Eilen käytiin Sisun ja Arvon kanssa pienellä palauttavalla liidolla. Tarkoitus oli irroitella hallin pitkän sivun verran, mutta koska hallissa oli muitakin, niin tehtiin yhdellä kentällä vauhdikasta irtoamista, lähinnä sivuttaisirtoamista. Hienosti irtosi pikkukelpi ja mikä parasta, Sisu ei muistanut ollenkaan viime tiistain säikähdystään. Tollerit olivat kelpilöihen seuraneiteinä lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä.
Tänään tokossa oli teemana merkki. Ikinäkoskaan olla mitään pohjia siihen tehty, mutta hyvin se rupesi rakentumaan, kun Sisu kiinnostui kentällä nököttävästi merkistä ihan itse ja sain sen siitä palkattua. Rupesin kuitenkin hitusen sabotoimaan luontevaa edistymistä tunkemalla siihen jonkun käsilähetyksen mukaan, en edes huomannut moista ennen huomautusta, mutta en kuitenkaan ehtinyt ehdollistaa Sisua käsiapuun, koska saatiin jokunen toisto loppuun ilman kättä, kun oikein keskityin olemaan paikoillani.
Seuraavalla rundilla tehtiin luoksetuloja merkkien läpi, jotta eivät jumisi niihin. Sisu ei huomioinut hujanhajan lojuvia törppöjä mitenkään. Tuli myös hyvä huomio siitä, että Sisun rytminmuutos luoksetulossa ei luultavasti johdu siitä, että se paineistuisi kohti juoksemisesta vaan se täpinöissään alkaa kytätä palkkaa, koska vapautan sen pallolle aina samassa kohdassa. Pitää siis ryhdistäytyä ja alkaa tiedostamaan omat maneerinsa. Koetettiin siihen erilaisia versioita mm. valmis palkka minun takana, palkka lentää heti liikkeelle lähdöstä ja ne toimivatkin hyvin, mitä nyt viskelin palloa ihan holtittomasti.
Kolmannella kierroksella otettiin perusasentoja ja siitä vapautus putkeen. Hassunhauskaa ja hienosti teki pikkukoira. Toimii kuulemma hyvin ilman apuja. Alku- ja loppulämmittelyt hilluttiin pikkuruisen Martan kanssa, joka oli loistavaa seuraa. Sisulla ja Martalla meni leikit huipusti yksiin, samanlaisia viipottajia molemmat.
perjantai 29. marraskuuta 2013
torstai 28. marraskuuta 2013
Tokotolleri ja ketteräkelpi
Viime perjantain tokotreeneihin valikoitui osallistujaksi Rapsu. Koko kolmikko oli kyllä mukana, koska käytiin ennen treenejä reippailemassa Pärnällä Viirun seurassa. Treeneissä oli teemana hyppy ja hyppynouto. Hyppy meni hyvin ja hyppynouto pallolla sujui erinomaisesti suorassa linjassa. Jos pallo oli vinossa linjassa, vahvistin palautuksessa hypyn suoritusta myös paluumatkalla hyppy-käskyllä ja silloin homma pelitti mainiosti.
Toisena liikkeenä otettiin ruutu. Ensin pari kertaa niin, että avustaja taputteli paikkaa ja sen jälkeen ilman apuja. Pallo lensi palkaksi. Oli Rapsulla ajatus, mutta kotiläksyksi saatiin olohuoneruutu, jotta jaksaisin vaivautua tekemään toistoja useammin. Muutenhan tämä junnaa aina paikoillaan, kun pitkien taukojen jälkeen aloitetaan samasta kuin viimeksikin sen sijaan, että jatkettaisiin siitä mihin viimeksi jäätiin.
Kolmanneksi vielä katsottiin nouto eli kapulan noston ja pidon keston tilanne. Rapsuhan on naksutellen syttynyt kapulaan ihan kympillä mikä näkyy pienoisena räpeltämisenä, mikä ei minua haittaa, mutta hirmuinen kiihkeys tuo mukaan kapulan mälläämisen mikä ei toki ole toivottu asia.
Viikonloppu vietettiinkin Sisun kanssa kelpiehuminoissa. Lauantaiaamuna napattiin Sisun kanssa Arvo kyytiin ja hurautettiin Pieksämäelle, jossa oli kauheista lohikäärmeistä paikalla myös Kasku, Noa, Tarmo ja Hekla. Sisarusten lisäksi treenaamassa oli jokunen serkkupoika, ja paikalla oli luonnollisesti myös Hinku-äiti ja Huuma. Aloitettiin tokolla, jota oli kouluttamassa meille uusi tuttavuus Valkosen Laura. Sisulla oli teemana perusasento ja seuraaminen ja niihin saatiin Lauralta hyvää palautetta, rakentavia ohjeita jatkoon ja mukavan tsemppaavaa tunnelmaa. Laiska ja kriteereissään lipsahteleva ohjaaja sai uutta treeni-intoa ja jopa ryhtiä toteutukseen :)
Illalla kuuden aikoihin alkoi Sisun agilityvuoro. Sisu oli hieman väsynyt ja minun olisi pitänyt hoksata vetää sen kanssa ensin joku vauhdikas putkiralli tai muu luukutus herättelyksi, mutta hyvin se veti nytkin. Tehtiin Katjan valvovan silmän alla takaaohjausta ja jotain takaaleikkauksia vedettiin hyvin ja vastapainoksi poispäinkäännöt räpellettiin, koska väsyneenä Sisu ei ole niin irtoava kuin parhaassa tikissään eikä minullakaan ollut enää kaikki painot putkissa. Hienoa oli kuitenkin se, että Sisu ei ollut moksiskaan uudesta paikasta tai esteistä vaan mm. loikki muurin ilman suurempia ihmettelyjä.
Sunnuntaina oli hieman kaventuneella kelpieporukalla jatkot Joensuussa. Jätettiin Sisun kanssa ohjaustreeni väliin ja sen sijaan vedettiin aivot narikkaan putkirallia. Rallauksen lisäksi Sisu kirmasi kujakeppejä ja katsottiin puomin tilanne. Molempia pitäisi nyt alkaa vaikeuttamaan; kujiin kavennusta ja puomiin ohjaajan liikkeen vaikeutusta ja pitäisi myös alkaa yhdistää sitä muihin esteisiin. Ai niin, se kosketusalustakin pitäisi häivyttää pois.
Alkuviikosta punaturkit kipaisivat lihashuollossa. Molemmat olivat varsin hyvässä kuosissa, mutta triggereitäkin löytyi, joten sarjaa jatketaan. Nuusku nautti käsittelystään täysin siemauksin ja rentoutuneiden huulten välistä valahtaneet kuolat rintakarvoilla, mutta Rapsun tunteita oli hieman hankalampi tulkita. Tai no, tunne oli selvä, mutta sen voimakkuus ei. Rapsu nimittäin ujelsi koko ajan rintarangan aluetta käsiteltäessä enkä ole nyt ollenkaan varma siitä, että koskeeko siihen oikeasti ihan sikana (ei se kyllä oireile sitä mitenkään) vai onko se vaan hämmentynyt lievästäkin jumin tunteesta, kun se ei ole niihin tottunut, koska se ei ole koskaan aiemmin aktiiviharrastustensa aikana ollut mistään jumissa? Samaa vikinää se päästeli silloin Jerryn käsittelyssä ja viimeksikin Helillä. Draamaa vai aitoa tuskaa? No joka tapauksessa luokittelen sen kipeäksi enkä siis ilmoittanut sitä itsenäisyyspäivän kisoihin vaikka hieman ehdin jo kisaamisesta haaveilla, kun piirinmestiksissä yhteinen fiilis oli niin mahtava.
