Sitä voi olla treeneissä joko ohjaamassa koiraansa tai sitten sen koiran voi yrittää tappaa. Tappamisenkin voi tehdä harkiten tai vahingossa. Onneksi taponyritys ei aina onnistu, ainakaan silloin, kun kyseessä on vahinko.
Vedettiin treenilöissä harjoitus agi.fi-agilitylehden 4/2011 sivulta 18. Tai vähän se oli mukaelma siitä, kun ei ihan kentälle tuommoisenaan sopinut. Rapsuli kulki himuisen kivasti aina siihen saakka kunnes kompuroin erään hypyn siivekkeen tukijalkaan ja rämähdin turvalleen hypyn päälle yrittäessäni olla tappamatta koiraa. Rapsuliini ei onneksi ollut tapahtumasta milläänsäkään vaikka sen päälle rojahti siivekkeet ja ohjaaja vaan tempaisi palkkaketun turvallaan hiekkaa kyntävän ohjaajansa taskusta ja lähti rilluttelemaan ympäri kenttää. Hyvä niin, niin sain kiroilla rauhassa treenikavereiden nauraessa vieressä. Ihan sivuhuomiona voin kertoa, että ainakaan kämmeniin, kyynärpäihin ja polviin tulleita haavoja ei kannata huuhdella vissyllä, se koskee.
Uusintayrityksillä pysyin pystyssä ja otettiin treeni pätkissä muutamiin kohtiin erilaisia ohjauskuvioita kokeillen. Rapetsiini kulki oikein kivasti ja hauskaa oli. Mukava elukka.
tiistai 30. elokuuta 2011
maanantai 29. elokuuta 2011
Uih, mikä treenipäivä!
Aivan mahtava sunnuntai. En edes muista milloin viimeksi olisi ollut yhtä kiva päivä. Aurinko paistoi, seura oli mukavaa ja mikä parasta: molemmille elukoille ihan ikiomat ohjatut treenit! Nuuskupuusku pääsi leikkimään tärkeää työkoiraa ja Rapsupapsukin sai hurjastella hulluna. Ohjaajalla oli niin hyvä mieli, kun kumpikin karvakuono sai omasta mielestään päteä. Illalla kotona retkotti kaksi tyytyväistä taljaa.
Ensiksi Nuusku pääsi Suskin tokokoulutukseen ja tulipas taas viisautta ja vinkkejä ohjaajan päähän roppakaupalla. Käytiin läpi Nuuskun kanssa pääasiassa alokasluokan liikkeitä mm. perusasento, seuraaminen, luoksetulo ja liikkeestä seisominen sekä otettiin ohjeet luoksetulosta pysäyttämisen aloitteluun. Lisäksi treenittiin ryhmäliikkeenä luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Nuuskuli oli aivan mahtivedossa, niin tohkeissaan, että meinasi turkki revetä. Hirmuisen kiva oli Nuuskun kanssa treenata ja ohjaajan tokokärpäsen purema on muuttunut jo kunnon hirven rouskaukseksi. Siis niin hauskaa! Suski sanoikin, että Nuuskulla on niin hyvä asenne ja moottori tuossa hommassa, että sen kanssa kannattaa ottaa koetavoite.
Itselle muistiin hieman Suskin palautteita. Perusasento ja Nuuskun riemu sen tekemisessä on erinomainen ja liikettä kannattaisi hieman säästellä eikä aloittaa muita liikkeitä aina perusasennosta vaan pitää se omana temppunaan. Tosin Nupan kanssa hankalammin tehty kuin sanottu, koska Nuuskuli tarjoaa perusasentoa aina ja kaikkialla. Tosin perusasennossa Nuusku painaa innoissaan niin koipeen kiinni, että Nupaa kannattaisi ulkokautta siinä palkata ja hieman rauhoittaa ennen liikkeelle lähtöä. Seuraamisessa Nupa kuulemma selkeästi tietää missä sen pitäisi olla, mutta lähtee helposti edistämään palkan toivossa, jolloin minun pitäisi kyetä sitä hieman palauttamaan ja ohjaamaan oikeaan paikkaan. Tähän tulikin oivat ohjeet, jotka otan heti käyttöön. Minähän olen ollut tuossa hirmuisen lepsu ja ajatellut, että en uskalla Nuuskua hirveästi korjata, että ei vaan into laske, mutta eihän se oikealla tavalla tehtynä laskenut vaan pysyi vähintäänkin samana tai jopa kasvoi. Kunhan nyt vaan tajuan tehdä homman oikein, niin Nuuskusta tulee hirmuinen hai miun laivalle. Luoksetulo oli täydellinen. Itse mietin, että onko Nuuskun pari korjaavaa pomppua sivullani huono juttu, mutta ei kuulemma haittaa mitään, koska koira aktiivisesti itse korjaa asentonsa hyväksi. Liikkeestä seisominen on vielä vaiheessa, laiskan treenaamisen seurauksena en ole saanut muutaman askelen valumista pois ja nyt sain ohjeistukseksi molemmilla käsillä sarjatulella namien viskomisen ja ainakin se oli Nuuskusta hauskaa, jos ei muuta :) Toivottavasti saan itsestäni ahkeruutta sen verran esille, että jaksetaan treeniä tuo kuntoon. Aiemmin olin huolissani käskyjeni sävyjen ailahtelevaisuudesta,mutta Suski lohdutti sanoen, että jos koira käskyn osaa, on melko sama millä sävyllä se tulee. Toki tasaisella sävyllä saa lisäavut, mutta toisaalta joskus olosuhteissa on muutoksia ja kovassa tuulessa joutuu suurinpiirtein huutamaan, joten se itse käsky on oleellisin. Luoksepäästävyys oli täys kymppi ja paikkamakuu meni myös nappiin. Loppuvaiheessa Nupa hieman seuraili kun naapureita palkattiin, mutta hyvin se köllötteli.
Nuuskulin tokojen jälkeen Rapsuli, joka oli kentän laidalla tokotelkkaria pari tuntia tuijotellut, pääsi Katjan agilitytreeneihin. Hieman epäilin josko tuo enää edes terässä olisi, kun kuumakin oli, mutta vielä mitä! Rapsutin oli oikein mahti-iskussa! Veti ihan höpelöllä innolla ja melko korvattomana, kaarrokset olivat ihan hirveät, mutta iloinen se oli. Katja totesikin, että sen kanssa voisi ihan ajatuksen kanssa treenata siten, että se saa mennä ja roiskia ihan mitä sattuu ja jos hirveäksi örveltämiseksi menee, niin sitten välillä palauttelee. Onhan se aika lapanen, joten ehkä miun pitää vaan rohjeta riisua se kädestä pysyvästi. Sitähän sitä tehtiin kakkosissa miljoona starttia, olen vaan jotenkin unohtanut tuo itsetunnon vahvistamisen ja keskittynyt Rapsun kehityksen kannalta epäoleellisuuksiin. Nyt minä tämän taas muistan.
Saatiin onnistumaan meille vaikeita asioita oikein urakalla, sujahti niin sylkkärit kuin leijeröinnitkin meidän tasolle oikein nätisti. Onhan niissä vielä tekemistä, että ne tasaisen varmasti ja vauhdilla sujuisivat, mutta saatiin onnistumisen tunteita ja hyvä fiilis. Minulla oli kyllä vaikeuksia pysyä hyvässä rytmissä. Rapsulle treenitauot agilitysta sopii minua paremmin, minä kadotan tuntuman heti. Putkelta kääntymisissä kurvia tuli erityisen paljon, joten niitä pitää ottaa ohjelmaan. Joskus Rapsulle putkijarrutuksen opetin, mutta ihan unholassa oli molemmilla, minulla ei ollut mitään muistikuvaa oliko siihen joku käsky vai ei ja Rapsu paineli omiaan. Ja näköjään Rapsu pitää opettaa myös kääntymään. Viime aikoina olen jo enteillyt, että Rapsulin synnynnäinen vahvuus on kadonnut ja tilalle on tullut kaartaja ja näin siinä todellakin on käynyt. Vaikka en tiedä haittaako se edes, onhan se jo pari vuotta kääntyillyt tiukkaakin tiukemmin, joten ehkä se voi nyt pari vuotta kaarrella ja liihotella laajemmin? Sitten jos oltaisiin tasapainossa? Mutta ihan oikeasti, Rapsu oli paikoin niin tiukassa vireessä, että minä ihan mykistyin. Oikeasti, minun pieni humpsutteleva murmeli oli aika tappaja. Ikioma Uzi.
