo ilmoittauduttu. Taidetaan jättää SM-kisat välistä ja mennä sittenkin vepeltämään. Siellä on niin paljon kivempaa, se on lähempänä ja siellä minä en voi mokata :) Vaikka toisaalta, saatanhan minä tulla vielä toisiin aatoksiin Jyväskylän vepekokeiden jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti