sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Rapsu tykkää Zorrosta

Illan ja aamun lonkkaa vetänyt Rapsu palautui kisoista hilpeällä maastolenkillä Zorron seurassa. Mukana oli myös kamera.

Rapsu haaveilee lentävästä lumesta.

Rapsu Lumiturpa kiihdyttää lumipallojahtiin.

Zorro odottaa lumipalloa lentäväksi.

Zorro putsaa varpaita.

lauantai 26. helmikuuta 2011

Lystikäs liitoötökkä

Rapsuliinuksen kanssa lähdettiin kirmaamaan kolme Tuomo Pajarin rataa Kantelesärkän pakkaseen. Onneksi lähdettiin, koska kolmosissa kisasi mukavan monta maksitolleria, joiden taitavuutta oli ilo katsella. Taidokkaita otuksia ohjaajineen on toki muutenkin hauska seurata, mutta kyllä punaturkkien meno on aina erityisen kaunista :)

Omat radat menivätkin sitten vähän niin ja näin, ei tullut täydellisyyttä vaan enemmän tai vähemmän rävellystä. Päästiin kuitenkin pitkästä aikaa jopa palkintopallin korkeimmalle korokkeelle mikä oli oikein piristävää paleltuneille varpaille.

Ensimmäinen rata kaatua kupsahti Rapsun varastamiseen lähdössä. En ehtinyt tarvittaviin asemiin ja niinpä elukka oli putkessa puomin sijaan. Koska hylly tulla tupsahti jo kolmannella esteellä, jäi minulle pitkästi rataa testata vaihtoehtoisia ohjaustapoja mm. poispäinkääntöä junttipaukkuvalssin sijaan ja sain todeta, että vanhassa vara parempi. Kaarrokset on junttimenolla paljon pienemmät, koska valssit saan kuitenkin suurinpiirtein oikein ajoitettua ja kohdilleen toisin kuin hilavitkutukset. Erityisen kauniit kepit Rapsu tempaisi jälleen kerran, niin eläimelliset. Tykkään.

Toinen rata alkoi jälleen varastuksella, mutta sain hommasta kiinni ja kolmannelta esteeltä lähti oikeasti upea rata käyntiin. Tuntui hyvältä, kulki hyvin, Rapsu irtoili juuri sopivasti. Puomin kontaktilta otti viitosen ja sen näki jo Rapsun ilmeestä ennen puomia, aivot olivat tipahtaneet edelliseen putkeen. Mutta kiva kokonaisuus, jolla voitto heltisi.

Kolmas rata oli hypäri ja olin päättänyt, että nyt ei kyllä varasteta ei. Pidin ötökkään katsekontaktin, jolloin ehdin komentamaan sen takaisin istumaan ahterin alkaessa hilautumaan ylöspäin. Varastihan tuo kuitenkin, sinkosi liikkeelle lähtölupaa antavan suuni aukeamisesta. Hirmuisen hieno rata oli kuitenkin, aivan huikea avokulmakeppien itsenäinen haku. Hyllyn aiheutin omalla myöhästymiselläni pituus-rengas-putki suoralla, Rapsu ehti lukea putken vääränpään ennen kuin olin edes tajuissani tilanteessa. Muutoin aivan buenoa.

Treenitarpeet tulivat vahvasti esille näissä kisoissa. Aiemmin lähdössä varastelu on ollut satunnaista, mutta nyt se on sääntö eikä poikkeus. Eli aloitusten harjoittelua puomin kontaktin tehotreenin lisäksi. Vaikka ihan nappiin ei mennytkään, niin hirmuisen mukavaa Rapsun kanssa oli kisata ja erityisesti lämmittely- ja jäähdyttelylenkit olivat pelkkää parhautta, kun murmeli onnellisena piehtaroi ne eteenpäin.