Ensiksi Nuusku pääsi Suskin tokokoulutukseen ja tulipas taas viisautta ja vinkkejä ohjaajan päähän roppakaupalla. Käytiin läpi Nuuskun kanssa pääasiassa alokasluokan liikkeitä mm. perusasento, seuraaminen, luoksetulo ja liikkeestä seisominen sekä otettiin ohjeet luoksetulosta pysäyttämisen aloitteluun. Lisäksi treenittiin ryhmäliikkeenä luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Nuuskuli oli aivan mahtivedossa, niin tohkeissaan, että meinasi turkki revetä. Hirmuisen kiva oli Nuuskun kanssa treenata ja ohjaajan tokokärpäsen purema on muuttunut jo kunnon hirven rouskaukseksi. Siis niin hauskaa! Suski sanoikin, että Nuuskulla on niin hyvä asenne ja moottori tuossa hommassa, että sen kanssa kannattaa ottaa koetavoite.
Itselle muistiin hieman Suskin palautteita. Perusasento ja Nuuskun riemu sen tekemisessä on erinomainen ja liikettä kannattaisi hieman säästellä eikä aloittaa muita liikkeitä aina perusasennosta vaan pitää se omana temppunaan. Tosin Nupan kanssa hankalammin tehty kuin sanottu, koska Nuuskuli tarjoaa perusasentoa aina ja kaikkialla. Tosin perusasennossa Nuusku painaa innoissaan niin koipeen kiinni, että Nupaa kannattaisi ulkokautta siinä palkata ja hieman rauhoittaa ennen liikkeelle lähtöä. Seuraamisessa Nupa kuulemma selkeästi tietää missä sen pitäisi olla, mutta lähtee helposti edistämään palkan toivossa, jolloin minun pitäisi kyetä sitä hieman palauttamaan ja ohjaamaan oikeaan paikkaan. Tähän tulikin oivat ohjeet, jotka otan heti käyttöön. Minähän olen ollut tuossa hirmuisen lepsu ja ajatellut, että en uskalla Nuuskua hirveästi korjata, että ei vaan into laske, mutta eihän se oikealla tavalla tehtynä laskenut vaan pysyi vähintäänkin samana tai jopa kasvoi. Kunhan nyt vaan tajuan tehdä homman oikein, niin Nuuskusta tulee hirmuinen hai miun laivalle. Luoksetulo oli täydellinen. Itse mietin, että onko Nuuskun pari korjaavaa pomppua sivullani huono juttu, mutta ei kuulemma haittaa mitään, koska koira aktiivisesti itse korjaa asentonsa hyväksi. Liikkeestä seisominen on vielä vaiheessa, laiskan treenaamisen seurauksena en ole saanut muutaman askelen valumista pois ja nyt sain ohjeistukseksi molemmilla käsillä sarjatulella namien viskomisen ja ainakin se oli Nuuskusta hauskaa, jos ei muuta :) Toivottavasti saan itsestäni ahkeruutta sen verran esille, että jaksetaan treeniä tuo kuntoon. Aiemmin olin huolissani käskyjeni sävyjen ailahtelevaisuudesta,mutta Suski lohdutti sanoen, että jos koira käskyn osaa, on melko sama millä sävyllä se tulee. Toki tasaisella sävyllä saa lisäavut, mutta toisaalta joskus olosuhteissa on muutoksia ja kovassa tuulessa joutuu suurinpiirtein huutamaan, joten se itse käsky on oleellisin. Luoksepäästävyys oli täys kymppi ja paikkamakuu meni myös nappiin. Loppuvaiheessa Nupa hieman seuraili kun naapureita palkattiin, mutta hyvin se köllötteli.
Nuuskulin tokojen jälkeen Rapsuli, joka oli kentän laidalla tokotelkkaria pari tuntia tuijotellut, pääsi Katjan agilitytreeneihin. Hieman epäilin josko tuo enää edes terässä olisi, kun kuumakin oli, mutta vielä mitä! Rapsutin oli oikein mahti-iskussa! Veti ihan höpelöllä innolla ja melko korvattomana, kaarrokset olivat ihan hirveät, mutta iloinen se oli. Katja totesikin, että sen kanssa voisi ihan ajatuksen kanssa treenata siten, että se saa mennä ja roiskia ihan mitä sattuu ja jos hirveäksi örveltämiseksi menee, niin sitten välillä palauttelee. Onhan se aika lapanen, joten ehkä miun pitää vaan rohjeta riisua se kädestä pysyvästi. Sitähän sitä tehtiin kakkosissa miljoona starttia, olen vaan jotenkin unohtanut tuo itsetunnon vahvistamisen ja keskittynyt Rapsun kehityksen kannalta epäoleellisuuksiin. Nyt minä tämän taas muistan.
Saatiin onnistumaan meille vaikeita asioita oikein urakalla, sujahti niin sylkkärit kuin leijeröinnitkin meidän tasolle oikein nätisti. Onhan niissä vielä tekemistä, että ne tasaisen varmasti ja vauhdilla sujuisivat, mutta saatiin onnistumisen tunteita ja hyvä fiilis. Minulla oli kyllä vaikeuksia pysyä hyvässä rytmissä. Rapsulle treenitauot agilitysta sopii minua paremmin, minä kadotan tuntuman heti. Putkelta kääntymisissä kurvia tuli erityisen paljon, joten niitä pitää ottaa ohjelmaan. Joskus Rapsulle putkijarrutuksen opetin, mutta ihan unholassa oli molemmilla, minulla ei ollut mitään muistikuvaa oliko siihen joku käsky vai ei ja Rapsu paineli omiaan. Ja näköjään Rapsu pitää opettaa myös kääntymään. Viime aikoina olen jo enteillyt, että Rapsulin synnynnäinen vahvuus on kadonnut ja tilalle on tullut kaartaja ja näin siinä todellakin on käynyt. Vaikka en tiedä haittaako se edes, onhan se jo pari vuotta kääntyillyt tiukkaakin tiukemmin, joten ehkä se voi nyt pari vuotta kaarrella ja liihotella laajemmin? Sitten jos oltaisiin tasapainossa? Mutta ihan oikeasti, Rapsu oli paikoin niin tiukassa vireessä, että minä ihan mykistyin. Oikeasti, minun pieni humpsutteleva murmeli oli aika tappaja. Ikioma Uzi.
perjantai 26. elokuuta 2011
Heikon immuunijärjestelmän kirous
Toivekkaasti ajattelin, että Rapsun allergioista olisi palannut vain muutama, että vuonna 2007 annettu siedätyshoito olisi tehonnut lopullisesti suurimpaan osaa allergeeneista, että nyt tarvitsisi hoitaa enää muutama pahin palannut sisukas sissi pois. Näin ei käynyt.
Rapsun allergiaraportti on melkoisen karua luettavaa ja tekisin Rapsulle suuren palveluksen, jos muuttaisin sen kanssa Huippuvuorille, Grönlantiin tai Etelämantereelle asumaan. Tai Kuuhun. Rapsulta löytyy 20 allergeenia, joista suurin osa on ulkoilmassa eli en pysty niihin mitenkään vaikuttamaan. Allergiaa aiheuttavat lukuisat ruohot, heinät, puut, homeet ja muutamat ruoka-aineet. Ruoka-aineet eivät ole semmoisia, joita Rapsu olisi juuri asiakseen syönyt, joten niiden karsiminen ei ole kummoinen homma. Mutta miten poistan ympäristöstä siitepölyt ja metsien homeet? En mitenkään muutoin kuin muuttamalla ikuiseen talveen.