Rapsulla on myös tassut kutisseet normaalia enemmän ja aloin kallistua sille kannalle, että hallin suolattu pohja on sen tassuille liikaa. Kintut ovat olleet pääosin hyvässä kunnossa, mutta perjantaisen treenaamisen jälkeen ne ärtyivät huolimatta huolellisesta pesusta. Eläkeläisyys hallilajeista taitaa alkaa ja mieltä virkistetään jatkossa maastolajeilla. Muille lauman jäsenille suolattu kivituhka ei aiheuta ongelmia, mutta Hapsu Herkkätassulle se ei vain sovi. Ei ole koskaan sopinut, mutta aiemmin huolellisella hoidolla tassut ovat suolatun pohjan kestäneet. Nyt suolan määrää on lisätty ja se on mennyt liialliseksi Rapen tassuille.
Tiistaina Sisun pentuaksassa liideltiin teemalla takaaleikkaukset ja irtoaminen. Alla jotain sinnepäin treenipiirros. Sisu oli superhyvä, irtosi eteen ja kääntyi leikkauksista.
Toisena liikkeenä otettiin ruutu. Ensin pari kertaa niin, että avustaja taputteli paikkaa ja sen jälkeen ilman apuja. Pallo lensi palkaksi. Oli Rapsulla ajatus, mutta kotiläksyksi saatiin olohuoneruutu, jotta jaksaisin vaivautua tekemään toistoja useammin. Muutenhan tämä junnaa aina paikoillaan, kun pitkien taukojen jälkeen aloitetaan samasta kuin viimeksikin sen sijaan, että jatkettaisiin siitä mihin viimeksi jäätiin.
Kolmanneksi vielä katsottiin nouto eli kapulan noston ja pidon keston tilanne. Rapsuhan on naksutellen syttynyt kapulaan ihan kympillä mikä näkyy pienoisena räpeltämisenä, mikä ei minua haittaa, mutta hirmuinen kiihkeys tuo mukaan kapulan mälläämisen mikä ei toki ole toivottu asia.
Viikonloppu vietettiinkin Sisun kanssa kelpiehuminoissa. Lauantaiaamuna napattiin Sisun kanssa Arvo kyytiin ja hurautettiin Pieksämäelle, jossa oli kauheista lohikäärmeistä paikalla myös Kasku, Noa, Tarmo ja Hekla. Sisarusten lisäksi treenaamassa oli jokunen serkkupoika, ja paikalla oli luonnollisesti myös Hinku-äiti ja Huuma. Aloitettiin tokolla, jota oli kouluttamassa meille uusi tuttavuus Valkosen Laura. Sisulla oli teemana perusasento ja seuraaminen ja niihin saatiin Lauralta hyvää palautetta, rakentavia ohjeita jatkoon ja mukavan tsemppaavaa tunnelmaa. Laiska ja kriteereissään lipsahteleva ohjaaja sai uutta treeni-intoa ja jopa ryhtiä toteutukseen :)
Illalla kuuden aikoihin alkoi Sisun agilityvuoro. Sisu oli hieman väsynyt ja minun olisi pitänyt hoksata vetää sen kanssa ensin joku vauhdikas putkiralli tai muu luukutus herättelyksi, mutta hyvin se veti nytkin. Tehtiin Katjan valvovan silmän alla takaaohjausta ja jotain takaaleikkauksia vedettiin hyvin ja vastapainoksi poispäinkäännöt räpellettiin, koska väsyneenä Sisu ei ole niin irtoava kuin parhaassa tikissään eikä minullakaan ollut enää kaikki painot putkissa. Hienoa oli kuitenkin se, että Sisu ei ollut moksiskaan uudesta paikasta tai esteistä vaan mm. loikki muurin ilman suurempia ihmettelyjä.
Sunnuntaina oli hieman kaventuneella kelpieporukalla jatkot Joensuussa. Jätettiin Sisun kanssa ohjaustreeni väliin ja sen sijaan vedettiin aivot narikkaan putkirallia. Rallauksen lisäksi Sisu kirmasi kujakeppejä ja katsottiin puomin tilanne. Molempia pitäisi nyt alkaa vaikeuttamaan; kujiin kavennusta ja puomiin ohjaajan liikkeen vaikeutusta ja pitäisi myös alkaa yhdistää sitä muihin esteisiin. Ai niin, se kosketusalustakin pitäisi häivyttää pois.
Jonotan fysioterapeutin käsittelyyn superkoiran viitassani. T. Rapsu
Alkuviikosta punaturkit kipaisivat lihashuollossa. Molemmat olivat varsin hyvässä kuosissa, mutta triggereitäkin löytyi, joten sarjaa jatketaan. Nuusku nautti käsittelystään täysin siemauksin ja rentoutuneiden huulten välistä valahtaneet kuolat rintakarvoilla, mutta Rapsun tunteita oli hieman hankalampi tulkita. Tai no, tunne oli selvä, mutta sen voimakkuus ei. Rapsu nimittäin ujelsi koko ajan rintarangan aluetta käsiteltäessä enkä ole nyt ollenkaan varma siitä, että koskeeko siihen oikeasti ihan sikana (ei se kyllä oireile sitä mitenkään) vai onko se vaan hämmentynyt lievästäkin jumin tunteesta, kun se ei ole niihin tottunut, koska se ei ole koskaan aiemmin aktiiviharrastustensa aikana ollut mistään jumissa? Samaa vikinää se päästeli silloin Jerryn käsittelyssä ja viimeksikin Helillä. Draamaa vai aitoa tuskaa? No joka tapauksessa luokittelen sen kipeäksi enkä siis ilmoittanut sitä itsenäisyyspäivän kisoihin vaikka hieman ehdin jo kisaamisesta haaveilla, kun piirinmestiksissä yhteinen fiilis oli niin mahtava.
Minun ei tarvinnut jonottaa, koska pääsen aina jokapaikkaan ekana. Olenhan paras. T. Nuusku
Rapsulla on myös tassut kutisseet normaalia enemmän ja aloin kallistua sille kannalle, että hallin suolattu pohja on sen tassuille liikaa. Kintut ovat olleet pääosin hyvässä kunnossa, mutta perjantaisen treenaamisen jälkeen ne ärtyivät huolimatta huolellisesta pesusta. Eläkeläisyys hallilajeista taitaa alkaa ja mieltä virkistetään jatkossa maastolajeilla. Muille lauman jäsenille suolattu kivituhka ei aiheuta ongelmia, mutta Hapsu Herkkätassulle se ei vain sovi. Ei ole koskaan sopinut, mutta aiemmin huolellisella hoidolla tassut ovat suolatun pohjan kestäneet. Nyt suolan määrää on lisätty ja se on mennyt liialliseksi Rapen tassuille.
Tiistaina Sisun pentuaksassa liideltiin teemalla takaaleikkaukset ja irtoaminen. Alla jotain sinnepäin treenipiirros. Sisu oli superhyvä, irtosi eteen ja kääntyi leikkauksista.
