ProPerroa ja Utriaista

Palattiin reissusta suoraan treeneihin. Saatiin Pyryn, Binjan ja Rienan seuraksi kutsu Kuopioon maanantai-iltana treenaamaan ja mehän ei perinteisesti treenikutsuista kieltäydytä. Eikä kannattanutkaan, ihan huiput treenit! Hauska oli Marin autoon pakkautuessa huomata miten kelpie oli nöyrää tyttöä. Ei voinut sitten millään olla niin röyhkeä, että olisi loikannut takakontin häkkiin, kun Binja sanoi, että miun auto! Sisu luikki takaisin oman auton konttiin... noh, lopulta se sinne meni, mutta kovin oli pientä koiraa. Reppana.

Koutsina ProPerrolla oli Kataisen Sanna ja pureuduttiin treenissä meidän kisaongelmaan eli kieltoihin. Lähestyttiin kieltoja vähän eri tavalla kuin olen tehnyt tähän saakka ja täytyy sanoa, että se nosti menon seuraavalle tasolle. Oltiin jumittu paikoilleen, mutta nyt astuttiin loikka ylöspäin ja alkoi taas homma toimia. Tapa sopii ajattelevalle tulisielulle, ainakin tän viikon molemmissa treeneissä Sisu on vastannut siihen hyvin ja koen, että se vahvistaa sen estehakuisuuttakin enemmän. Ja toivotaan, että miekin alan vähitellen saada ohjauksiin rohkeutta enkä varmistelua.

Keinonurmella oli pitkästä aikaa hassua juosta ja Sisukin liikkui mielestäni hieman varovaisemmin, mutta eiköhän me pohjaan pian totuta, kun aloitetaan ensi kuussa henkilökohtainen valmennus. Tavoistani poiketen, linkitän tähän vallan treenivideon meidän ekasta setistä vaikka siinä paljastuukin, että miun juoksu ei ole tuulennopeaa vaikka siltä tuntuikin vaan enemmänkin pilkkopimeässä sipsutusta ja persjätöt ovat kroonisesti myöhässä, mutta takaaleikkaukset onnistuivat ja takaakiertoihin lähdöt ovat tyylikkäät!

Keskiviikon aksoissa lennettiin alla olevaa rataa. Ohjauksina tehtiin japanilaisia (3, 18), sylkkäri (5), takaaleikkaus (7), vastakääntö (12), päällejuoksu (14). Sylkkäristä (5) lohikäärme jatkoi lentoa seuraavalle hypylle (16), jos en ollut tarkkana, mutta en jaksanut siihen kuitenkin tuplasylkkäriä persjätöllä tempaista, kun pääpaino miulla oli saada takaaleikkaus (7) toimimaan ja ihan huikeaa settiä siihen saatiinkin! Törkeän hyvin lähti hakemaan hyppyä (7) ja kesti varhaisen leikkauksen :) Raivolla veti putkeen (8) ja leijeröi kepit (9) toistuvasti. Sisulle tuommoinen leijeröinti on kepeille paljon helpompaa kuin vaikkapa hypylle. Imu on ihan eri toinen. Loppupätkässä vaikeinta oli miulle muistaa rata 16 esteeltä eteenpäin, hilluin kuin päätön kana ympäriinsä, mutta lopulta aloin jopa liikkua oikeaan suuntaan :) Aivan mahtavat treenit, kelpi kulki kovaa!

©HeidiUtriainen

Pari päivää on levätty syksyisissä metsissä ja viikonloppuna onkin kauan odotettu Tuulia Liuhdon koulutus.

Hossa

Takana on upea reissu Hossaan. Kuvia ei ole kummoisia; pilvisyyden vuoksi kaikki liikkuvat koirakuvat tallentuivat suhruisina, mutta ehkä alla olevista jotain välittyy :)

Nuuskutin varmistaa retkikuntaan kuulumisen; rinkkaan tunkeutunut ei jää vahingossakaan kotiin!

Yöpymispaikkana eräkämppä omassa saaressa on mitä parhain, ympärillä pelkkä hiljaisuus (no kuikka huusi) ja kaikki kaksijalkaiset vähintään venematkan päässä.