perjantai 25. helmikuuta 2011

Karhunpoikanen

Nuusku vaikutti keskiviikkona hieman vaisulta ja torstaiaamuna kipeältä. Nuusku näytti varovan vasenta jalkaansa, mutta kipu tuntui olevan jossain oikean reiden alueella. Perusravissa mitään ei huomannut, jos ei tuijottamalla tuijottanut, mutta rappusia Nuusku ei halunnut kiivetä ja kynnyksen ylittäminenkin oli ponnistuksen takana. Tämä oli hämmentävää, koska Nupatsu oli käynyt vaan lenkeillä, jotka eivät ole edes sisältäneet mitään ihmeempää riekuntaa vaan ihan perusvapaanaolojolkotusta, joten Nuusku oli vahingoittanut jalkansa joko yksin kotona olleessaan Tarzania leikkiessään tai sitten muljauttanut itsensä pihalla ilman, että tapahtuma on kiinnittänyt mitään huomiota.

Kipu oli sen verran kova, että Nuusku menetti hermonsa Rapsulle mitättömässä tilanteessa ja tikkasi Rapsua leukaan. Ei pahasti, mutta kuitenkin hammasta käytettiin ja tilanteessa oltiin sen verran hiilenä, että sana ei tehonnut vaan väliin piti mennä. Rapsu ilmeisesti painautui liian kiinni Nuuskuun nukkumaan ja aiheutti siten Nuuskulle kipua. Tämä oli erityisen hämmentävää, koska Nuusku on aina ollut demokratian ja rauhan ystävä (despootti ainoastaan uimarannalla), konfliktien välttäjä ja sillanrakentaja, ei joudu koskaan hankaliin tilanteisiin vaan osaa ennaltaehkäistä ne ja tulee toimeen niidenkin koirien kanssa, jotka eivät tule muiden kanssa toimeen. Se, että Nuusku ärähti tuolla teholla tarkoitti sitä, että koskee oikeasti. Kipulääkettä kuonoon, bäkkäri päälle, rauhallista hihnalenkkipissatusta ja suunta eläinfysioterapeutille.

Heli tarkasteli Nuuskun liikkeet ja kävi elukan läpi. Oikealla puolella oli kipupisteitä selässä ja reidessä, mutta vasenta jalkaa Nuusku selvästi suorastaan laahasi. Oikeanpuolen kipupisteitä huollettiin mikrovirralla, mutta vasemmalla puolella ei kipupisteitä ollut. Epäilyksenä on mahdollisesti jonkinasteinen polvivamma vasemmassa koivessa, joka sitten heijastuu kuormituksena oikeaan puoliskoon, joten ensi viikolla polviasia tutkitaan elukkalääkärissä ja lihashuoltoa jatketaan fysioterapiassa.

Luonnollisesti Nuusku siirtyi potilasosastolle kevääksi ja virkistää mieltään lähinnä sudokujen parissa. Huomista agilityskabaa Rapsun kanssa pitää miettiä. Minua ei kisaaminen juuri huvita. Tekee vaan mieli pitää Nuuskua tassusta ja laulaa sille karhunpoikaslaulua.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Auringonpalvojat

Alkuviikko on mennyt mukavasti Pyhäselän jäällä hengaillessa. Pitkiä lenkkejä auringossa, kalastajien avantojen tutkiskelua, villielukoiden (kuulostaa jännittävämmältä kuin pupujen...) jälkien tarkastelua, hangessa piehtarointia, hippaa ja rallia. Lokoisia päiviä, kirsun rusketusta auringon loisteessa.