Minulla ilmeni samaa rynnimistä kuin aina (kuka eka esteellä?! kuka eka esteellä?! kuka kuka?! mie! mie! mie!!), mutta minkäs sitä itselleen voi, jos on syntymästään asti ollut Hippo-kerhon jäsen. Olin kuitenkin kohtuullinen, minuksi jopa ihan hyvä. Harmillisesti Sisu paineistui treenin lopussa viereisellä kentällä tapahtuneen välikohtauksen seurauksena eikä siitä ihan kunnolla palautunut, mutta sain sen jonkun putken kuitenkin kirmaamaan ja leikkimään, mutta ei se ollut vapautunutta eikä rentoa. Onneksi treenikaverit Arvo, Ulpu ja Elli toimivat loistavana nollaajina jäähdyttelylenkillä.
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
Sisu 1 v.
Keltainen lohikäärme, suklainen suippokorva, Heidin pikkuhamsteri juhlisti merkkipäiväänsä kämppistensä laadukkaassa seurassa hirvenlihafilettä natustellen. Hupaisa otus on kaikkea hyvää ja parasta, joten jännityksellä odotamme mitä seuraava vuosi pitää sisällään.
torstai 21. marraskuuta 2013
Camouflage
Pieni kelpie on innostunut naamioitumisesta. Harmi vaan, että kelpie haluaa naamioitua lenkkeilijän puskapaskaksi. Alle vuosikasta on pesty shampoolla useammin kuin 7-vuotiasta ja 10-vuotiasta yhteensä. Perun siis aiemmat puheeni paimenen turkin helppohoitoisuudesta. Tai no, kelpukan turkki on helppo, mutta turkin käyttäjällä työläät mieltymykset. Tosin Sisun puolustukseksi on sanottava, että se jättää lenkkeilijöiden paskoissa piehtaroimisen käskystä, mutta valitettavasti se ei auta silloin, kun on pilkkopimeää ja huomaat, että "katohan, se on löytänyt taas kohteen" vasta siinä vaiheessa, kun suippokorva palaa otsalampun valokeilaan karvat sitä itseään kiiltäen. Pitänee hankkia sille joku kumiasu ulkoilua varten ja lenkkipolkujen varteen paskapusseja jakoon ulkoilijoille.
Tänään käytiin Arvo-veljen kanssa hieman irtoilemassa ohjaajan edelle. Viritettiin alla oleva 60 metrin vauhtisuora vaihtelevin estevälein (6-7 m). Lopussa odotti namikuppi, avustaja hetsasi lähdössä, ohjaaja kirmasi täyteen vauhtiin ja koira pääsi liitämään. Sisu veti aivan täpöllä perään ja yhtä kovaa ohi kohti palkkaa. Ei taakseen kuikuillut eikä jäänyt viereen hölkkäämään. Aivan huikean hauskaa oli!
Tänään käytiin Arvo-veljen kanssa hieman irtoilemassa ohjaajan edelle. Viritettiin alla oleva 60 metrin vauhtisuora vaihtelevin estevälein (6-7 m). Lopussa odotti namikuppi, avustaja hetsasi lähdössä, ohjaaja kirmasi täyteen vauhtiin ja koira pääsi liitämään. Sisu veti aivan täpöllä perään ja yhtä kovaa ohi kohti palkkaa. Ei taakseen kuikuillut eikä jäänyt viereen hölkkäämään. Aivan huikean hauskaa oli!
Tuli samalla myös paremmin kuin hyvin tiedostettua, että Sisun itsenäinen esteosaaminen pitää nostaa ihan eri tasolle kuin tollereille olen jaksanut opettaa, jään meinaan (alun teemaa lainatakseni) kuin tikku paskaan kelpien kiitäessä ohi. Mutta oli kerrassaan lystiä, näitä ehdottomasti lisää ja nimenomaan yhtä pitkällä matkalla.
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Riman ali... eikun yli!
Olipas eilen taas mahtitreenit! Sisun pentuaksassa teemana oli takaakierrot perusohjauksella (3, 7), sylikäännös (9) ja takaakierrot vastaanottovalssilla (11), ja kuten arvata saattaa, oli pikkukoira aivan täpinöissään. Nostin rimat neljäänkymppiin ja pieni insinöörin tytär huomasi tämän hurjan viiden senttimetrin korotuksen ja tuumasi, että hyvin mahtuu riman alta viipottamaan, täältä tullaan! Pari palkattua toistoa hypylle ja sen jälkeen ei ollut mitään ongelmaa. Alla sinnepäin ratapiirros.
Takaakierrot sujuivat Sisulta aivan superhienosti ja olenhan mie sitä siivekkeen ja puiden ympäri kieputellutkin. Myös sylkkärit olivat vallan upeita, mutta niihin tarvitsen itse kyllä vielä sen miljoona toistoa alle ennen kuin ne rupeavat tuntumaan ohjauksilta, joita valitsisin, jos on vara valita jotain muuta. Mutta pitää ne opetella, tiedän tiedän...
Pussia tehtiin aluksi yksittäin ja sitten putken kautta, hyvin sujui toistot. Loppuun otettiin myös puomille toistoja ja siinä oli alussa vaikeuksia, kun puomi oli aivan eri paikassa kuin ennen. Se mokoma nakotti väliaidan vieressä ja Sisusta oli todella ahdistavaa mennä puomia niin lähellä aitaa, kun aidan toisella puolella oli muita treenaamassa. Yritti se ja saatiin jokunen räpellys niin, että mie juoksin pumin ja aidan välissä, mutta silmäkulmasta se tarkkaili koko ajan muita eikä halunnut jäädä puomille notkumaan ollenkaan. Lopetin sen osuuden aika lyhyeen, kun Sisu kuitenkin osaa esteen enkä halunnut sitä pilata selkeästi liian suurella häiriöllä. Otettiin puomille toisto vielä varsinaisen treenien jälkeen pienemmällä häiriöllä, jotta ei jäisi moinen muistikuva esteestä ja se olikin takuuvarmaa sisulaatua. Siihen oli kiva lopettaa.
Tokossa ollaan pysytty kalsarilinjalla ja hengailtu kapulan kanssa. Treeneissä ei ole kuitenkaan oikein menty eteenpäin eikä kenenkään osaaminen ole lisääntynyt. Ainoa lisääntynyt asia on Nuuskun fanaattisuus, se on aivan hullu päästessään treenaamaan. Syöksee tulta ja niin edespäin. Pitää kehitellä jotain jatkosuunnitelmaa Rapsun ja Sisun päiden menoksi, jotenkin homma ei etene.
Alkuviikosta saatiin lenkkiseuraksi saatiin pitkästä aikaa Zorro ja Elena, sekä Sisu on saanut pentuagilityryhmästä uuden hyvän hippaskaverin jäähdyttelylenkeille. Tosin jäähdyttely on varmaan väärä sana kuvaamaan sitä menoa mitä Sisu, Aikku ja Ulpu treenien esittävät, mutta ainakin aivot nollaantuvat treenivireestä :)
Takaakierrot sujuivat Sisulta aivan superhienosti ja olenhan mie sitä siivekkeen ja puiden ympäri kieputellutkin. Myös sylkkärit olivat vallan upeita, mutta niihin tarvitsen itse kyllä vielä sen miljoona toistoa alle ennen kuin ne rupeavat tuntumaan ohjauksilta, joita valitsisin, jos on vara valita jotain muuta. Mutta pitää ne opetella, tiedän tiedän...
