maanantai 30. huhtikuuta 2018

Kisakalenterin täyttämisen vaikeus

SM-kisat ovella kolkuttaa ja nollasaldosta puuttuu jokunen. Lähiseudulla ei kisoja ole tuhlattavaksi asti ja valikoimakin on turhan hyppyratapainotteinen. Mutta ei niitä useamman aksaradan kisoja ole kyllä kohtuullisen ajomatkan päässäkään ja kauemmas ajaminen kahden radan takia tuntuu... noh, mukavuudenhaluisen ihmisen jupinalta. Koetan siis löytää sisäisen urheilijani ja täyttää kisakalenterin. Olen kuitenkin päättänyt olla keskittymättä kisoissa nollan väkisin puristamiseen, jos vaan tarjoilisi sitä omaa rentoa tekemistä ja vie se sitten mihin vie. Jos ei vie arvokisoihin tänä vuonna, niin ainahan meillä on ensi vuosi.

Henkilön Lohikäärme & Luppakorvat (@kauheefuhhuur) jakama julkaisu


Reilu viikko sitten tie vei meidät mummon hautajaisiin pohjoiseen, jossa kolmikko vietti sivistyneesti citylomaa. Virikkeet olivat vähissä, mutta silti maltettiin jättää Tuiran puiston pulleiden citykanien jahtaaminen väliin. Viime viikolla suunnattiin Kuopioon valmennukseen, jossa mukana oli ilmeisen villiintynyt kelpie. Painoiko mielessä menetetyt paistit ja pursuiko turkin alla patoutunut energia? Voi sitä lähdössä pysymisen vaikeutta (minne ne äänekkäät, mutta pomminvarmat lähdöt ovat kadonneet?), mutta muuten nelitassu oli pätevä.

Henkilön Lohikäärme & Luppakorvat (@kauheefuhhuur) jakama julkaisu

Sama villiintynyt hurjimus esiintyi eilisissä valmennusryhmän treeneissä. Vaikeinta oli lähdöt ja hitusen herkällä oli myös ansaesteiden poimimisen aikomukset (ei niihin mennyt, mutta ahneesti katseli). Toisella kierroksella tuli turhaa kiihkoa myös puomin suorittamiseen ja viimeisen laukan sijoittuminen oli vähän siinä ja hilkulla ja hilkun ohi.

Villi kelpie on ollut mukana myös aamujuoksulenkeillä, joilla ne pulleat puput ovat myös saaneet kyytiä. Kyllä, ylpeyttä aiheuttanut rusakoista luopuja on kääntänyt takkinsa ja painaa pitkäkorvien perässä kuin pahainen raggari. Ilmeisesti tämän saa, kun asiakseen kasvattaa koiransa itseluottamusta ja oma-aloitteisuutta :D Pitänee hakea taas tasapainoon!

Seniorijaostolla pyyhkii hyvin. Elämään on tullut ihanaa lisää sulaneen maan muodossa. Voi sitä hajujen määrää! Maukkaita lumen alta paljastuneita keppejä! Ja kohta alkaa Rapsuttimen elämän parhaus, kun herkulliset versot pukkaavat esiin. Silloin meidän marjastaja-keräilijä ituhippi on elementissään, mikään ole Rapsuttimesta maukkaampaa kuin itsepoimittu vihreä luonnonannin!

torstai 19. huhtikuuta 2018

Dobo osaksi lajivalikoimaa

Pitkä viikonloppu Helsingissä oli nelitassujen mieleen, koska siellä oli sulaa! Uusia hajuja! Aurinkoa!

Täällä on kevät!

Viikonloppuun sisältyi Sisulla myös dobokoulutusohjaajakurssi, joskaan Sisusta ei tullut koulutusohjaajaa vaan Sisu oli mukana maskottina ja koe-eläimenä. Sen sijaan minusta tulee, joten jos haluat parantaa omaasi ja koirasi kehonhallintaa, (syvää) lihaksistoa, keskittymiskykyä, tasapainoa, koordinaatiokykyä, liikkuvuutta ja yhteistyötä sekä pitää hauskaa, niin pistäpä viestiä :) 

Pieni koe-eläin!