Sisu katselee rantaan.

Kaakaolla laavulla.

Yksi mantereen monista poroista. Kämpän vieraskirjan mukaan saareen uiskentelee tavan takaa poroja, mutta me emme moisesta viehättävyydestä päässeet nauttimaan. Meidän kanssa saaren jakoivat lukuisat vesilinnut, orava ja jyrsijät.

Upeat naavat.

Tarpeeksi kauan kun suhraa tulilla, kaikki ehtivät levätä ja matka voi taas jatkua.

Maailman parhaat retkiseuralaiset.

Turistikohteessa: Värikalliot ja muinaiset kalliomaalaukset.

Siinä on joku kavioeläin.

Susi!

  

Unskille tuli järvellä kylmä.

Kamat odottaa laiturilla lähtöä. Hieman ennen kuin Nuusku sai kuningataridean hyisessä vedessä kroolaamisesta ja hytisemisestä kylmissään koko viimeisen soutumatkan.

Reippailtiin mukavia retkiä harju-, suo- ja kalliomaisemissa. Kolmikko jaksoi hyvin, iltaisin uni maittoi eikä öisin rapistelleet jyrsijät valvottaneet. Nähtiin niin hirviä, poroja, oravia, joutsenia, takatukkia kuin sorsiakin. Kukaan ei jahdannut ketään vaikka nelijalkaiset maastossa vapaana viipottivatkin, kiitos kuulevan kelpien, joka toimi opaskorvina geriatrikoille.

Eteen, eteen, kepikepikepi!

Flunssa tekee tuloaan, mutta ei kuitenkaan tule. Puolikuntoinen olo hieman latistaa kauniista syyskeleistä nauttimista. Ollaan silti viipotettu auringossa ja tehty aksaläksyjä. Sinänsä hyvä, että lentsu estää juokseminen niin tulee treenattua vajavaista estefocusta antaumuksella.

Rapsuli koepötköttää uutta sohvaa.

Alkuviikosta treenattiin Martan seurassa OMD:n valikoimista löytämääni estefocukusta vahvistavaa treeniä. Saatiin erinomaisia irtoamisia hyppysuoran kautta niin mutkaputkeen kuin 90° avokulman kepeille. Irtoamisen jälkeen tehtiin pientä ratapätkää, jossa yhdistyi takaaohjaus ja irtoaminen, ohjaajalla oli pienen pieni liikkumisalue ja koiran piti painella menemään laajemmalla alueella. Tässä irtoaminen onnistui paremmin kuin hyvin, Sisu oli ihan villi, lähenteli jo tuhmaa ja veti ihan höpelön kovaa. Ohjaukset olivat haasteellisempia, koska olivat sylkkäreitä. Yksi menee vielä, mutta kaksi peräkkäin? Huh! Tuntui, että tila loppuu kesken, koska tilaa Sisu sylkkäreissä tarttee.Voipi olla, että kyseinen treeni rakentuu halliin toistamiseen, koska vielä jäi röppöjä hampaankoloon.

Keskiviikon viikkotreeneihin saavuttiin myöhässä, koska jumittiin mökille maalausreissulle. Sisu jaksoi ihan normaalisti treenit vaikka keekoilikin koko päivän pitkin puskia ja koetti dippautua maaliastiaan. Kotiuduttua se kaatui ruokakupin kautta yöunille kuten tolleritkin, jotka olivat ihan poikki vaikka eivät yleisön roolia lähempänä treenaamista käyneet, mutta väsyttäähän se fanittaminen, kimppalenkit ja mökkeily. Ketään ei kiinnostanut norkoilla ihmisten iltapalalla, olipa outoa!

Viikkotreenit olivat itsenäiset, joten tehtiin alla olevaa kisarataa. Oli hauska ja oli haastetta! Sisu irtosi aivan mahtavasti takaakiertoon (7), mutta siitä huolimatta en ehtinyt jatkossa muuhun ohjaukseen kuin takaaleikkaukseen (9). Flippi (14-15) ei oikein lähtenyt, oli tosi tahmea ja sehän ei lohikäärmettä lämmitä. En vaan osaa ohjata mitään kontaktien jälkeen. Leijeröinti (16-17) sujui kuin tanssi ja vein niistolla kepeille (19). Koska keppien aloitus oli meille vaikea, niin ei tehty tuota vaikeaa lopetusta.