Pussia tehtiin aluksi yksittäin ja sitten putken kautta, hyvin sujui toistot. Loppuun otettiin myös puomille toistoja ja siinä oli alussa vaikeuksia, kun puomi oli aivan eri paikassa kuin ennen. Se mokoma nakotti väliaidan vieressä ja Sisusta oli todella ahdistavaa mennä puomia niin lähellä aitaa, kun aidan toisella puolella oli muita treenaamassa. Yritti se ja saatiin jokunen räpellys niin, että mie juoksin pumin ja aidan välissä, mutta silmäkulmasta se tarkkaili koko ajan muita eikä halunnut jäädä puomille notkumaan ollenkaan. Lopetin sen osuuden aika lyhyeen, kun Sisu kuitenkin osaa esteen enkä halunnut sitä pilata selkeästi liian suurella häiriöllä. Otettiin puomille toisto vielä varsinaisen treenien jälkeen pienemmällä häiriöllä, jotta ei jäisi moinen muistikuva esteestä ja se olikin takuuvarmaa sisulaatua. Siihen oli kiva lopettaa.
Tokossa ollaan pysytty kalsarilinjalla ja hengailtu kapulan kanssa. Treeneissä ei ole kuitenkaan oikein menty eteenpäin eikä kenenkään osaaminen ole lisääntynyt. Ainoa lisääntynyt asia on Nuuskun fanaattisuus, se on aivan hullu päästessään treenaamaan. Syöksee tulta ja niin edespäin. Pitää kehitellä jotain jatkosuunnitelmaa Rapsun ja Sisun päiden menoksi, jotenkin homma ei etene.
Alkuviikosta saatiin lenkkiseuraksi saatiin pitkästä aikaa Zorro ja Elena, sekä Sisu on saanut pentuagilityryhmästä uuden hyvän hippaskaverin jäähdyttelylenkeille. Tosin jäähdyttely on varmaan väärä sana kuvaamaan sitä menoa mitä Sisu, Aikku ja Ulpu treenien esittävät, mutta ainakin aivot nollaantuvat treenivireestä :)
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Mestarin opissa
Pieni Suuri Kelpie Sisu osallistui tänään maailmanmestarin ja moninkertaisen suomenmestarin agilitykoulutukseen. Mie olen aina tykännyt Suomalaisen Jarin koulutuksista, kun ne painottuvat vauhtiin, rytmitykseen, ohjaajan fyysisyyteen ja liikkeeseen, eli teemoihin, joissa olen ikuisesti huono. Emmin kuitenkin osallistumista, kun Rapsuli on treenilomallla, mutta rohkaistuin mukaan kuultuani, että sinne olivat möllitasoiset tervetulleita. Eihän Sisu vielä mikään möllitasoinen ole, mutta eihän se haittaa, jos se on muuten erinomainen? Tehtiin sovellettuja osia varsinaisen treenin keskivaiheilta ja kivaa oli.
Eteenirtoamistahan Sisun kanssa on harjoiteltu koko ajan, mutta vähemmän niin, että olen täydessä vauhdissa ja Sisun pitää ottaa minut kiinni ja juosta täysillä ohi. Yleensä joko olen rytmittänyt liikkumiseni niin, että se pääsee heti alussa minusta ohi ja saa pinkoa innoissaan edessä olevalle palkalle tai sitten täysillä juostessa treeni on loppunut "kesken" eli se on saanut minut kiinni palkan tuntumassa. Enempikin täysillä juoksevan minun jahtaaminen on liittynyt ohjaavan puolen harjoitustreeneihin, joissa sen onkin ollut tarkoitus tulla täysillä käteen. En siis ole osannut tasapainottaa tätä ollenkaan, mutta nytpähän muistan taas suunnitella treenejä niin, että minulla ei ole mitään mahdollisuutta olla päätepisteessä ennen koiraa vaikka juoksisin miten kovaa eikä treeni myöskään pääty niin, että ahtaus tulisi vastaan vaan vauhdin voi pitää täytenä loppuun asti ilman seinään juoksemisen tuntua.
Alla oleva pätkä oli ohjaajalle se haasteellisin. Miten voi olla vaikeaa valuttaa sitä valssia (4-5) silloin kun pitäisi? Sisupolo sai varmaan miljoona toistoa, kun ei vaan minulla sujunut. Onneksi Sisulla oli hauskaa eikä sillä ollut harmainta hajuakaan siitä, että käänsin sitä toistuvasti tiukemmin kuin olin aikonut ja rynnin koiran linjalle ja tungin sen hypyn (5) taakse sen sijaan, että olisin ohjannut hypylle. Suurinpiirtein koetin itse suorittaa hyppyä. Sisuhan kääntyy, se ei ole ongelma. Aivan maailman hienoiten kääntyykin vaikka olisi sata lasissa, mutta nyt sain opetella kääntämään silleen vaan vähän. Voi tytöt, että oli hankala. Minä en osaa kääntää vaan vähän, joko sitä käännytään tai sitten ei, välimuodot tuottaa haastetta. Teoriassa asiassa ei ollut mitään ongelmaa, mutta ei siirtynyt käytäntöön. Tai no siirtyi se sitten, kun kouluttaja lopulta totesi, että "entä jos nyt vaan tekisit sen kunnolla". Tein sitten. Takaakiertoon (6) humpsahti hienosti ja irtosi putkeen (7) vaikka väli oli turkasen pitkä, kun siitä siirrettiin rengas pois.
Ensin tehtiin yllä olevaa pätkää. Ajattelin ottaa lähdön takaakiertona, koska miusta se olisi ollut meille helpompi kuin lähtö häntä kiinni verkkoaidassa istuen, mutta semmoista helpotusta ei ohjaajalle suotu vaan lähtö piti laittaa kuosiin. Kolmoselle niistosokkari, jossa sain olla tarkkana ajoituksen kanssa. Sisu oli herkkänä ja jouduin ohjaamaan sitä vähän yli, jotta se ei ottanut kieltoa. Jari sanoikin, että kannattaa tehdä sen kanssa myös vastapainoksi samanlaisia kohtia ihan perusohjauksella, jossa ohjaajan liike jatkuu selkeämmin koko ajan, jotta hauveli ei tule epävarmaksi hyppyjen edessä ja ketjuta itselleen kuviota hypylle lähestyminen - kielto - hyppy. Koska halusin olla vikkelä, vilistin persjättöön putken ja pituuden väliin.
Seuraavassa alla olevassa pätkässä ei ollut mitään ihmeempiä, kunhan pituus oli ekaa kertaa osana rataa eikä yksittäin tai viimeisenä esteenä eikä siinä ollut ongelmaa, tosin ei siinä ollutkaan kuin kaksi palikkaa. Linjaus (1), persjättö (2-3), en raskinut linjata pituudelle vaan annoin sen hakea esteen vauhdilla ja loikata suoraan mistä syystä käännös (3-4) oli ihan hujanhajan ja kaukana kauniista, mutta siihen ei takerruttu. Oltiin yhtämieltä siitä, että tässä vaiheessa Sisu saapi kaarratella moiset kohdat miten tykkää ja painopiste on siinä, että se saa kokemusta ja itsevarmuutta suorittaa monenlaisia esteitä peräkkäin ja välillä tuttuja esteitä vähän haastavammissa kulmissa. Tässä tavoitteessa Sisu onnistui erinomaisesti. Vastaantottovalssi (4), linjaus (6) ja rytmitys niin, että Sisu sai irrota edelle (6-8). Minun edelle irtoaminen on edelleen haasteellista. Tulee kuulemma tosi lujaa perässä, kun pistelen edellä, mutta minut kiinni saatuaan se ei mene ohi vaan jää tuntumaan eli enemmän eteenirtoamista ja nimenomaan semmoista, jossa se joutuu menemään minun ohi silloin kun juoksen täysillä. Irtosihan se tuossa edelle hienosti, kun rytmitin liikkeeni siten, että se pääsi edelle jo putkelta (6), mutta jos olen ensin edellä, niin ei se täysillä ohi mene. Tähän saatiin oivia treenivinkkejä ja osaan niistä tarvitsisin treenikaverin apua, joten innokkaat huutakoon hep!