Tänään käytiin Rapsun kanssa hallilla hieman pikatreenimässä, ottamassa jotain tuntumaa ennen lauantain kisoja. Olisi ehkä voinut jättää väliinkin, niin kisoihin olisi luottavaisempi mieli lähteä. Tai no jos radoilla on vaan putkia ja keppejä, niin sitten me loistetaan. Kepit Rapsuliini haki toistuvasti hienosti avoimesta, suljetusta ja suorasta kulmasta kovasta vauhdista ilman apuja. Putkenpäät löytyivät hyvin ja niissä oli lystikästä. Mutta sitten se surkeus: puomin kontaktille tuli yksi upea toisto ja useampi kehno, mutta ilman kriteerejä kelvollinen sekä muutama, joista ei saanut siedettäviä hyvällä tahdollakaan. Kai se puominkontaktin tehokurssi on lopulta oikeasti aloitettava, siirrettävä homma teoriasta käytäntöön, onhan tuota jo useamman vuoden onnistunut lykkäämään.

Nuuskusta on kehkeytynyt huima akrobaatti. Nupa sai aiemmin lääkehuuruissaan inspiraation kiivetä olohuoneessa majailevan kevythäkin päälle katselemaan ikkunasta ulos ja sen jälkeen luppakorva on leikkinyt Tarzania harva se päivä.  Melkein aina kotiin tullessa ikkunassa napottaa Nuusku. Tosin kauaa kevythäkin katto ei moista toimintaa kestä, joten pitänee joko a) kehittää häkin kattoon vahviketta, b) kieltää häkin katolle pomppiminen, c) amputoida Nuuskun jalat tai d) laihduttaa Nuusku pari kiloiseksi. Lellikin iloksi vaihtoehto a on luultavin valinta.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Tropiikissa treenaamassa

Tuntui kovin hassulta aamulla katsoa pakkasmittaria, havaita lukema -26 ja todeta, että lähdetäänpä treenaamaan. Hyisen treenihallin sijaa Nuusku ja Rapsu suuntasivat Zorron, Vapun & Hipan ja Rikin kanssa trooppiseen Hukka-Halliin treenaamaan. Olipahan lämpsäkkää. Tolleritypyt tekivät alla olevan kuvan tummat pallerot.


Pätkällä 1-7 ei ollut mitään ihmeellistä. Kakkosputkelta kääntöä lähdettiin rakentamaan palikkatasolta eli lelu putkensuun viereen ja tulipahan kaunista tiukkaa kurvia. Rapsukalla meinasi ensin lähteä kepit tassusta putkensuun (11) kuiskutellessa, mutta malttoi lopulta pujotella loppuun ja hienosti haki kuutosputken. Pätkällä 8-13 kokeilin ysi hypylle eri ohjausvaihtoehtoja ja pakkovalssilla kulki parhaiten. Hypylle 12 toimi parhaiten saku. Loppupätkällä 13-18 ei ollut mitään ihmeempiä, muurin takaakierto sujui sulavimmin kauemman siivekkeen kautta.

Lämmittelyillä ja jäähdyttelyillä käytiin hillumassa jollain kuopiolaisella järven jäällä, mikä lie nimeltään ollut, ainakin kovin aurinkoinen. Hirmuisen hauska päivä ja seuraavaa reissua odotamme innolla :)

perjantai 18. helmikuuta 2011

Terapiaa ruumiille ja mielelle

Nuuskuli pääsi jälleen fysioterapiaan tarkistukseen, että kaikki on oikeasti yhtä hyvin kuin ulospäin näyttää. Tällä kertaa tsekkaus ei ollut edes aivan turha vaan alaselästä jopa löytyi pikkuinen jumi, joka pehmeni käsittelyssä, mutta otettiin vielä uusintakierros ensi viikolle varmuuden vuoksi. Jumin poistumisen varmistuttua koittaakin hulvattomat ajat, sillä N ja R pääsevät tutustumaan vesiterapia-altaaseen. Terapian tarvetta ei taida olla kuin ihmisellä, mutta altaaseen mennäänkin kunnonkohotusmielessä. Toimii siinä tarkoituksessa kuulemma oivallisesti. Hauskaa :)