Tehtiin  vain yksi setti. Pitänee tuostakin valittuja paloja ottaa vielä toisintoon, sen verran hauska rataprofiili!

Onni on hyvät treenit

Rapsu päiväunilla parvekepesässään.

Koska viilenevät illat, Rapsuttimen parvekkeen pesäkoloon laitettiin lisävuoraukset. Nyt kelpaa luppakorvan kömpiä koloonsa unille. Harmaahapsu viihtyy pesässään turhan hyvin, alkaa itselle tulla sisällä jo kylmä, kun parvekkeen ovi odottaa avoinna heräävää murmelia.

Sisun juoksut loppuivat ja tilalle tuli hellyydenkaipuu potenssiin sata. On se hassu koira :) Oltiin onnekkaita ja mahduttiin PoKS:n järjestämään Saija Mustosen koulutukseen. Saija on ihan huippu koutsi ja koska koulutus oli PoKS:n ulkokentällä, lähdettiin Sisun kanssa intoa puhkuen mukaan. Kannatti lähteä, aivan huikea treeni! Hypärillä pääsi rytmittämään ja kelpie lensi kovaa. Nautinnollista ja mikä parasta, Sisu veti aidolla kisavireellä, koska ko. kentällä on aiemmin ainoastaan kisattu. Saijalta tuli loistavia vinkkejä, nyt loppui valssien valuminen ja kieltojen keräily koiran tuijotuksella :) Saatiin hyvät vinkit myös "kelpieniistoon", toimi! Olin itsekin kohtuullinen ja onnistuin täydellisesti japsin ajoituksessa, kylläpä hiveli. Taas on treeni-into tapissaan!

Lupsu liikkui kentällä niin kovin hyvin, että hieman harmittaa, etten rohjennut ilmoittaa sitä samalla kentällä pidettäviin ensi viikonlopun kisoihin. Jotenkin ajattelin, että se on siellä silloin kuitenkin kummallisissa raskaushuuruissaan, mutta eipähän sellaista tänään ainakaan näkynyt. Mutta ehkäpä aiemmista hormooninhuuruisista kisareissuista oppineena katsellaan kisoja sitten joskus joulukuussa, kun pennut on vieroitettu. Siihen saakka keskitytään tunnollisesti läksyihin!

Läksyjen tekoon, mutta hikari oli tehnyt ne jo!

Sisun aksaviikko alkoi maanantaiaamuna pyörähdysellä hallilla, jossa läksyjen teemana olivat a) putkijarru ja b) puolenvaihdot kontaktien jälkeen. Näistä, siis näiden olemattomuudesta, on tullut kesän aikana noottia. Olin valmistaunut treeniin huolella, piirtänyt kuviot, pilkkonut tsiljoona makupalaa sekä virittänyt monet lelut, ja mitä oli tehnyt kelpie? No käynyt treenaamassa ne ennakkoon! Ei meillä ollut mitään treenattavaa, kääntyi jokaisesta putkelle tehdystä jarrusta (vastakääntö/ ennakoiva valssi) haluttuun suuntaan ja ilman jarrua luukutti putkesta eteen. Ei ottanut putkilta kiellon kieltoa, ei kaarrattanut, ei painellut menemään ohjauksista läpi tukka tanassa. Oli vaan ihan mahdottoman taitava! Lisäksi se pysähtyi uljaasti jokaiselle kontaktille, antoi miun tehdä kuperkeikat, persjätöt sekä valssit ja kiisi mukaan luvan saatuaan. Koska ei ollut järkeä hinkata asioita, jotka jo osataan (tai siis niin silloin luulin...), lähdettiin juoksemaan Pärnän rinteitä.