Eteenirtoamistahan Sisun kanssa on harjoiteltu koko ajan, mutta vähemmän niin, että olen täydessä vauhdissa ja Sisun pitää ottaa minut kiinni ja juosta täysillä ohi. Yleensä joko olen rytmittänyt liikkumiseni niin, että se pääsee heti alussa minusta ohi ja saa pinkoa innoissaan edessä olevalle palkalle tai sitten täysillä juostessa treeni on loppunut "kesken" eli se on saanut minut kiinni palkan tuntumassa. Enempikin täysillä juoksevan minun jahtaaminen on liittynyt ohjaavan puolen harjoitustreeneihin, joissa sen onkin ollut tarkoitus tulla täysillä käteen. En siis ole osannut tasapainottaa tätä ollenkaan, mutta nytpähän muistan taas suunnitella treenejä niin, että minulla ei ole mitään mahdollisuutta olla päätepisteessä ennen koiraa vaikka juoksisin miten kovaa eikä treeni myöskään pääty niin, että ahtaus tulisi vastaan vaan vauhdin voi pitää täytenä loppuun asti ilman seinään juoksemisen tuntua.
Alla oleva pätkä oli ohjaajalle se haasteellisin. Miten voi olla vaikeaa valuttaa sitä valssia (4-5) silloin kun pitäisi? Sisupolo sai varmaan miljoona toistoa, kun ei vaan minulla sujunut. Onneksi Sisulla oli hauskaa eikä sillä ollut harmainta hajuakaan siitä, että käänsin sitä toistuvasti tiukemmin kuin olin aikonut ja rynnin koiran linjalle ja tungin sen hypyn (5) taakse sen sijaan, että olisin ohjannut hypylle. Suurinpiirtein koetin itse suorittaa hyppyä. Sisuhan kääntyy, se ei ole ongelma. Aivan maailman hienoiten kääntyykin vaikka olisi sata lasissa, mutta nyt sain opetella kääntämään silleen vaan vähän. Voi tytöt, että oli hankala. Minä en osaa kääntää vaan vähän, joko sitä käännytään tai sitten ei, välimuodot tuottaa haastetta. Teoriassa asiassa ei ollut mitään ongelmaa, mutta ei siirtynyt käytäntöön. Tai no siirtyi se sitten, kun kouluttaja lopulta totesi, että "entä jos nyt vaan tekisit sen kunnolla". Tein sitten. Takaakiertoon (6) humpsahti hienosti ja irtosi putkeen (7) vaikka väli oli turkasen pitkä, kun siitä siirrettiin rengas pois.
Sisu pelitti oikein mainiosti, mitenkäpäs muutenkaan. Suuria oivalluksia ei tullut, mutta tarpeeseen tulivat muistutukset asioista, jotka tiedän, mutta olen unohtanut. Lisäksi tuli hauskoja "kotiläksyjä", oikein veikeitä vinkkejä aloittelevan koiran treeneiksi.
perjantai 15. marraskuuta 2013
Reippaat reippailijat
Viime päivät ovat sisältäneet poikkeuksellisen paljon ulkoilua lauman ulkopuolisessa seurassa. Keskiviikkoiltana Sisu ja Nuusku seikkailivat Jamiskan pimeissä maastoissa Arvon kera, torstaiaamuna Sisu pääsi Hinkun ja Huuman kanssa kelpielenkille metsäpoluille sekä pelloille, ja perjantaipäivänä koko kolmikko suuntasi Pepin, Hipan ja Roryn seurassa pariksi tunniksi Lykynlammen ulkoilureiteille. Ihan mahdottoman mukavaa ja virkistävää vaihtelua jokapäiväisille oman lauman keskeisille ulkoiluille.
Rapsu nautiskeli torstaina fysioterapiasta. Rintarangassa tuntui edelleen osteopaatin havaitsema kipupiste, joka sai Rapelon hieman kiemurtelemaan ja ujeltamaan, mutta ei se kuulemma tuntunut huolestuttavalta vaan ihan normaalilta lapojen takaiselta triggeriltä. Rapsu-kumikanahan ei ole moisista ennen kärsinyt, joten toivotaan, että ei tulekaan tavaksi ja katoaa muutaman kerran hoitosarjalla. Luulen, että piirinmestaruuskisoissa puomilta tipahtaminen on syypää jumiin, siinähän Rapen etupää oli aika koetuksella, kun se roikkui puomilta koettaen sinne takaisin kiivetä.
Mitään ei olla treenattu ja suuri kapulatehokuurikin jotenkin hyytyi. Pitänee loppuviikosta koettaa taas ryhdistäytyä. Viikottaiset kimppatokotreenitkin jäivät väliin, kun ohjastajan kurkku tuntuu sen verran karhealta, että parempi pitää varpaat lämpimänä, jotta on huomenna iskussa maailmanmestarin koulutuksessa.
Loppuun vastaus Movember-haasteeseen, vaikka kyseessä ovatkin tytöt, jotka eivät viiksiään koskaan ajele. Haasteen heitti Satu, joten tässäpä on (arkistojen kätköistä) kaivetut kuvat koirieni viiksistä:
Laiskuudelleni uskollisena haastan kaikki lukijat postaamaan kuvat koiriensa viiksistä marraskuun aikana ja halutessaan haastamaan vähintään kolme muuta tekemään niin.
Rapsu nautiskeli torstaina fysioterapiasta. Rintarangassa tuntui edelleen osteopaatin havaitsema kipupiste, joka sai Rapelon hieman kiemurtelemaan ja ujeltamaan, mutta ei se kuulemma tuntunut huolestuttavalta vaan ihan normaalilta lapojen takaiselta triggeriltä. Rapsu-kumikanahan ei ole moisista ennen kärsinyt, joten toivotaan, että ei tulekaan tavaksi ja katoaa muutaman kerran hoitosarjalla. Luulen, että piirinmestaruuskisoissa puomilta tipahtaminen on syypää jumiin, siinähän Rapen etupää oli aika koetuksella, kun se roikkui puomilta koettaen sinne takaisin kiivetä.
Mitään ei olla treenattu ja suuri kapulatehokuurikin jotenkin hyytyi. Pitänee loppuviikosta koettaa taas ryhdistäytyä. Viikottaiset kimppatokotreenitkin jäivät väliin, kun ohjastajan kurkku tuntuu sen verran karhealta, että parempi pitää varpaat lämpimänä, jotta on huomenna iskussa maailmanmestarin koulutuksessa.
Loppuun vastaus Movember-haasteeseen, vaikka kyseessä ovatkin tytöt, jotka eivät viiksiään koskaan ajele. Haasteen heitti Satu, joten tässäpä on (arkistojen kätköistä) kaivetut kuvat koirieni viiksistä:
Tollerikaksikon viiksistä löytyy niin punaisen kuin harmaankin sävyjä.
Pikkuruisen kelpien viikset näyttävät kuvassa vaaleilta, mutta nykyään ne ovat herkullisen mustanruskeat.