Koska ensimmäinen siedätyshoito toi helpotusta useaksi vuodeksi, aloitetaan Rapsulle siedätyshoito numero kaksi. Siedätyshoito tosin päästään aloittamaan vasta lumen ja pakkasen saavuttua, koska pahin homekausi on syksyllä eikä silloin homeille allergisoituneen siedätyshoitoa kannata aloittaa. Toivottavasti toinen siedätyshoito olisi vähintään yhtä tuloksekas kuin ensimmäinen, ja alustavasti oli eläinlääkärin kanssa puhetta, että tämä toinen siedätyshoito olisi ikuinen siedätyshoito eli sitä ei lopeteta vaikka oireet häviäisivät vaan sitä ylläpidetään hamaan loppuun saakka.
Toivottavasti Rapsuliini pysyy hyvässä kunnossa pakkasiin asti. Tällä hetkellä iho pysyy siedettävässä kunnossa, kunhan vain Rapsu pääsee shampoopesulle aina ulkoilemassa oltuaan. Sitä kun kovasti pihojen ja metsän kasvillisuus kutkuttaa ja rikkoo ihon, luonnonveden kosketuksesta nyt puhumattakaan, eikä pölyävä hiekkakaan hyvää tee. Oikein toimiva vedestä noutava metsästyskoira? Onneksi Rapsulla on tärkeä rooli sylimussukkana, joten sille jää vielä joku toimiva osa-alue elämässä, koska harrastaminen on tällä hetkellä vaikeaa.
Rapsun allergiaraportti on melkoisen karua luettavaa ja tekisin Rapsulle suuren palveluksen, jos muuttaisin sen kanssa Huippuvuorille, Grönlantiin tai Etelämantereelle asumaan. Tai Kuuhun. Rapsulta löytyy 20 allergeenia, joista suurin osa on ulkoilmassa eli en pysty niihin mitenkään vaikuttamaan. Allergiaa aiheuttavat lukuisat ruohot, heinät, puut, homeet ja muutamat ruoka-aineet. Ruoka-aineet eivät ole semmoisia, joita Rapsu olisi juuri asiakseen syönyt, joten niiden karsiminen ei ole kummoinen homma. Mutta miten poistan ympäristöstä siitepölyt ja metsien homeet? En mitenkään muutoin kuin muuttamalla ikuiseen talveen.
Koska ensimmäinen siedätyshoito toi helpotusta useaksi vuodeksi, aloitetaan Rapsulle siedätyshoito numero kaksi. Siedätyshoito tosin päästään aloittamaan vasta lumen ja pakkasen saavuttua, koska pahin homekausi on syksyllä eikä silloin homeille allergisoituneen siedätyshoitoa kannata aloittaa. Toivottavasti toinen siedätyshoito olisi vähintään yhtä tuloksekas kuin ensimmäinen, ja alustavasti oli eläinlääkärin kanssa puhetta, että tämä toinen siedätyshoito olisi ikuinen siedätyshoito eli sitä ei lopeteta vaikka oireet häviäisivät vaan sitä ylläpidetään hamaan loppuun saakka.
Toivottavasti Rapsuliini pysyy hyvässä kunnossa pakkasiin asti. Tällä hetkellä iho pysyy siedettävässä kunnossa, kunhan vain Rapsu pääsee shampoopesulle aina ulkoilemassa oltuaan. Sitä kun kovasti pihojen ja metsän kasvillisuus kutkuttaa ja rikkoo ihon, luonnonveden kosketuksesta nyt puhumattakaan, eikä pölyävä hiekkakaan hyvää tee. Oikein toimiva vedestä noutava metsästyskoira? Onneksi Rapsulla on tärkeä rooli sylimussukkana, joten sille jää vielä joku toimiva osa-alue elämässä, koska harrastaminen on tällä hetkellä vaikeaa.
tiistai 23. elokuuta 2011
Liito-orava ja toko-orava
Rapsun illan agilitytreeni tuli nyysittyä täältä, kiitos vaan virikkeestä :) Oikein oli mukava liihotella aivan muun tyyppistä treeniä mitä itse tulee suunniteltua. Hirmuisesti ei toistoja voinut ottaa, kun oli melkoisen kuuma keli. Testattiin muutamiin kohtiin eri vaihtoehtoja ja ihan vallan kelloteltiin. Se olikin hyödyllistä puuhaa, koska sain huomata, että paikoittain muulla kuin tutulla vaihtoehdolla tipahti aikaa pois hurjasti.
Sitten hieman teknistä höpöhöpöä. Erityisesti lähdössä oli parhainta kierrättää luppakorva takaakiertoon hypyn (2) vasemman siivekkeen kautta vaikka ajatuksena koiran tuommoiseen sumppuun survominen lähinnä hirvitti. Pakkovalssi (3) tuntui hankalalta, mutta toimi vaikka ajoitus ei ihan priimaan yltänyt. Valssi (4-5) linjasi koiraa hyvin ja antoi hirmuisesti etumatkaa putkien välille ja sisäkautta putkeen (6) kuljetus oli vauhdikkain. Näpsäkin valinta oli takaakierto ja päällejuoksu (10) ja siitä itse hillitöntä laukkaa sisäkautta kohti keppejä ja Rapsuli poimi putken (12) välillä. Ihmettelin miten sainkin siihen kohtaan niin paljon etumatkaa, koska mielestäni R viipyi mutkaputkessa (11) ihan tolkuttoman kauan ja syy selvisikin treenin lopussa; putkeen oli kierähtänyt numeromötikkä ja se taisi hieman hidastaa suoritusta. Lopun versioista en muista oliko nopeampi kierrättää hyppy (14) saksalaisella vai ihan vaan perusohjauksella lähemmän siivekkeen ympäri, jälkimmäinen ainakin tuntui kivemmalta.
Nuuskun kanssa on otettu olohuonetokoa harva se ilta, mutta niistä ei ole sen ihmeemmin raportoitavaa. Liikkeestä seisominen on ollut aikamoista aaltoliikettä, mutta ilokseni tänään Rapsun jäähdyttelylenkillä tajusin yhden aaltoiluun vaikuttavan tekijän eli oman äänensävyni. Se ei tuossa liikkeessä pysy samana ei sitten millään vaan vaihtelen käskytapaa miten sattuu (en kylläkään tietoisesti...) ja eihän Nupalla ole sitten mitään tajua mitä minä yritän sönköttää. Muissa liikkeissä osaan käskyt sanoa, mutta tuossa en. Pitänee harjoitella sitäkin. Liikkeestä maahanmenot on puolestaan oikein tsäpäkät.
Sitten hieman teknistä höpöhöpöä. Erityisesti lähdössä oli parhainta kierrättää luppakorva takaakiertoon hypyn (2) vasemman siivekkeen kautta vaikka ajatuksena koiran tuommoiseen sumppuun survominen lähinnä hirvitti. Pakkovalssi (3) tuntui hankalalta, mutta toimi vaikka ajoitus ei ihan priimaan yltänyt. Valssi (4-5) linjasi koiraa hyvin ja antoi hirmuisesti etumatkaa putkien välille ja sisäkautta putkeen (6) kuljetus oli vauhdikkain. Näpsäkin valinta oli takaakierto ja päällejuoksu (10) ja siitä itse hillitöntä laukkaa sisäkautta kohti keppejä ja Rapsuli poimi putken (12) välillä. Ihmettelin miten sainkin siihen kohtaan niin paljon etumatkaa, koska mielestäni R viipyi mutkaputkessa (11) ihan tolkuttoman kauan ja syy selvisikin treenin lopussa; putkeen oli kierähtänyt numeromötikkä ja se taisi hieman hidastaa suoritusta. Lopun versioista en muista oliko nopeampi kierrättää hyppy (14) saksalaisella vai ihan vaan perusohjauksella lähemmän siivekkeen ympäri, jälkimmäinen ainakin tuntui kivemmalta.
Nuuskun kanssa on otettu olohuonetokoa harva se ilta, mutta niistä ei ole sen ihmeemmin raportoitavaa. Liikkeestä seisominen on ollut aikamoista aaltoliikettä, mutta ilokseni tänään Rapsun jäähdyttelylenkillä tajusin yhden aaltoiluun vaikuttavan tekijän eli oman äänensävyni. Se ei tuossa liikkeessä pysy samana ei sitten millään vaan vaihtelen käskytapaa miten sattuu (en kylläkään tietoisesti...) ja eihän Nupalla ole sitten mitään tajua mitä minä yritän sönköttää. Muissa liikkeissä osaan käskyt sanoa, mutta tuossa en. Pitänee harjoitella sitäkin. Liikkeestä maahanmenot on puolestaan oikein tsäpäkät.