Rapsun synttärit huipentuivat eilen Topin kanssa lenkkeilyyn Pyhäselän jäällä. Olipahan kaunista tallustella auringonlaskussa. Pakkasta oli niin paljon, että olimme ainoat ulkoilijat, mutta sehän oli vain mukavaa. Takit ja tossut pitivät otukset lämpöisinä. Tosin Joken fleecetossut on loppupeleissä todettu liian nöhvelöille suunnitelluilta sillä ne eivät kestä kunnon menossa mukana, joten tossuvalikoimaa laajennettiin tänään aivan upeilla Extreme All Weather Bootseilla. Malli on niin pätevän oloinen, että nuo luultavasti pysyvät tassuissa myös umpihankilenkeillä. Pitänee viikonloppuna kokeilla.

Nuusku ja Rapsu ovat perustaneet Pötyä pöytään just nyt heti -liikkeen. Fanaattisen ääriliikkeen fyysistä puolta johtaa Nuusku ja äänitorvena toimii Rapsu. Kellon ollessa 15.40 aloittaa Nuusku norkoilun keittiön suunnassa, tehokkaan ravin keittiöstä olohuoneeseen ja ihmisten aktiivisen tuijotuksen. Rapsu asettuu ihmisen viereen könöttävään istuma-asentoonsa ja sanoo "hynfm ynh", nostaa vasemman etutassun ilmaan ja toistaa sanomansa. Kun mitään ei tapahdu, on protestilaulun aika eli Rapsu päästää kauniin täyteläisin "ou vou vou" ulvahduksen. Onneksi kumpikaan otuksista ei osaa kirjoittaa, koska muutoin täällä jaettaisiin pamfletteja. Tämä eläinten vapaita ruokinta-aikoja ajava liike on ollut aktiivinen pari päivää, ilmeisesti kovat pakkaset ovat saaneet masut kurnimaan entistä rivakammin. Asiaansa ajavia kuunnellaan ja tullaan vastaan lisäämällä ruokaan rasvaa, mutta ihan niin paljoa ei murusia lellitä, että kupit lattialla laskettaisiin kahtakymmentä vaille neljä.

torstai 17. helmikuuta 2011

Pipoton päivänsankaritar

Rapsu rakas pupunen, pikkuruinen valopilkku täyttää tänään viisi vuotta. Vuosien lisääntyminen ei näy Rapsussa mitenkään, kiitos vekkulin luonteen ja huonon kotikasvatuksen. Tirppanan olemuksessa ja liikkeissä on semmoista sykettä, että lähes poikkeuksetta Rapsun iän kysyjät esittävät jatkokysymyksenä "ai kuukautta?", kun olen ikävuosimäärän maininnut. Rapsun päätä ei pipo kiristä, vaan pipo on löysällä, jollei ole jo tipahtanut päästä, jos on siellä koskaan ollutkaan.

Juhlahumu aloitettiin aamulla aivan laittomilla huveilla. Kävimme nimittäin riekkumassa pesiskentän hiihtoladulla, jolla kukaan ei ole hiihtänyt viikkoon eikä tule hiihtämään seuraavaankaan viikkoon, kiitos ihanien pakkasten. Pikkutollereita ei kolmenkympin keli hidastanut vaan kaverit vetivät hippaa täysillä tossut heiluen. Paukkupakkasissa on samaa mukavuutta kuin syksyisissä sateissa; ihmiset jämähtävät sisätiloihin ja maailma on meidän.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Kimmeltävillä hangilla

Pakkaset ovat pitäneet meidät poissa treenihallilta, mutta lenkkeilyä onkin sitten harrastettu siitäkin edestä. Aivan upeita aurinkoisia päiviä, hanki kimaltaa ja silmiä saapi siristellä. Lenkkeilty on sekä kimpassa että omalla kokoonpanolla, sekä auringossa että otsalamppujen valossa, sekä metsässä että jäällä, ja aina on riemukasta. Ainoastaan umpihankkilenkit on jätetty väliin, jotta masut eivät kylmety, mutta muutoin on ulkoiltu ihan höpelönä.