Tiistaina vastattiin Hullu-Mapen aamutreenikutsuun. Oli hauskuutta! Otettiin Sisun kanssa teemaksi poispäinkäännökset kepeille ja "väärään" putkenpäähän. Ihan törkeän hyvin taittui poikkarilla kepeille ihan törkeän vaikeassa harjoituksessa. Onneksi sentään putkilla räpellettiin (tai miehän se... mutta kun ollaan tiimi, niin laitetaan monikossa!), että ei ihan turhaan treenaamassa rampata. Putkipoikkarikin alkoi sujumaan, kun jätin tilaa ihan julmetusti. Vaikka meidän tarvitsemaa tilamäärää  kisaradoilla ei ole, on kiva kuitenkin tietää, että poikkari onnistuu, kun kelpie vaan saa tarpeeksi etäisyyttä ohjaajaansa. Nyt sitten pitäisi keksiä korvike moisiin kohtiin, koska tosiaan tuommoisenaan sitä ei kisakentillä pyöräytetä. Tai tiedänhän mie sen korvikkeen, vahvempi itsenäinen esteosaaminen jokaiselle esteelle, jotta voin viipotella palikkaohjauksiin mihin kohti rataa lystää silloin kun mielin. Ihan pikkujuttu!

Aksan ohella tehtiin koko laumana hieman maakuntamatkailua. Kerrankin kelpie väsyi; kun se on aamulla treenannut ja ollut koko päivän päällysmiehenä raksalla, kipittää se iltapissiltä suoraan nukkumaan. Seniorit kaatuivat myös heti tilaisuuden tullen ja aamulla ne sai herättää omenoiden sekä karhunvatukoiden poimintaan.

Nuuskulla ei ole rabies vaan karhunvatukkahimo!

Keskiviikkoillan treeneihin saapui vierailevana kouluttajana paikalle Ninni ja olipa taas antoisat treenit! Ratapohja oli meille entuudestaan tuttu, mutta sehän ei tarkoittanut sitä, että olis osattu. Surkeuden puolustukseksi sanottakoon, että harjoiteltiin kohdat eri ohjauksilla kuin aiemmin, joten silloinhan se oli vähän niinkuin eri treeni, eikös? Oli takkuista ja vaikeaa eikä toiminut maanantaina riemua tuottaneet putkijarrut eikä oikein mikään muukaan. Ohjaaja vaan valui ja hillui miten sattuu. No toimi poispäinkäännös kepeille (jee!!) ja persjättö puomin jälkeen (jee!!). Tosin persjätön jälkeen en enää kyennyt ohjaamaan jatkoa, joten treenilistalle napsahti persjättö kontaktin jälkeen ja siihen perään pari muutakin ohjausta hirveässä vauhdissa. Napsahti sinne toki pari muutakin teemaa, mutta onneksi suola, sokeri ja kofeiini on se matka, ei päämäärä.

Aamulenkillä ilahdutti kadulla vastaantullut papparainen, joka pysähtyi turinoimaan kysellen "onko nämä vielä pentuja, kun ovat niin iloisia" ja jatkoi mukavasti "katsoin jo tuolta kauempaa, että nämä taitavat olla koulutettuja, kun hienosti kulkevat hihnat löysällä". Kolmen koiran kanssa ruutukaavalla on huomiota herättävä, mutta ihan kiva, jos huomion herättää positiivisuus.

Kisatauko = treeniä pukkaa

Meijän kaupunki.

Pikkukelpi aloitti viime viikolla juoksun, joten viikonloput vapautuivat. Kisareissujen sijaan ollaan nautiskeltu porukalla metsistä ja rannoista, pikkukoiran aksatreeneistä sekä trion mejätreeneistä. Rapsu on taantunut ihan pentutasolle, se laukkaa villisti ulkona ja leikkii hurjasti sisällä. Öisin on saanut herätä siihen, että muuan harmaakuono on kaivellut vinkuvat pehmolelut esille.

Nuusku Sammalmetsän Kuningatar.

Sisu poseeraa nohevana kannolla, taustalla Höytiäinen.

Rapsu ihailee Höytiäistä.

Mielenrauha.