Suomunkierto
Nuuskutin ja Rapsutin viettivät hauskan retkipäivän Elsan ja Kivan kanssa Patvinsuolla. Kävimme reippailemassa 15 km pitkän Suomunkierron, aikaa meni runsaine marjansyönti-, valokuvaus-, eväs- ja uimataukoineen noin kuusi tuntia. Kiersimme Suomujärven ympäri menevän rengasreitin vastapäivään ja se oli aivan mahtava, upeita hiekkarantoja, pilvetön aurinkoinen taivas, kirkasta vettä, marjaisaa kangasmaastoa, myrskyjen kaatamia puita jne. Samalla reitille mahtui monenlaista maisemaa, pitkospuita, pieniä siltoja, kapeita polkuja ja mikä parasta, ilmassa ei lennellyt inhoja ötököitä. Heidille iso kiitos alla olevista kuvista.
Suomujärven rantaa.
Pyrreistä ja tollereista koostunut retkikunta: Kiva, Elsa, Rapsu ja Nuusku.
Nuusku ja Rapsu puunrungolla.
Rapsu pieni heinänsyöjä.
Nuusku pieni hiekkaturpa.
Rapsu pieni marjansyöjä.
tiistai 16. elokuuta 2011
Karkin voimalla
Hirmuisen kivaa, että treenikaverit ovat niin päteviä, että voittavat kisoja ja tuovat treeneihin namusia syötäväksi. Silloin nimeltä mainitsematon ohjaaja on onnellinen, koska jaksaa karkkien voimalla treenata iloisena vaikka ei ole syönyt koko päivänä muroja enempää. Toivottavasti treenikaverit käyvät jatkossa kisoissa joka viikko, niin miekin oon aina hilpeä :)
Rapsuttimen kanssa otettiin ensin ihan pikkuisen hulluttelua hypyillä ja parilla putkella ja oikein hienoon vireeseen lähti elukka sekä ohjaaja. Sitten ajattelin kehittyä, koska eihän tässä mitään kisoja ole aikoihin tulossa, joten voi haastaa itseään eikä tarvitse hioa sitä kisoissa tehtävää ohjausta entistä paremmaksi. Kyllä, minä ohjaan kisoissa aina sillä samalla tutulla ja turvallisella junttitavalla. Mutta niin, tänään jatkoin joskus aiemmin aloittamaani sylikäännöstreeniä. Rapsuli luki ohjausta kivasti, mutta minä ohjasin välillä ihan yli eikä se aina mikään sylkkäri ollut vaan joku heiduli, en tietoisesti yliohjautunut vaan en vain tajunnut miten mutkalla oikein olin. Helpommat käännökset meni hienosti ja vaikeammatkin saatiin menemään, mutta työstämistä jäi ohjaajan osalta. Rapsuli tajusi ohjauksen olemuksen.
Toisella kierroksella otettiin irtoamista mikä ei ollut kummoista. Aikamoista räpellystä, mutta semmoistahan se aina on ollut ja motivaatiota sen treenaamiseen ei enää hirveästi ole, koska kisoissa Rapsu ei tule koskaan irtomaan mihinkään. Ei sen pieni pää kestä semmoista. Lisäksi otettiin keppejä suljetusta ja avoimesta kulmasta, hirmuisen hyvin veti. Heittäydyin hurjaksi ja vetelin niihin vielä takaaleikkauksetkin eikä yhtään hidastanut tai ollut edes kiinnostunut miten perässä hillun vaan veti täysillä. Oikein vahvaa kepitystä.
Viimeisellä rundilla ilahdutin Rapsua taas hyppy ja putki rallattelulla, jossa se sai mennä niin kovaa kuin kintuistaan pääsi ja tutulla läheisriipuvaisen ohjauksella. Kylläpä se tykkäsi ja oli hauskaa :)
Nuuskun kanssa otettiin hitusen tokoa olohuoneessa. Perusasennosta käännöksiä ja yhden-kahden askeleen seuraamista ja tekipä hyvin. Yhtään ei edistänyt eikä ruennut nykimään namin toivossa. Kaukokäskyt oli buenoa, mutta esine suussa sivulle tulot... eeih. No, on myönnettävä, että heikot oli lähtökohdatkin, kun unohdin noutokapulat autoon enkä niitä jaksanut sieltä hakea. Ajattelin, että otan tilalle tuommoisen lelun, jossa on kiva keskipalikka ja tennispallot päässä, sehän näyttää ihan noutoesineeltä. Niin, ehkä minusta. Nuuskun mielestä sen voi heittää sivulle tullessa seinään, ottaa sieltä kimmokkeella mukaan ja hakata sillä minua polveen. Lisäksi sitä voi pomputella lattian kautta ja... Joo, ehkä ensi treenissä otan ihan oikeat välineet kehiin.
Rapsuttimen kanssa otettiin ensin ihan pikkuisen hulluttelua hypyillä ja parilla putkella ja oikein hienoon vireeseen lähti elukka sekä ohjaaja. Sitten ajattelin kehittyä, koska eihän tässä mitään kisoja ole aikoihin tulossa, joten voi haastaa itseään eikä tarvitse hioa sitä kisoissa tehtävää ohjausta entistä paremmaksi. Kyllä, minä ohjaan kisoissa aina sillä samalla tutulla ja turvallisella junttitavalla. Mutta niin, tänään jatkoin joskus aiemmin aloittamaani sylikäännöstreeniä. Rapsuli luki ohjausta kivasti, mutta minä ohjasin välillä ihan yli eikä se aina mikään sylkkäri ollut vaan joku heiduli, en tietoisesti yliohjautunut vaan en vain tajunnut miten mutkalla oikein olin. Helpommat käännökset meni hienosti ja vaikeammatkin saatiin menemään, mutta työstämistä jäi ohjaajan osalta. Rapsuli tajusi ohjauksen olemuksen.
Toisella kierroksella otettiin irtoamista mikä ei ollut kummoista. Aikamoista räpellystä, mutta semmoistahan se aina on ollut ja motivaatiota sen treenaamiseen ei enää hirveästi ole, koska kisoissa Rapsu ei tule koskaan irtomaan mihinkään. Ei sen pieni pää kestä semmoista. Lisäksi otettiin keppejä suljetusta ja avoimesta kulmasta, hirmuisen hyvin veti. Heittäydyin hurjaksi ja vetelin niihin vielä takaaleikkauksetkin eikä yhtään hidastanut tai ollut edes kiinnostunut miten perässä hillun vaan veti täysillä. Oikein vahvaa kepitystä.
Viimeisellä rundilla ilahdutin Rapsua taas hyppy ja putki rallattelulla, jossa se sai mennä niin kovaa kuin kintuistaan pääsi ja tutulla läheisriipuvaisen ohjauksella. Kylläpä se tykkäsi ja oli hauskaa :)
Nuuskun kanssa otettiin hitusen tokoa olohuoneessa. Perusasennosta käännöksiä ja yhden-kahden askeleen seuraamista ja tekipä hyvin. Yhtään ei edistänyt eikä ruennut nykimään namin toivossa. Kaukokäskyt oli buenoa, mutta esine suussa sivulle tulot... eeih. No, on myönnettävä, että heikot oli lähtökohdatkin, kun unohdin noutokapulat autoon enkä niitä jaksanut sieltä hakea. Ajattelin, että otan tilalle tuommoisen lelun, jossa on kiva keskipalikka ja tennispallot päässä, sehän näyttää ihan noutoesineeltä. Niin, ehkä minusta. Nuuskun mielestä sen voi heittää sivulle tullessa seinään, ottaa sieltä kimmokkeella mukaan ja hakata sillä minua polveen. Lisäksi sitä voi pomputella lattian kautta ja... Joo, ehkä ensi treenissä otan ihan oikeat välineet kehiin.
maanantai 15. elokuuta 2011
Virallisesti veteraani
Nuusku syntymäpäiväuinnillaan Lykynlammella Höytiäisen kanavassa.
Nuusku on tuonut olemassaolollaan maailmaan iloa ja riemua jo kahdeksan vuotta. Toivottavasti tulossa on vielä toinen mokoma samaa nautintoa.