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Camelboots, Sinatra tai ihan vaan vastarannankiiski
Tiistain Sisun pentuagilityssa teemana oli persjättö. Kyllä, suuri inhokkini silloin, kun se tehdään muulloin kuin koiran ollessa putkessa. Minullehan tuottaa suuria ongelmia ylipäätään koiran selän taakse jättäminen ja siihen kun vielä lisätään trendikäs ennakoiva ote, niin suorastaan ahdistaa. Tiedän mitä haetaan ja miksi (olen valistunut vuosien aikana lukuisten kouluttajien palopuheista (huomatkaa vahva asenteellisuus)), mutta siitä huolimatta muutosvastaisena antiikkiin jämähtäneenä vastarannankiiskenä en koe omakseni kyseistä tapaa ohjata, koska se on mielestäni epäloogista, riskaabelia ja puhdasta hulluutta. Joka tapauksessa, koetin antaa pikkukoiralleni mahdollisuuden trendikkyyteen ja olla kiltti oppilas. Yritykseksihän ne aikomukset jäivät. Vaikka yritin minä molempia, ehkä
kiltissä jopa jossain määrin onnistuin. Alla sinnepäin treenipiirros.
Onnistuttiin, kun ohjasin rapsutellen, mutta eihän se toki ollut sitä mitä haettiin, mutta minä tykkäsin siitä, että Sisu osasi lukea ohjauskieltäni. Minulle on luontevaa, että koira etenee rintamasuuntani mukaisesti eikä sen läpi, joten se vie kaiken trendikkyyden ohjauksestani, mutta viekööt. Haluan ohjata omasta mielestäni johdonmukaisesti. Mutta jotta ei menisi aivan ruikutukseksi (väärinkäsitysten välttämiseksi haluan huomauttaa, että kouluttajamme on ihana ja ruikutan ainoastaan omasta epätrendikkyydestäni suhteessa vallitsevaan ohjausmalliin) niin Sisu oli harjoituksessa oikein hyvä ja voi miten pikkukoira taas iloitteli irtoamisellaan! Se oli aivan liekeissä :) Tehtiin lopuksi myös pussia, ensin yksittäin ja sitten hypyn kautta. Erinomaisesti haki pikkukoira esteen, ei ongelmaa. Pussin suu oli toistoissa aavistuksen avoinna, vauhti superhyvä, asento matala ja suunta eteen kohti namikuppia.
Maanantai-iltana tehtiin hitusen kalsaritokona kapulatreeniä. Nuusku perusasentoon, kapula maahan metrin päähän ja siitä nouto perusasentoon. Kaksi kolmen toiston settiä, hieno elukka! Rapsulle nostoja ja pitoon kestoa. Kaksi neljän toiston settiä, joista seitsemän toistoa olivat loistavia, yhdellä toistolla Hapero lähti rallattemaan "miulla on kapulaaa, siullapa ei!"portin takana kateellisena katselevalle kelpille, mutta siinäkin toistossa positiivista oli se, että ote kapulasta oli erinomainen ja kestoa löytyi :P Sisulle nostoja yksi kahdeksan toiston setti ja Lupsu paransi kuin sika juoksuaan. Tästä tulee vielä loistava!
Onnistuttiin, kun ohjasin rapsutellen, mutta eihän se toki ollut sitä mitä haettiin, mutta minä tykkäsin siitä, että Sisu osasi lukea ohjauskieltäni. Minulle on luontevaa, että koira etenee rintamasuuntani mukaisesti eikä sen läpi, joten se vie kaiken trendikkyyden ohjauksestani, mutta viekööt. Haluan ohjata omasta mielestäni johdonmukaisesti. Mutta jotta ei menisi aivan ruikutukseksi (väärinkäsitysten välttämiseksi haluan huomauttaa, että kouluttajamme on ihana ja ruikutan ainoastaan omasta epätrendikkyydestäni suhteessa vallitsevaan ohjausmalliin) niin Sisu oli harjoituksessa oikein hyvä ja voi miten pikkukoira taas iloitteli irtoamisellaan! Se oli aivan liekeissä :) Tehtiin lopuksi myös pussia, ensin yksittäin ja sitten hypyn kautta. Erinomaisesti haki pikkukoira esteen, ei ongelmaa. Pussin suu oli toistoissa aavistuksen avoinna, vauhti superhyvä, asento matala ja suunta eteen kohti namikuppia.
Maanantai-iltana tehtiin hitusen kalsaritokona kapulatreeniä. Nuusku perusasentoon, kapula maahan metrin päähän ja siitä nouto perusasentoon. Kaksi kolmen toiston settiä, hieno elukka! Rapsulle nostoja ja pitoon kestoa. Kaksi neljän toiston settiä, joista seitsemän toistoa olivat loistavia, yhdellä toistolla Hapero lähti rallattemaan "miulla on kapulaaa, siullapa ei!"portin takana kateellisena katselevalle kelpille, mutta siinäkin toistossa positiivista oli se, että ote kapulasta oli erinomainen ja kestoa löytyi :P Sisulle nostoja yksi kahdeksan toiston setti ja Lupsu paransi kuin sika juoksuaan. Tästä tulee vielä loistava!
maanantai 11. marraskuuta 2013
Päivitysmaraton
Aloitetaan sillä, että ei kehuta Soneran laajakaistaa. Sen jälkeen jatketaan päivittelemällä hirveä litania kuulumisia ja treenejä, jotka ovat jo osin painuneet unholaan, kun niitä ei ole ajoissa päässyt bloggaamaan.
Torstai
Pitkästä aikaa Sisu lähti Arvon kanssa kylille. Eikä siinä vielä kaikki! Poimittiin nimittäin Arvo matkalta kyytiin ja siinä vaiheessa autonatsilla pullotti herneenpalko kirsusta "siis mitä tuoko tulee MINUN autoon, ei muuten tule ##%&??!!!". Vastalauseet vaikenivat muutaman karjaisun jälkeen ja paluumatka sujuikin sitten jo alusta loppuun ääneti, kun autonomija joutui kylmästi katsomaan miten velipoika menee ensin autoon ja sisko vasta perässä. Kylillä oli hienoa havaita miten pikkukoira on kasvanut. Enää sitä ei jännittänyt tai edes juuri ihmetyttänyt mikään vaan eteenpäin mentiin hirveällä innolla ja tarkkaavaisuudella. Kaikki kiinnosti ja mm. ihmismassat (noh, massat joensuulaisella mittapuulla...), kolisevat siltojen aluset ja parkkihallissa suoraan kuonoon lehahtanut pulu kohdattiin kuten kaupunkilaisen kuuluukin. Ainoastaan epämääräiseltä näyttänyt kuorma-auton lastin purkaminen aiheutti pienen tarpeen nuuhkaista viereistä betoniporsasta.
Perjantai
Tokotreeneihin lähti mukaan lauman juniorikaksikko ajatuksena jakaa treeniaika molempien kesken. Isokorvaisimman kutkat ovat vihdoin taas aisoissa, joten treenaamaan pääsy pitkästä aikaa veti sen melkein sekopääosastolle. Hitusen oli kerääntynyt treeni-intoa ja tuo treenikaipuu on näkynyt kotona mm. alituisena lelu suussa kulkemisena. Ei Rapsusta ole sama tehdä itsekseen jotain olohuoneessa, vaan treenihalli se vasta on jotain!