Kylmyys ei haittaa ollenkaan, koska siinä vaiheessa kun kaksinumeroiset pakkaslukemat alkavat kakkosella, Nuusku ja Rapsu pukeutuvat tossuihin. Väreissä on mistä valita: löytyy punaista, sinistä ja harmaata. Siinä vaiheessa, kun kaksinumeroiset pakkaslukemat lähestyvät tai alkavat kolmosella, on päällä myös vihreät takit. Pienet punaiset näyttävät tontuilta, pieniltä menninkäisiltä lumet turvissa kipitellessään. Mutta ei ole kylmä ei.

Vaikka lenkkeily onkin hupaisaa, tuskin maltan odottaa viikonloppua, jolloin käydään lämpimässä hallissa treenimässä ja maaliskuussa harrastetaan moista useammankin kerran. Tänään pitäisi päättää mennäänkö omiin kisoihin kuun lopussa. Varkauden kisathan jätettiin välistä, kun Nuuskun tassu oli sairaslomalla ja Rapsun kanssa tuumattiin, että kisapäivänä oli liikaa pakkasta. Minua ei huvittanut lähteä palelemaan, niin ei sitten lähdetty. Mutta jospa sitä olisi omissa kisoissa lämpimämpää?

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Kemiallinen lobotomia

Rapsuliinus alkoi treenaaman keskiviikon ryhmässä ja illan treeninä oli jotain alla olevan suuntaista. Hirmuisen hauska treeni ja onnistui yllättävän mukavasti. Alku meni rattoisasti muurille asti, mutta unohdettuani haltuunoton ennen muuria, Rapsuliini valikoi iloisena sisemmän putken, mutta vekkiin yhdistetty Rapsu-käsky sai luppakorvan muurilta oikeaan putkenpäähän. Hyppylöissä ei ollut mitään ihmeellistä, vedin ihan peruskauralla ilman mitään jaakotushilavitkutuksia ja kääntyi kivasti, milloinpa se ei kääntyisi. Ohjauksen kannalta vaikein kohta oli 16-17, koska jostain syystä halusin juosta keppeihin pahki. Toistuvasti. Rapsu kääntyi tiukasti ja hyvin, mutta minä se vain kolistelin keppejä. Myös hyppy 19 oli haastava, koska siellä oli puomi vierellä, jolloin Rapsulla ollut suurta kiinnostusta hyppyä lukea. Rapsu lähti kyllä reippaasti takaakiertoon, mutta kiersi koko homman ja hinkusi puomille. Siihen tein sitten flipin, sen verran ajattelin uutta opetella, ja sillähän se Rapsu hypyn yli sinkosi.


Eilen illalla Nuuskis ontui iltalenkin jälkeen oikeaa etutassuaan ja tarkempi tutkimus paljasti yhden kynsistä katkenneen/ haljenneen ytimeen asti. Lumi ja pakkanen oli tyrehdyttänyt verenvuodon, mutta näky oli silti tai ehkä sen takia melkoinen, kun veri oli liihvautunut karvoihin, kynnen torsoon ja kynnen riekaleisiin. Koska kipu oli Nuuskulla kova, sai se yöksi lääkettä kuonoon ja virittelin sille pumpulista sekä sukkahousuista oikein näyttävän tassusiteen. Tänään pääsimme lääkärille, joka totesi vauriot odotettua pienemmiksi, joten Nuuskulta jäi suotta aamiainen välistä. Tarvittavat toimenpiteen saatiin tehtyä ilman tainnutusta, vaikka pikku akrobaatti kiipeilikin pitkin minua eläinlääkäriä pakoon ja aiheutti melkoiset ihmettelyt ketteryydellään. Nuuskuhan kykenee luikertelemaan itsensä irti otteesta kuin otteesta vaikka olisi miten monta pitäjää. Ankerias. Venkoilua lukuunottamatta Nuusku oli oikein reipas potilas, kiltti kuin mikä vaikka tropista huolimatta siihen koski niin henkisesti kuin fyysisestikin. Onneksi reippaudella ansaittu poronkorva lohdutti hieman ja elukkalääkäristä jäi hieman valoisampi muisto.