Päivänsankaritar on juhlinut hillitysti lähimpiensä seurassa. Ohjelmassa on ollut yhteislaulua, pitkiä halauksia, herkuttelua, metsässä samoilua ja uimista, tottakai!
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Rotkonkävijät
Nuusku Rakas Ensimmäinen Kolvananuuron rotkon pohjalla.
Korea kesäpäivä houkutti seikkailemaan, joten lähdettiin omalla kokoonpanolla Kolvananuuroon, jonne on pitänyt mennä jo vuosia, mutta jotenkin on jäänyt menemäti. Kannatti mennä, kaunista oli ja mukavata. Tosin paikoin, lähinnä rotkon pohjalla, reitti oli niin kivikkoinen, louhikkoinen ja muutenkin hankalasti kuljettava, että melkein pelotti Nuuskun mukaan ottaminen, mutta hyvin se siellä selvisi. Nuusku löysi uimapaikankin ja kävi vähän polskimassa. Marjoja oli paljon, löytyi niin mustikkaa, puolukkaa kuin vattuakin, joten Rapsulla oli huisin kivaa. Omaksi iloksi ötököitä oli olemattoman vähän, yksi hirvikärpänen, ehkä kolme itikkaa ja ampiainen, joka tosin onnistui inhasti pistämään.
Laiduntajat.
Nupakon kanssa on otettu pientä olohuonetokotreeniä uusin ohjein. Lähinnä liikkeestä seisomista ja seuraamista. Ei olla suuremmin edistytty, jos ei oteta lukuun sitä oivallusta, että Nupan kanssa ei voi treenata ennen aamiaista, paitsi jos tykkää treenata aivottoman sormet syövän sekopään kanssa. Iltapäivätreenit sopivat neidolle paremmin.
perjantai 12. elokuuta 2011
Nuuskun omat reenit
Perjantai oli Nuuskulin treenipäivä. Tuntuipa mahtavalta, kun oli oikein etukäteen sovittu kimppatreenit Nuuskulle :) Pieni vammainen eläkeläinen pääsi olohuoneen sijaan tokoilemaan pyrrien kera Utran koulun kentälle. Niin siistiä!
Treeneissä Nupakko ei kyllä ihan loistanut. Se oli aivan liian tohkeissaan ollakseen tarkka ja pätevä. Perusasento oli muuten sievä, tiivis ja mallikas, mutta se mölinä... Noh, mie olen iloinen, että murmeli on toipunut niin hyvin, että sen kanssa voi lähteä treenikentälle mölisemään, huonomminkin voisi olla. Seuraaminen oli aluksi turhan väljää, mutta paikoin Nupa väläytteli sitä tiiviyttä mitä saatiin kaivettua esiin ennen loukkaantumista, mutta vain paikoin. Kaimani ohjeistikin palaamaan taaksepäin ja etenemään paria askelta ja naksuttamaan paikkaa uudestaan imuttamalla. Koetamme sitä siis.
Liikkeestä maahanmeno oli hidas Nuuskulta, se hieman jopa tepsutti ennen maastoutumista. Liikkeestä seisominen ei pelittänyt oikein käsimerkinkään kanssa, mutta saatiin hyvät ohjeet takapalkan käyttöön tässä liikkeessä. Joskin Nupa tuntui olevan siitä takapalkasta niin innoissaan, että höselsi ja touhotti ihan mahdottomasti. Mutta pitää koettaa, jos siihen saisi jotain rotia olohuoneessa.
Nakkelin Nupalle puu- ja metallikapuloita, jotka Unski haki taitavasti kuten noutajan kuuluukin, mutta perusasentoon romut suussa siirtymisiä pitää koutsin mukaan treenata. Treenaamme siis niitä ihan erikseen, ei me niitä ollaan koskaan mitenkään harjoiteltu ja sen huomaa. Kaukokäskyinä maahanmenot ja istumiset meni kivasti. Paikkamakuu Elsan istuessa vieressä oli hyvä, Nuuskuksi hieman levoton tosin, se katseli aina välillä Elsaa eikä meinannut ottaa nokosia kuten joskus muinoin. Mutta huomattavasti rennompi pötköttely sillä oli kuin viimeksi. En muista mitä muuta me otettiin, mutta aivan mahtavia neuvoja saatiin ja oli niin kiva katsella Elsan pätevää menoa, että oikein iski tokokipinä. Nyt pitää vetää olohuoneessa tehotreeniä!
Rapsuli ei treenannut mitään, koska nämä oli Nuuskun treenit. Rapsu tosin onnistui murtautumaan peräkonttiin, avaamaan tonnikalapurkin ja toki syömään fisut purkista. Jäi Nuusku ilman mehevää loppupalkkaa.
Treenin jälkeen lähdettiin kimppalenkille Utranharjulle. Hauska on huomata, että Nupa ei pidä pyrrejä tuijottelevina paimenkoirina vaan enemmän rentoina lintukoiria ja rallattelee niiden kanssa rennosti pitkin polkuja. Rapsuliini puolestaan löysi paljon mustikoita syötäväksi.
Rapelo sai kilpparitestin tuloksen keskiviikkona ja se näytti negatiivista. Arvot olivat viitearvojen sisällä, joten kilpirauhanen on terhakkaana eikä siitä tarvitse huolta kantaa. Rapetsiini on vastannut hyvin uusimpaan hoitoonsa eli antibiootit ja tulehdusta vähentävä shampoo ovat saaneet ihon oikein kauniiseen kuosiin. Kyllähän Raipea vielä kutkuttaa, mutta iho on ehjä.
Treeneissä Nupakko ei kyllä ihan loistanut. Se oli aivan liian tohkeissaan ollakseen tarkka ja pätevä. Perusasento oli muuten sievä, tiivis ja mallikas, mutta se mölinä... Noh, mie olen iloinen, että murmeli on toipunut niin hyvin, että sen kanssa voi lähteä treenikentälle mölisemään, huonomminkin voisi olla. Seuraaminen oli aluksi turhan väljää, mutta paikoin Nupa väläytteli sitä tiiviyttä mitä saatiin kaivettua esiin ennen loukkaantumista, mutta vain paikoin. Kaimani ohjeistikin palaamaan taaksepäin ja etenemään paria askelta ja naksuttamaan paikkaa uudestaan imuttamalla. Koetamme sitä siis.
Liikkeestä maahanmeno oli hidas Nuuskulta, se hieman jopa tepsutti ennen maastoutumista. Liikkeestä seisominen ei pelittänyt oikein käsimerkinkään kanssa, mutta saatiin hyvät ohjeet takapalkan käyttöön tässä liikkeessä. Joskin Nupa tuntui olevan siitä takapalkasta niin innoissaan, että höselsi ja touhotti ihan mahdottomasti. Mutta pitää koettaa, jos siihen saisi jotain rotia olohuoneessa.
Nakkelin Nupalle puu- ja metallikapuloita, jotka Unski haki taitavasti kuten noutajan kuuluukin, mutta perusasentoon romut suussa siirtymisiä pitää koutsin mukaan treenata. Treenaamme siis niitä ihan erikseen, ei me niitä ollaan koskaan mitenkään harjoiteltu ja sen huomaa. Kaukokäskyinä maahanmenot ja istumiset meni kivasti. Paikkamakuu Elsan istuessa vieressä oli hyvä, Nuuskuksi hieman levoton tosin, se katseli aina välillä Elsaa eikä meinannut ottaa nokosia kuten joskus muinoin. Mutta huomattavasti rennompi pötköttely sillä oli kuin viimeksi. En muista mitä muuta me otettiin, mutta aivan mahtavia neuvoja saatiin ja oli niin kiva katsella Elsan pätevää menoa, että oikein iski tokokipinä. Nyt pitää vetää olohuoneessa tehotreeniä!
Rapsuli ei treenannut mitään, koska nämä oli Nuuskun treenit. Rapsu tosin onnistui murtautumaan peräkonttiin, avaamaan tonnikalapurkin ja toki syömään fisut purkista. Jäi Nuusku ilman mehevää loppupalkkaa.