Kotiinpaluu tarkoitti paluuta lumeen ja mutaan. Metsissä liikkuminen on tällä hetkellä haasteellisimmillaan, koska polut, lumikenkäreitit, kelkkaurat ja hanki ylipäätään on pehmennyt siihen malliin, että yllättäen löytää itsensä haaroja myöten uponneena. Metsäautotiet puolestaan uivat sulamisvesissä ja niillä lenkkeily tarkoittaa mutaa korvia myöten.

Kauheen kirkas aurinko!

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Kisatrippi

Lohikäärmeksen viikonloppu vierähti Jyväskylän kisoissa. Kerminen oli laatinut hirmuisen kivat radat, joita juostiin yhteensä neljä kappaletta. Lauantain radat olivat vallan suoraviivaiset ja sunnuntain radat hieman kimurantimmat. Tykkäsin kovasti molemmista.

Majapaikan maisemat. Ai kuka on pöydällä?

Lauantain ekaan rataan lipsahteli harmittavia piruetteja. Ne kuuluisat haastavat paikat vedettiin uljaasti, mutta hieman helpommissa paikoissa olin lohikäärmeen mielestä epäselvä, jolloin se pyörähti vauhdikkaat piruetit jokusen esteen edessä. Minusta ne esteet olivat kyllä Sisun kirsun edessä, mutta ilmeisesti menosuunnassa oli kuitenkin jotain epäselvyyttä. Toisella radalla nelitassun suunnaton takaakiertorakkaus jyräsi ohjausyritykseni, joten hylly siitä, mutta muuten oikein napsakkaa menoa.

Kauheesti nukutti ekan kisapäivän jälkeen.
Silleen tosi fuhhuuristi.

Sunnuntain eka rata oli timanttinen sinne toiseksi viimeiselle hypylle saakka, josta tuli rima alas. En tiedä johtuiko paikoin pehmeästä alustasta, koska Sisuhan hyppää varmasti, mutta taloudellisesti eli jos on ponnistuspaikka lupsahtanut, niin yhtään pelivaraa koiran ja riman välissä ei ole. Viimeisellä radalla takaakiertomania iski neljänneksi viimeisellä hypyllä, joten hei hei nollarata!

Fiilis oli mainio, nelitassulla tosin lähtoviivalla aivan liian kuuma. Nousi ja nousi ja nousi, piti ehkä noin 20 kertaa komentaa istumaan, housukarvat vaan roihusi ja rinnassa paloi tuli. Yhteistyö tuntui toimivalta radoilla, mutta selvää on, että treeniradoilla ei tällä kaudella tule olemaan enää yhtään takaakiertoa!

Palauttavassa huollossa.

torstai 5. huhtikuuta 2018

Pääsiäinen

Pääsiäiskisat vaihtuivat jäähyväisreissuun. Kolmikko jaksoi hienosti pitkät toimettomat päivät ja ulkoilemaan päästessään nelitassut hurmasivat auringossa kulkijat.

Sisu @ Oulu

Nuusku @ Oulu

Rapsu @ Oulu

Kotiin palattuamme kaikki ovat sukeltaneet rutiineihinsa; kahvipavulle pieniä temppuja,  treenejä ja lumessa kahlaamista, koko triolle virikkeitä, ulkoilua ja päiväunia. Sisun kanssa aloitettiin rakentamaan noutoa lyijykynällä ja ekassa treenissä sain aikaan parempia tuloksia kuin noutokapulalla konsanaan.

Lumikenkäreitillä.

Viikonloppuna suunnataan Sisun kanssa Jyväskylään kisoihin neljän radan verran. Hyvän fiiliksen ja hauskanpidon lisäksi toiveissa olisi joku tuloskin, jos kesän arvokisoihin mielimme.