Jokatapauksessa treenitaukoa agilitysta tulee jokunen tovi, jotta kynsi saa parantua rauhassa ilman iskuja ja  lauantaille kaavailtu vuoden kisa-avaus jää väliin. Muuten Nupatsu saa hillua normaalin tapaan, joskin epäilen, että tämän hetkinen meno aiheuttaa sen, että otus pitää teipata jeesusteipillä lattiaan kiinni. Oikeasti, minä en ymmärrä miten kipulääkkeet tekevät Nuuskusta ihme sekopään, pomppii kuin kuolematon ympäriinsä, kiipeilee pitkin kevythäkkien kattoja ja muutenkin on enemmän apina kuin koira.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Juntit tykkää junttimenosta

Sunnuntai-illan valmennusryhmän treeneissä Rapsuliini harjoitteli alla olevaa Niina-Liina Linnan treeniä. Ratapiirros taas jotain sinnepäin ehkä.


Rataantutustumisessa koko homma tuntui hankalalta, mutta varsin kohtuullinen kokonaisuus me aikaan saatiin. Kohtiin oli useampia ohjausvaihtoehtoja, mutta tänään ajattelin valita minulle ja Rapsulle sopivimmat vaihtoehdot eli suurimmaksi osaksi juntilla mentiin. Tuli sinne yksi poispäinkääntö, joka on meille varsinaista hifistelyä. Jotkut osuudet olivat oikein onnistuneita ja toiset menivät kivasti, mahdotonta ei ollut mikään.

Alku 1-7 meni Rapen kanssa aivan upeasti, tuli niin kauniisti puolivalssilla välistävedolla nelosella ja viitosen kääntyi pikku vippauksella. Pienet kaarteet, kauniit linjat ja minulla oli täydellinen ajoitus koko ajan. Kylläpäs tykkäsin! Ryssin kepeille lähetyksen jäämällä kykkimään hyppyjen väliin, jolloin Rapsis loikkasi kakkoshypyn. Hieman jopa yllätyin, koska eihän Rape yleensä mitään hae tai irtoile, mutta nyt sävelsi omiaan. Kepeille R meni hienosti, kun liikuin itse hyppylinjan yläpuolelle (kuvassa) ja vedin Rapsun hyppyjen välistä ja lähetin kepeille. Ei heikkoa ollenkaan.

Keppien jälkeen valssi ja joku vieno niisto (ehkä pyyhkäisy?) kympille. Siinä sain ohjeeksi pitää oman ohjausliikkeen laajana, niin R ei edes harkitse kieltoa, toimi mainiosti. Poispäinkäännös pelitti hypylle 12 hyvin meidän tekemäksi, kun sain ajoituksen kohdalleen. Kuvittelin aiemmin, että tuosta ei tule toimivaa millään, mutta nyt se meni niin, että voisin jopa kuvitella sitä käyttäväni. Yllättäen asiat toimivat, jos ne tekee oikein ;) Valsseja 14 ja 15, pakkovalssi18, päällejuoksu 21, loppupätkä ihan perusohjausta ja sitten Rapsu lähti lapasesta eikä todellakaan tullut hyppyjen välistä hypylle 29. Sitä en halunnut edes hinkata, koska irtoamisen kanssa on kuitenkin enemmän ongelmaa kuin kädessä pysymisen ja valitsen nyt tuon irtomisen vahvistamisen.

Kovin oli kivaa vaikka pakkanen kiristyi semmoisiin lukemiin, että yskäiset keuhkot eivät oikein toimineet ja räkään meinasi tukehtua. Väliä 13-18 olisi voinut hieman hioa mm. pakkovalssi oli melkoisen pitkä, mutta ohjaajalla loppui turnauskestävyys.