Treenin jälkeen lähdettiin kimppalenkille Utranharjulle. Hauska on huomata, että Nupa ei pidä pyrrejä tuijottelevina paimenkoirina vaan enemmän rentoina lintukoiria ja rallattelee niiden kanssa rennosti pitkin polkuja. Rapsuliini puolestaan löysi paljon mustikoita syötäväksi.
Rapelo sai kilpparitestin tuloksen keskiviikkona ja se näytti negatiivista. Arvot olivat viitearvojen sisällä, joten kilpirauhanen on terhakkaana eikä siitä tarvitse huolta kantaa. Rapetsiini on vastannut hyvin uusimpaan hoitoonsa eli antibiootit ja tulehdusta vähentävä shampoo ovat saaneet ihon oikein kauniiseen kuosiin. Kyllähän Raipea vielä kutkuttaa, mutta iho on ehjä.
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Katkotreenit
Raa-Raa aloitti aamunsa veren luovutuksella. Verta valutettiin pari putkiloa ja siinä meni kauan, kun jostain kumman syystä veri ei olisi tahtonut Rapsulista pois. Hienosti Rape kuitenkin homman jaksoi ja nyt sillä on oikein tyylikkäät kaljut läikät molemmissa etutasseleissa. Nupsutin oli elukkalääkärissä mukana seuraneitinä, koska halusin punnita sen ja jatkettiin siitä sitten samoin tein ajamaan eilen illalla tehdyt katkojäljet.
Nuusku oli aivan hurjana jäljelle päästessään, mutta malttoi rauhoittua alkuun, siis rauhoittua Nuuskun mittapuulla. Jäljestys meni hyvin ottaen huomioon, että eilen pimeässä tehty jälki ei ollut ihan paras mahdollinen, koska pimeässä hortoillessa katko tuli melko tien viereen, jolloin kaatona ollut aamuruoka jäi turhan lähelle, joten Nupa alkoi ottamaan kaadolle ilmavainua katkoa etsiessään. Muuten katkotyöskentely oli aivan priimaa, Nuuskis etsi, rengasti ja pyöri innokkaana hyrränä ympäriinsä. Hirmuisesti tykkäsin.
Rapsulilla oli myös melkoinen vire. Rape työskenteli aivan mahtavasti! Rapsuli lähti rengastelemaan katkolla ensin väärälle puolelle ja pyöri siellä melko tovin, mutta vauhti ja motivaatio olivat aivan huipussaan koko ajan. Lopulta Rapsuli lähti tarkastamaan toista puolta ja jäljelle osuttuaan veti sen vauhdilla loppuun. Mallikasta!
Odotin heikompia suorituksia, koska ei me olla tänä kesänä yhtään katkotreeniä tehty, mutta hyvin oli muistissa, joskaan viime kesäisiin 20 sekunnin katkosuorituksiin ei ylletty... Nyt meni aikaa useampi minuutti, mutta työskentelyvire ja omatoimisuus ei laskenyt missään vaiheessa. Jälkihommeleiden jälkeen lähdettiin vielä jolkottelemaan jäljestysseurana olleiden pyrrien kanssa.
Nuusku oli aivan hurjana jäljelle päästessään, mutta malttoi rauhoittua alkuun, siis rauhoittua Nuuskun mittapuulla. Jäljestys meni hyvin ottaen huomioon, että eilen pimeässä tehty jälki ei ollut ihan paras mahdollinen, koska pimeässä hortoillessa katko tuli melko tien viereen, jolloin kaatona ollut aamuruoka jäi turhan lähelle, joten Nupa alkoi ottamaan kaadolle ilmavainua katkoa etsiessään. Muuten katkotyöskentely oli aivan priimaa, Nuuskis etsi, rengasti ja pyöri innokkaana hyrränä ympäriinsä. Hirmuisesti tykkäsin.
Rapsulilla oli myös melkoinen vire. Rape työskenteli aivan mahtavasti! Rapsuli lähti rengastelemaan katkolla ensin väärälle puolelle ja pyöri siellä melko tovin, mutta vauhti ja motivaatio olivat aivan huipussaan koko ajan. Lopulta Rapsuli lähti tarkastamaan toista puolta ja jäljelle osuttuaan veti sen vauhdilla loppuun. Mallikasta!
Odotin heikompia suorituksia, koska ei me olla tänä kesänä yhtään katkotreeniä tehty, mutta hyvin oli muistissa, joskaan viime kesäisiin 20 sekunnin katkosuorituksiin ei ylletty... Nyt meni aikaa useampi minuutti, mutta työskentelyvire ja omatoimisuus ei laskenyt missään vaiheessa. Jälkihommeleiden jälkeen lähdettiin vielä jolkottelemaan jäljestysseurana olleiden pyrrien kanssa.
tiistai 9. elokuuta 2011
Nimensä veroinen
Rapsun kutinat eivät antihistamiineja nappailemalla ja hellivällä shampoolla poistuneet, joten siirryimme eläinlääkärin kanssa vaihtoehtoon kaksi eli antibioottiin ja jytäkämpään shampottiin. Jospa se iho siitä tokenisi ja saataisiin siedätyshoito alkamaan mahdollisimman pian. Toivottavasti, koska ajatus vaihtoehdosta kolme eli kortisonin napostelemisesta ei kuulosta yhtään hyvältä.
Huomenna Rapsutin käy luovuttamassa vertaan uutta allergiatestiä varten, jotta saadaan selville onko allergiat lisääntyneet vai ainoastaan entisen siedätyksen teho lopahtanut. Saadaan tieto siitä, että millaisella linimentillä murmelia lähdetään siedättämään. Lisäksi Rapsuliinista otetaan verta kilpirauhastutkimukseen. Toivottavasti siinä ei ongelmaa ole vaan kaveria vaivaisi ainoastaan ankara heinänuha ja siitä johtuva kutka. Pieni koira parka.
Huomenna Rapsutin käy luovuttamassa vertaan uutta allergiatestiä varten, jotta saadaan selville onko allergiat lisääntyneet vai ainoastaan entisen siedätyksen teho lopahtanut. Saadaan tieto siitä, että millaisella linimentillä murmelia lähdetään siedättämään. Lisäksi Rapsuliinista otetaan verta kilpirauhastutkimukseen. Toivottavasti siinä ei ongelmaa ole vaan kaveria vaivaisi ainoastaan ankara heinänuha ja siitä johtuva kutka. Pieni koira parka.
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Maitohappoloilla
Hapsu Hipsuvarvas osallistui Vähäniityn Sarin agilitykoulutukseen. Alla jotain sinnepäin piirusteltu ratapiirros, josta näkyy treenin suurin vaikeus eli ohjaajan jalkojen maitohapottuminen. Hirmussii suoria oli Sari suunnitellut!
Hipsuvarvas kulki kuuliaisesti sinne minne piti eikä treenissä sillä tavoin hankalia ansapaikkoja ollut. Ohjaaja oli kuitenkin helisemässä ja jalat eivät liikkuneet muutaman pyrähdyksen jälkeen yhtään mihinkään. Suorastaan hävetti olla moinen rapakuntoinen vanha luuska, mutta onneksi kolmiolääkekoiran kanssa treeni tehtiin pätkissä, joten siinä sai hiukan haukkoa henkeä välillä.
Alku oli Hapelle pässin lihaa ja päästiin mukavasti okserille (7) saakka. Siinä sain Hapsulin kertaalleen kääntymään vikasuuntaan, kun jätin oman rintaman levälleen. Putkeen (10) Hampuusi sujahti parhaiten vekillä (9) ja takaaleikkauksella (10). Piti vaan osata tehdä se kaikki mahdollisimman ajoissa lähellä hyppyä, jotta sain etumatkaa helvetilliselle suoralle (11-14), johon hyydyin etumatkasta huolimatta. Piti myös kyetä laukkaamaan helvetillinen suora sivuttaisetäisyyttä pitäen, jotta Hipsuliini ei mennyt hyppyä (14) vikaperin. Tähänkin saatiin ihan mahtionnistumisia :)
Koetettiin myös välille 8-10 valssivaihtoehtoa, jotta olisin saanut enempi etumatkaa matkalla helvettiin, mutta ei onnistunut löysän valssin teko, ei sitten millään. No onnistui se lopulta, mutta kyllä tuo takaaleikkaustsydeemi oli parempi ja luontevampi vaikka siinä saikin kipittää aika paljon enempi.