Tiistaina jäätiin Sisun kanssa yövuoroon treenaamaan, koska koulutin illalla niin makoisan treenin (alla). Palasia kuvioista olin tehnyt ennakkoon, mutta pakko oli päästä kokeilemaan suunnittelemaani kokonaisuutta :) Alku etänä, jäin hypyn (3) vasemman puoleisen siivekkeen tuntumaan, siihen takaakierto + valssi, josta Sisu irtosi makeasti eteen hypylle (5), jolloin ehdin tekemään persjätön putken (6) jälkeen. Pystyin jäämään pituuden hukakoille, jolloin miulle jäi vallan luppoaikaa persjättöön. Samaan kohtaan pelitti myös viski (7). Huikeaa irtoamista tehtiin radan loppupäässä (16-19), jossa pystyin hillumaan hypyn (10, 19) alapuolella ja leijeröimään keinun sekä lähettämään etenä takaakiertoon (18). Aikas kivasti meiltä!

Öinen liitorata.

Jäähkälenkillä olikin sitten jännää, kun pimeässä hortoiltiin ilman valon valoa. Jotenkin en tajunnut, että illalla on pimeä ja kuvittelin, että kyllähän se silmä tottuu, kun tovin pimeässä vaeltaa, mutta ei se tottunut samassa tahdissa missä mielikuvitus lähti laukkaamaan. Mutta koska lämpistä ja jäähkistä ei tingitä, niin hortoiltiin sitten murhanäytelmän uhrin pelokkaassa roolissa.

Lähilenkkimaastoa.

Kuhasalon lampaat.

Keskiviikon aksat sisälsivät alla olevaa ihanuutta! Sisun mielestä ihanuus tosin alkoi jo lämppälenkillä, jolla törmättiin aina niin hurmaaviin pordersolliehin Brunoon ja Zarcoon, joita kiimainen Sisu sai liehitellä lämpimikseen. Jäähdyttelyllä rakkautta osoitettiin Uffelle, Jumpelle ja Simolle :)

©HeidiUtriainen, hyppy 3 oli 2 m lähempänä mutkaputkea (4, 17)

Kohtaan 11-15 koetin paria eri vaihtoehtoa. Ekassa päästin Sisun edelle ja jäin itse putken (15) etupuolelle pakkovalssaamaan. Hienosti irtosi kelpi hypylle (14) itse! Toisessa versioissa juoksin kääntämään hypylle (14) ja lähetin pimeään putkeen (15), joskin onnistuin sullomaan Sisun pariin otteeseen A-esteelle. Kohdassa 17-20 koutsi (ja mie...) meinasi kuolla nauruun, oli aikamoista räpellystä miulta, mutta hyvin se lopulta meni, kun aloin tekemään.

Perjantain aksat tempaistiin Taivaannastassa. Nurtsilla odotti auringon lisäksi hyvän mielen rata, johon lähdettiin ensin tekemään kisamainen veto ja sen jälkeen treenattiin. Noh, kisamainen veto oli tosiaan kisamainen, ihan armotonta räpellystä ja Sisu tosi kiinni kädessä. Juoksujen vaikutus? Osittain joo, mutta se ei selitä miun heikkoutta :D Saatiin treenattua hyvää settiä, tosin jäi kyllä paljon itsenäiseen treeniin. Läksyjä kasapäin! Jäähdyttettelylle saatiin Watin lisäksi seuraksi ihana Aada-kultsu, johon Sisu rakastui heti vaikka se olikin iso ja valkoinen. Toiset vaan on ihanampia kuin toiset :)

Lauantai olikin sitten mejäpäivä Satun ihanien aussieiden seurassa! Kolmikko pääsi nuuskuttelemaan riistarikkaaseen maastoon vedetyt jäljet ja kaikki tekivät mahdottoman hienoa työtä. Nuusku nuuskutteli omalla tarkalla seniorin arvokkuudellaan ja Rapsu viipotti silmät loistaen. Sisu nuuhki ansiokkaasti vaikean, monipuoliseen maastoon vedetyn jäljen. Olisi se koevalmis, mutta mistä vedetään motivaatio ohjaajalle raskaaseen koeviikonloppuun? Ihan mahdottomasti oli hirvikärpäsiäkin, hrrr.