Rattoisaan sunnuntaihin sisältyi myös aamunsarastuksessa tehty vetojuoksulenkki. Nuusku tosin oli alkumatkasta jälleen sitä mieltä, että voitaisiin oikaista ja mennä nopeammin kotiin syömään, mutta syttyi hommaan tovin lönkyteltyään. Nupa pääsi myös tekemään puomin alastuloa makuuhuoneessa ja se menee oikein kauniisti. Saman kun siirtäisi kisaradoille niin jopas.

torstai 3. helmikuuta 2011

Leijeröintilöintiä

Illan treenin teemana oli leijeröinti, koska se on yksi meidän suurista heikkouksista. Joskin ilman sitä taitoa pystyy huoleti elämään, mutta olisihan se kiva olla tekemättä asioita siksi, koska ei huvita eikä siksi, koska ei osaa.

Putket ja hypyt on puomin takaa opittu leijeröimään, joten ajattelin testata miten kepit siellä sujuisivat. Viime sunnuntaina ACE:lla valmennusryhmän treenissähän keppien suorittaminen minun ollessa putken toisella puolen oli erityisesti Nuuskulle raastavaa, joten pidin illan tavoitteena ihan vaan kahden esteen pätkää eli puomin alta putken kautta kepeille. Tavoite oli liikaa. Nuuskis kyllä hakeutui keppien aloituskohtaan, jossa namia sai kuonoon, mutta ei sitä kepit hotsittanut vaan se yritti katseellaan etsiä jotain kivempaa suoritettavaa. Ei ollut sinänsä yllätys, koska pujottelu on aina ollut Nuuskun inhokki, mutta se tekee sen hyvällä asenteella, kun sitä tehdään ns. yhdessä. Joten unohdamme siis jatkossa nämä trendikkäät hömpötykset ja menemme juntilla eteenpäin, koska silloin Nuuskulla on oikeasti kivaa. Ja Nuuskuhan ei tee asioita, jos sillä ei ole kivaa. Koetettiin vielä leijeröintiä hyppyhässäkässä ja se onnistui lahjonnalla eli palkkakuppi häämötti halutun siivekkeen takana. En tiedä olisinko omalla liikkumisellani, rytmitykselläni ja ohjauksellani voinut Nupakkoa tuossa kuviossa enemmän tukea, koska sitä on hankala arvioida samalla kun tekee. Mutta ei ole leijeröinti meidän juttu, jätämme jatkossa moiset kotkotukset muille.

Rapsun kanssa pujottelukohta meni huomattavasti paremmin. Palkkaa tuli ensin keppien aloitukseen hakeutumisesta putken ulostulosuulta ja lopulta Rapsuli poimi kepit hienosti putken kautta vaikka lönkyttelin puomin toisella puolen. Saatiin useampi hyvä toisto kahdella esteellä. Ou jee! Yritin Rapen kanssa koettaa vielä hyppyhässäkkää, jossa jätin leijeröinnin väliin, koska R oli jo paiskinut paljon töitä kepeillä. Tarkoitus oli vaan hullutella. Harmiksemme jotkut namit olivat levittäytyneet pitkin kenttää, jolloin Pikkuimurin hypyt hieman töksähtelivät (lue: elukka pysähteli syömään), joten luovutin suosiolla ja otin muutaman toiston poispäinkäännöstä rima maassa olevalle hypylle eri puolella kenttää. Sehän on Rapsulille haasteellinen kuvio, mutta saatiin siihen pari kivaa toistoa palkan ollessa hypyllä. Tuota pitäisi treenata enempi, koska sitä saattaa joskus vaikka tarvita vaikka ei se tunnu yhtään omalta ohjausvaihtoehdolta. Mie tykkään enempi siitä, että on kiire alta pois ja ryminällä tullaan kimppuun.