Kepit (16) elukka haki hienosti ja pujotteli niin eläimellisesti kuin pieni punainen vain osaa. Loppu oli helppoa vaikka jalat painoivat ainakin 600 kiloa, eikä Hipsutin kosahtanut A-ansaan vaan kuunteli isoilla korvillaan ja sujahti putkeen (23). Tosin rehellisyyden nimissä on sanottava, että pimeitä putkikulmia pitää vahvistaa, koska muutamalla kerralla Hape varmisti kysellen, mutta lopulta painui putkeen kyselemäti. Lopun hyppypyöritys (24-28) oli kuin Himpulalle tehty, niin kaunista, niin kivaa, niin eleetöntä ja pientä kaarrosta, eikä minun tarvinnut juuri liikkua.
perjantai 5. elokuuta 2011
Jäljellä tai siinä hujakoilla
Eilen illalla vedettiin jäljet Nuuskulle ja Rapsulle sekä Elsalle ja Kivalle. Jälkien teko tuntui melkoiselta höperöjen touhulta, koska heti metsään mentyämme alkoi sataa kaatamalla, ukkonen paukkui hurjana, ropisi rakeita, tuuli niin että puut olivat vaakatasossa ja yksi puu kaatui sille metsäautotielle, jota piti takaisin ajaa. Nupsu ja Hapsu olivat mukana, koska niiden oli tarkoitus lenkkeillä jamiskalla, mutta Nuusku-parka oli ukkosesta aivan kauhuissaan, joten pelkäksi autossa istumiseksihan se siltä osin meni. Reissun surkeuden kruunasi se, että olin lähtenyt liikenteeseen veden kestämättömissä varusteissa, joten olin aivan litimärkä enkä tehnyt tolleriloille kuin yhden treenijäljen, jonka saisivat ajaa perätysten. Kylmettyneenä hytistessäni lohduttauduin kuitenkin sillä, että seuraavana aamuna pääsisin seuraamaan koirieni riemua ja taidokasta jäljestystä.
Nooh, koirilla oli riemua. Nuusku hötkelsi ja alkuun sen sai oikein rauhoittaa. Yleensä pikkuinen Nuusku-juna puksuttelee millilleen jäljellä, mutta nyt Nupelo heilui melko holtittomasti, meni toki jäljen suuntaisesti ja poimi makuut, mutta kaukana oli kauniista. Rapeloinen meni paremmin, pysyi hyvin jäljen päällä ja otti muut makuut, mutta lopussa vainusi kaadon tuontijäljet (hyi hyi minä, kun olin hortoillut kaikkea muuta kuin jäljen suuntaisesti) ja oli menossa hyvällä vauhdilla kaatona olleesta aamupalasta ohi. Jäljestyksen jälkeinen aamulenkki metsässä meni paljon paremmin :) Siinä me ollaan tosi hyviä! Rapsutin löysi mustikkaa niin että napa rouskui ja Nuuskutin loikki mättäillä lujempaa kuin puput.
Eilen jatkettiin Nuuskulin tokoputkea, jos tällä kertaa vaikka jatkettaisiin hommaa ihan loppuun asti. Otettiin pikkuisen seuraamisen harjoittelua ja nyt oikea paikka pysyi paremmin eikä Nuusku edistänyt niin pahasti kuin tiistaina. Olihan siinä edelleen turhaa tepsutusta, mutta kiitos Katjan vinkkien, osaan nyt korjata sitä paremmin. Palauteltiin mieleen myös liikkeestä seisomista ja huomasin, että "odota" käskyllä se pysähtyy kuin seinään ilman käsimerkkiä, koska sillä pysäytän sen päivittäin lenkeilläkin. Ehkä miun pitää käyttää sille alussa kaksoiskäskyä ja häivytän sitten tuon "odota" käskyn pois. Koetetaan miten käy. Paikkamakuu oli rauhallinen vaikka heiluin jotain häiriöksi Rapelon kanssa. Hirmuisen hauskaa oli, Nuusku on niin vekkuli epeli :)
Höytiäisen vesi alkaa olla jo niin kylmää, että kimppauimiset taitavat vedellä viimeisiään. Tai no Nuuskulla ja Rapsulla ei ollut veden lämpötilan kanssa mitään ongelmaa, mutta minusta se oli viime kerralla jo melko vilakkata ja sain oikein taistella itseni uimaan. Polskittiin pitkä uimarupeama, hyvin sujui molemmilta. Tosin Rapen perä alkoi hieman vajumaan loppuvaiheessa, ilmeisesti pitää jotain ahterijumppaa sille tehdä, ei ole ilmeisesti yhtä hyvät lihakset kuin eläkeläisellä, koska tekniikka alkaa hajoamaan.
Nooh, koirilla oli riemua. Nuusku hötkelsi ja alkuun sen sai oikein rauhoittaa. Yleensä pikkuinen Nuusku-juna puksuttelee millilleen jäljellä, mutta nyt Nupelo heilui melko holtittomasti, meni toki jäljen suuntaisesti ja poimi makuut, mutta kaukana oli kauniista. Rapeloinen meni paremmin, pysyi hyvin jäljen päällä ja otti muut makuut, mutta lopussa vainusi kaadon tuontijäljet (hyi hyi minä, kun olin hortoillut kaikkea muuta kuin jäljen suuntaisesti) ja oli menossa hyvällä vauhdilla kaatona olleesta aamupalasta ohi. Jäljestyksen jälkeinen aamulenkki metsässä meni paljon paremmin :) Siinä me ollaan tosi hyviä! Rapsutin löysi mustikkaa niin että napa rouskui ja Nuuskutin loikki mättäillä lujempaa kuin puput.
Eilen jatkettiin Nuuskulin tokoputkea, jos tällä kertaa vaikka jatkettaisiin hommaa ihan loppuun asti. Otettiin pikkuisen seuraamisen harjoittelua ja nyt oikea paikka pysyi paremmin eikä Nuusku edistänyt niin pahasti kuin tiistaina. Olihan siinä edelleen turhaa tepsutusta, mutta kiitos Katjan vinkkien, osaan nyt korjata sitä paremmin. Palauteltiin mieleen myös liikkeestä seisomista ja huomasin, että "odota" käskyllä se pysähtyy kuin seinään ilman käsimerkkiä, koska sillä pysäytän sen päivittäin lenkeilläkin. Ehkä miun pitää käyttää sille alussa kaksoiskäskyä ja häivytän sitten tuon "odota" käskyn pois. Koetetaan miten käy. Paikkamakuu oli rauhallinen vaikka heiluin jotain häiriöksi Rapelon kanssa. Hirmuisen hauskaa oli, Nuusku on niin vekkuli epeli :)
Höytiäisen vesi alkaa olla jo niin kylmää, että kimppauimiset taitavat vedellä viimeisiään. Tai no Nuuskulla ja Rapsulla ei ollut veden lämpötilan kanssa mitään ongelmaa, mutta minusta se oli viime kerralla jo melko vilakkata ja sain oikein taistella itseni uimaan. Polskittiin pitkä uimarupeama, hyvin sujui molemmilta. Tosin Rapen perä alkoi hieman vajumaan loppuvaiheessa, ilmeisesti pitää jotain ahterijumppaa sille tehdä, ei ole ilmeisesti yhtä hyvät lihakset kuin eläkeläisellä, koska tekniikka alkaa hajoamaan.
tiistai 2. elokuuta 2011
Nuusku on ihana
Ilmat ovat tällä hetkellä niin suotuisia metsässä hiipparointiiin, että ei sieltä malta pysyä poissa. Hirmuisen mukavaa oli tänään löytää Lykynlammella lenkkeillessä kanava, jossa oli mukava hiekkaranta ja kirkas vesi. Oivallinen paikka uimiseen, tuumasivat Nuusku ja Rapsu. Lykiksellä on kuitenkin viisi vuotta tullut lenkkeiltyä ja vasta nyt huomasin vakireittini kulkevan kanavan vierestä...