Rapsu teki paikkamakuuta, joka meni tavoitteiden mukaisesti ja tavoitteenahan oli, että Rapsu ei kokisi kimppaliikettä laukauksensietotestinä vaan hauskanpitona. Kyllä sitä selvästi jännitti eikä se pystynyt oikein minkäänlaista kestoa esittämään ja pysyinkin sen lähellä palkkailemassa, mutta tärkeintä oli, että sitä ei jännittänyt niin paljoa, että se olisi halunnut pois paikalta tai tärissyt tai muutenkaan näyttänyt pelokkaalta. Pienoinen jännitys näkyi lähinnä malttamattomuutena. Lisäksi otettiin noudossa kapulan pitoon kestoa ja siihen tuli Tiialta hyviä vinkkejä. Rapsuhan nostaa kapulan innoissaan, mutta tiputtaa sen myös palkan toivossa turhan nopeaan. Loppuun tehtiin vielä pari vauhtiuoksetuloa.
Sisun kanssa keskityttiin noudossa kapulan nostoon mikä oli hallissa huomattavasti hankalampaa kuin kotona, mutta ottaen huomioon, että viimeisimmästä nostotreenistä kotonakin on aikaa, teki se ihan tasonsa mukaisesti. Tähänkin tuli Tiialta hyviä ohjeita. Kuten Nuuskun ja Rapsunkin kanssa, en halua liittää mihinkään noudon osa-alueeseen (haku, nosto, pito, palautus) mitään pakkoa tai painetta vaan rakentaa sen innon kautta. Viepi varmaan aikaa, mutta samapa tuo, pääasia, että liikkeessä tulee näkymään sama noutamisen rajaton riemu mikä tollereilla. Loppuun otettiin Sisullekin vauhtiluoksetulo ja siinä on vielä tekemistä, koska Sisu hidastaa laukkaa minua lähestyessään. Palkka lentää kyllä taakse vauhdista, mutta lisää treeniä tarttee tämä.
Nuuskun perjantaihin sisältyi lihashuoltoa Helin hoivassa. Pientä kireyttä löytyi, mutta hyvin pehmeni luppakorva ja nautti olostaan täysillä. Nuusku on nyt mahdottoman hyvässä voinnissa, selkeästi säännöllinen fyssari sekä osteopaatin käsittelyt ovat saaneet liikkeisiin lisää rentoutta. Vaihdoin sille joku aika sitten myös niveliä hellivän lisäravinteen ja ehkä lisääntyvästä vetreydestä voi päätellä, että uusi merkki sopii paremmin kuin aikaisempi.
Lauantai
Pitkiä metsälenkkejä ja kalsaritokoa teemalla nouto, koska sain ohjeeksi tehdä kapulatreeniä molemmille kuurina, niin sitten tein, tosin kaikille kolmelle.
Rapsulle kapulan nostoja tarjonnan kautta siten, että minä seisoin ja Rapsun tavoitteena oli ottaa kapula suuhun innokkaasti ja pitää kapulaa samalla ilolla vapautussanaan saakka. Tehtiin kaksi kierrosta, kymmenen toistoa molemmilla kierroksilla. Aivan huippusettiä, Rapsulla oli ihan hirmuinen into tarjota nostoa ja saatiin pitämisen kestoakin kasvatettua.
Sisulle kapulan nostoja tarjonnan kautta siten, että minä istuin lattialla ja ensin riitti, että Sisu tarttui innokkaasti kapulaan, mutta pian nostin kriteerin tarttumisesta nostoon. Tehtiin kaksi kierrosta, kahdeksan toistoa molemmilla kierroksilla. Hirmuisen hyvää settiä, iloista työskentelyä.
Nuuskulle kapulan nostoja perusasentoon siten, että kapula oli vähän matkan päässä maassa ja Nuusku nouti palauttaen perusasentoon. Tavoitteena hauskanpito ja hauskaa oli. Sivusta kuului kommentti "miten joku voi olla noin fanaattinen". Tehtiin kaksi kierrosta, neljä toistoa molemmilla kierroksilla.
Sunnuntai
Maaseutumatkailua ja pikkukoiran käytöstapojen hiomista: mennäänkö kylään siten, että ulko-oven avautuessa syöksytään riemusta kiljuen sisään vai mennäänkö sisään luvan kanssa ja kiljumatta? Lopputuloksena voi mennä hiljaa, mutta luvan saatua pitää kuitenkin syöksyä kerran ei saa huutaa. Harmaahapsun käytöstapojen hiomista: jos orava kurkistaa ikkunasta sisään, tarvitseeko aloittaa hirmuinen mölyäminen? Lopputulemana tarvitsee mölytä, mutta sen voi lopettaa käskystä. Seniorin käytöstapojen hiomista: jos käsketään pois norkoilemasta ruokapöydän vierestä, tarvitseeko silloin mennä pois vai vaan kääntyä 360 astetta? No niinpä.
Illalla Sisu tarjoili maailman parasta agilitya. Tehtiin iltapaloiksi alla olevat treenit ja kelpie kulki superhyvin! Lämmittelylenkillä pikkukoira puhkui virtaa niin, että ei meinannut Pärnän metsät riittää kaarroksiin eikä se virta kyllä ollut vähissä jäähdytellessäkää ;) Treenattiin alla olevat kuviot ja pikkukoira oli virheetön liitokone.
Torstai
Pitkästä aikaa Sisu lähti Arvon kanssa kylille. Eikä siinä vielä kaikki! Poimittiin nimittäin Arvo matkalta kyytiin ja siinä vaiheessa autonatsilla pullotti herneenpalko kirsusta "siis mitä tuoko tulee MINUN autoon, ei muuten tule ##%&??!!!". Vastalauseet vaikenivat muutaman karjaisun jälkeen ja paluumatka sujuikin sitten jo alusta loppuun ääneti, kun autonomija joutui kylmästi katsomaan miten velipoika menee ensin autoon ja sisko vasta perässä. Kylillä oli hienoa havaita miten pikkukoira on kasvanut. Enää sitä ei jännittänyt tai edes juuri ihmetyttänyt mikään vaan eteenpäin mentiin hirveällä innolla ja tarkkaavaisuudella. Kaikki kiinnosti ja mm. ihmismassat (noh, massat joensuulaisella mittapuulla...), kolisevat siltojen aluset ja parkkihallissa suoraan kuonoon lehahtanut pulu kohdattiin kuten kaupunkilaisen kuuluukin. Ainoastaan epämääräiseltä näyttänyt kuorma-auton lastin purkaminen aiheutti pienen tarpeen nuuhkaista viereistä betoniporsasta.
Perjantai
Tokotreeneihin lähti mukaan lauman juniorikaksikko ajatuksena jakaa treeniaika molempien kesken. Isokorvaisimman kutkat ovat vihdoin taas aisoissa, joten treenaamaan pääsy pitkästä aikaa veti sen melkein sekopääosastolle. Hitusen oli kerääntynyt treeni-intoa ja tuo treenikaipuu on näkynyt kotona mm. alituisena lelu suussa kulkemisena. Ei Rapsusta ole sama tehdä itsekseen jotain olohuoneessa, vaan treenihalli se vasta on jotain!
Rapsu teki paikkamakuuta, joka meni tavoitteiden mukaisesti ja tavoitteenahan oli, että Rapsu ei kokisi kimppaliikettä laukauksensietotestinä vaan hauskanpitona. Kyllä sitä selvästi jännitti eikä se pystynyt oikein minkäänlaista kestoa esittämään ja pysyinkin sen lähellä palkkailemassa, mutta tärkeintä oli, että sitä ei jännittänyt niin paljoa, että se olisi halunnut pois paikalta tai tärissyt tai muutenkaan näyttänyt pelokkaalta. Pienoinen jännitys näkyi lähinnä malttamattomuutena. Lisäksi otettiin noudossa kapulan pitoon kestoa ja siihen tuli Tiialta hyviä vinkkejä. Rapsuhan nostaa kapulan innoissaan, mutta tiputtaa sen myös palkan toivossa turhan nopeaan. Loppuun tehtiin vielä pari vauhtiuoksetuloa.