Illalla Rapsu lähti liitelemään pitkästä aikaa. Tehtiin mukaelma muuasta Agi.fi-lehden treenistä ja se sujui vallan mallikkaasti ottaen huomioon, että treenitauko on taas ollut melkoinen. Ohjaukset nyt oli mitä sattuu, mutta Rapelo oli mainiolla tuulella ja sinkoili siihen malliin, että jouduin vallan opettelemaan uusia ohjaustapoja, ei perusjunttipaukulla pärjännyt ei. Se piti käännöksessä ihan selän taakse jättää, jotta kääntyi! Aikamoista, sanon minä. Alussa intoa oli kaverilla hieman enemmän kuin älyä ja Rapsu lähti pujotteluun semmoisella vauhdilla, että ei enää ihan taipunut kakkosväliin vaan törmäsi kolmoskeppiin. Melkoista kaahotusta se oli muutenkin puolin ja toisin, mutta hauskaa.
Parhautta oli kuitenkin kaivaa Nuusku autosta ja treenata sen kanssa pikkuisen tokoa. Nupalla oli ihan hirmuiset kierrokset, koska treenitaukoa on takana. Kaiken lisäksi veijari oli oikealla treenikentällä ensimmäisen kerran puoleen vuoteen ja siellä kentällä oli vielä agilityesteet! Into oli mahtava ja on sen kanssa vaan niin hienoa tehdä töitä. Eihän meillä ole kuin luoksetulo ja kaukokäskyistä kaksi kohtuullisessa kuosissa, muut oli aikamoista räpellystä, mutta väliäkös hällä. Perusasento oli hyvä, seuraaminen aivan liian innokasta ja edisti hirveästi (mutta parempi tämä kuin matkalaukku, jos jotain hyvää haluaa etsiä), liikkestä maahanmeno nopea, liikkeestä seisominen ihan hakusessa ilman käsimerkkiä, mutta toisaalta minun käskytkin olivat ihan huonot, paikalla makuu levotonta, mikä oli omituista Nuuskulta, mutta pistän tämän yli-innokkuuden piikkiin. Oli niin hauskaa, että aloitetaan taas tehotokot. Tulihan se ilmoitettua muutaman viikon päästä olevaan tokokoulutukseenkin, joten pitänee vähän treenata etukäteen, niin ei sitten niin paljoa hävetä.
Reenien jälkeen lähdettiin Kuhasaloon jäähdyttelemään kelpieiden ja aussien seurassa. Nuusku luuhasi rantapuskissa omiaan ja kaihosi järveen, Rapsu puolestaan tarkasti kaikki nuotiopaikat, jos johonkin olisi jollain jäänyt jotain. Kaikki sivistynyt käytös jäi ulkomaille ja epelit riekkuivat taas kuin pahaiset kuurot kakarat.
Illalla Rapsu lähti liitelemään pitkästä aikaa. Tehtiin mukaelma muuasta Agi.fi-lehden treenistä ja se sujui vallan mallikkaasti ottaen huomioon, että treenitauko on taas ollut melkoinen. Ohjaukset nyt oli mitä sattuu, mutta Rapelo oli mainiolla tuulella ja sinkoili siihen malliin, että jouduin vallan opettelemaan uusia ohjaustapoja, ei perusjunttipaukulla pärjännyt ei. Se piti käännöksessä ihan selän taakse jättää, jotta kääntyi! Aikamoista, sanon minä. Alussa intoa oli kaverilla hieman enemmän kuin älyä ja Rapsu lähti pujotteluun semmoisella vauhdilla, että ei enää ihan taipunut kakkosväliin vaan törmäsi kolmoskeppiin. Melkoista kaahotusta se oli muutenkin puolin ja toisin, mutta hauskaa.
Parhautta oli kuitenkin kaivaa Nuusku autosta ja treenata sen kanssa pikkuisen tokoa. Nupalla oli ihan hirmuiset kierrokset, koska treenitaukoa on takana. Kaiken lisäksi veijari oli oikealla treenikentällä ensimmäisen kerran puoleen vuoteen ja siellä kentällä oli vielä agilityesteet! Into oli mahtava ja on sen kanssa vaan niin hienoa tehdä töitä. Eihän meillä ole kuin luoksetulo ja kaukokäskyistä kaksi kohtuullisessa kuosissa, muut oli aikamoista räpellystä, mutta väliäkös hällä. Perusasento oli hyvä, seuraaminen aivan liian innokasta ja edisti hirveästi (mutta parempi tämä kuin matkalaukku, jos jotain hyvää haluaa etsiä), liikkestä maahanmeno nopea, liikkeestä seisominen ihan hakusessa ilman käsimerkkiä, mutta toisaalta minun käskytkin olivat ihan huonot, paikalla makuu levotonta, mikä oli omituista Nuuskulta, mutta pistän tämän yli-innokkuuden piikkiin. Oli niin hauskaa, että aloitetaan taas tehotokot. Tulihan se ilmoitettua muutaman viikon päästä olevaan tokokoulutukseenkin, joten pitänee vähän treenata etukäteen, niin ei sitten niin paljoa hävetä.
Reenien jälkeen lähdettiin Kuhasaloon jäähdyttelemään kelpieiden ja aussien seurassa. Nuusku luuhasi rantapuskissa omiaan ja kaihosi järveen, Rapsu puolestaan tarkasti kaikki nuotiopaikat, jos johonkin olisi jollain jäänyt jotain. Kaikki sivistynyt käytös jäi ulkomaille ja epelit riekkuivat taas kuin pahaiset kuurot kakarat.
maanantai 1. elokuuta 2011
Palauttavaa patikointia
Maailmanvalloituksen jälkeen Unski ja Hapero lepäsivät sikeästi uinuen päivän jos toisenkin, ja ohjelmassa oli lähinnä uimista. Hirviranta on niin mukava paikka uida ja siellä on sen verran pitkä ranta, että rannan suuntaisesti uidessa saa oikein kuntouttavaa matkauintia. Hapsukin on niin mahti matkan uiskentelija, alkaa muistuttaa delfiiniä sekin.
Viikonloppuna alkoi retkijalka kuitenkin sen verran vipattamaan, että suuntasimme ihan vaan kolmestaan patikkaretkelle Patvinsuon kansallispuiston viehkeisiin maisemiin. Löytyi hiekkabiitsiä kirkkaine vesineen, metsää mustikoineen ja soita pitkospuineen. Mielettömän mahtava päiväreissu, jos ei oteta lukuun niitä inhoja muurahaiskusiaispolttiasipaholaisia, jotka pureksivat kolmikon koivet ja kaksikon masut hajalle.
Lisäksi Nuusku ja Rapsutin ovat päässeet vaihtamaan kuulumisia karvaisten kavereidensa kanssa. Tempaisimme mm. kevyen juoksulenkin sekä hipiän hoitoa suolammessa kera Ninkan lauman ja viipotimme metsässä Topin ja Viirun seurassa. Ja sokerina pohjalla tutustuimme vanhan treenikaverin Nelli-setterin uuteen pikkusiskoon Ronja-setteriin. Voih, miten ihana pitkäkorvainen pupun ja karitsan sekoitus! Loikkiva honkkelikoipi. Tahtoo oman!
Viikonloppuna alkoi retkijalka kuitenkin sen verran vipattamaan, että suuntasimme ihan vaan kolmestaan patikkaretkelle Patvinsuon kansallispuiston viehkeisiin maisemiin. Löytyi hiekkabiitsiä kirkkaine vesineen, metsää mustikoineen ja soita pitkospuineen. Mielettömän mahtava päiväreissu, jos ei oteta lukuun niitä inhoja muurahaiskusiaispolttiasipaholaisia, jotka pureksivat kolmikon koivet ja kaksikon masut hajalle.
Lisäksi Nuusku ja Rapsutin ovat päässeet vaihtamaan kuulumisia karvaisten kavereidensa kanssa. Tempaisimme mm. kevyen juoksulenkin sekä hipiän hoitoa suolammessa kera Ninkan lauman ja viipotimme metsässä Topin ja Viirun seurassa. Ja sokerina pohjalla tutustuimme vanhan treenikaverin Nelli-setterin uuteen pikkusiskoon Ronja-setteriin. Voih, miten ihana pitkäkorvainen pupun ja karitsan sekoitus! Loikkiva honkkelikoipi. Tahtoo oman!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)