Sisun kanssa keskityttiin noudossa kapulan nostoon mikä oli hallissa huomattavasti hankalampaa kuin kotona, mutta ottaen huomioon, että viimeisimmästä nostotreenistä kotonakin on aikaa, teki se ihan tasonsa mukaisesti. Tähänkin tuli Tiialta hyviä ohjeita. Kuten Nuuskun ja Rapsunkin kanssa, en halua liittää mihinkään noudon osa-alueeseen (haku, nosto, pito, palautus) mitään pakkoa tai painetta vaan rakentaa sen innon kautta. Viepi varmaan aikaa, mutta samapa tuo, pääasia, että liikkeessä tulee näkymään sama noutamisen rajaton riemu mikä tollereilla. Loppuun otettiin Sisullekin vauhtiluoksetulo ja siinä on vielä tekemistä, koska Sisu hidastaa laukkaa minua lähestyessään. Palkka lentää kyllä taakse vauhdista, mutta lisää treeniä tarttee tämä.
Nuuskun perjantaihin sisältyi lihashuoltoa Helin hoivassa. Pientä kireyttä löytyi, mutta hyvin pehmeni luppakorva ja nautti olostaan täysillä. Nuusku on nyt mahdottoman hyvässä voinnissa, selkeästi säännöllinen fyssari sekä osteopaatin käsittelyt ovat saaneet liikkeisiin lisää rentoutta. Vaihdoin sille joku aika sitten myös niveliä hellivän lisäravinteen ja ehkä lisääntyvästä vetreydestä voi päätellä, että uusi merkki sopii paremmin kuin aikaisempi.
Lauantai
Pitkiä metsälenkkejä ja kalsaritokoa teemalla nouto, koska sain ohjeeksi tehdä kapulatreeniä molemmille kuurina, niin sitten tein, tosin kaikille kolmelle.
Rapsulle kapulan nostoja tarjonnan kautta siten, että minä seisoin ja Rapsun tavoitteena oli ottaa kapula suuhun innokkaasti ja pitää kapulaa samalla ilolla vapautussanaan saakka. Tehtiin kaksi kierrosta, kymmenen toistoa molemmilla kierroksilla. Aivan huippusettiä, Rapsulla oli ihan hirmuinen into tarjota nostoa ja saatiin pitämisen kestoakin kasvatettua.
Sisulle kapulan nostoja tarjonnan kautta siten, että minä istuin lattialla ja ensin riitti, että Sisu tarttui innokkaasti kapulaan, mutta pian nostin kriteerin tarttumisesta nostoon. Tehtiin kaksi kierrosta, kahdeksan toistoa molemmilla kierroksilla. Hirmuisen hyvää settiä, iloista työskentelyä.
Nuuskulle kapulan nostoja perusasentoon siten, että kapula oli vähän matkan päässä maassa ja Nuusku nouti palauttaen perusasentoon. Tavoitteena hauskanpito ja hauskaa oli. Sivusta kuului kommentti "miten joku voi olla noin fanaattinen". Tehtiin kaksi kierrosta, neljä toistoa molemmilla kierroksilla.
Sunnuntai
Maaseutumatkailua ja pikkukoiran käytöstapojen hiomista: mennäänkö kylään siten, että ulko-oven avautuessa syöksytään riemusta kiljuen sisään vai mennäänkö sisään luvan kanssa ja kiljumatta? Lopputuloksena voi mennä hiljaa, mutta luvan saatua pitää kuitenkin syöksyä kerran ei saa huutaa. Harmaahapsun käytöstapojen hiomista: jos orava kurkistaa ikkunasta sisään, tarvitseeko aloittaa hirmuinen mölyäminen? Lopputulemana tarvitsee mölytä, mutta sen voi lopettaa käskystä. Seniorin käytöstapojen hiomista: jos käsketään pois norkoilemasta ruokapöydän vierestä, tarvitseeko silloin mennä pois vai vaan kääntyä 360 astetta? No niinpä.
Illalla Sisu tarjoili maailman parasta agilitya. Tehtiin iltapaloiksi alla olevat treenit ja kelpie kulki superhyvin! Lämmittelylenkillä pikkukoira puhkui virtaa niin, että ei meinannut Pärnän metsät riittää kaarroksiin eikä se virta kyllä ollut vähissä jäähdytellessäkää ;) Treenattiin alla olevat kuviot ja pikkukoira oli virheetön liitokone.
Aloitettiin vaaleilla palleroilla 1-8. Sisu irtosi putkeen (2) ilman, että minun tarvitsi ylittää ykköshypyn linjaa, luki valssin (3-4)
aloituksen huikean hienosti antaen minun irtautua kolmoselta hyvissä ajoin eikä lähtenyt liikkeeseen mukaan vaan teki kuuliaisesti oman osansa. Persjätön (6-7) Sisu luki varmasti ja irtosi uljaasti putkeen (8). Sen jälkeen vedettiin uusintana pallerot 1-8, mutta muunnoksena tummat pallerot.
Hieno irtoaminen putkeen (5) mahdollisti sujuvan vastaanottovalssiin (6) jäämisen. Halusin testata miten hyvin Sisu irtoaa putkeen (8) jäädessäni ulkokurviin, koska tämä oli jossain vaiheessa vähän vaikeaa, mutta nyt ei ollut ongelmaa vaan sinne sujahti.
Jatkettiin vaaleilla palleroilla 8-15, jossa kuvioina oli persjättö (8-9), vastaanottovalssi (13) ja putkeen (15) irtoaminen. Muurin (12) jälkeen pystykorva kaarratti aika kivasti ja lähti jo lukemaan kasiputkea., mutta pienellä rytmityksellä tuli siitäkin kohdasta sujuva. Sen jälkeen sama setti uusintana, mutta tummin palleroin, jossa valssi (11-2) ja vastaanottovalssi (13) ja irtoaminen putkeen (15) ohjaaja ulkokurvissa. Umpisurkealla valssin ajoituksella sain kaarroksen 11 hypyllä ensin vähän turhan levälleen, mutta paremmalla ohjauksella linjatkin menivät kohdilleen.
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Australian tähti
Sisun aksa-asenne on niin kohdillaan. Ei voisi olla parempi. Se tekee täysillä ja tosissaan. Taitavakin se on. Se pystyy työskentelemään lähellä ja kaukana, se lukee ohjausta ja se irtoaa avaruuteen. Aikamoinen timantti. Australian tähti.
Eilisessä pentuagilityssa tehtiin yllä olevaa treeniä, jossa teemana oli valssi ja putkiin irtominen. Kauhee oli kauheen hyvä. Ei lisättävää.
Eilisessä pentuagilityssa tehtiin yllä olevaa treeniä, jossa teemana oli valssi ja putkiin irtominen. Kauhee oli kauheen hyvä. Ei lisättävää.
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Kelpien tokopäivitys
Perjantain tokotreenit menivät aivan huikean hienosti pikkukoiralta! Ensimmäisellä kierroksella otettiin kaikki hauvelit yhtäaikaa halliin. Ensin virittelin Sisua kontaktitreenillä, huviteltiin sylkkäritreenikieputuksilla (hienosti pelitti) ja sen jälkeen otettiin paikkamakuuta koirat hajallaan hallissa. Vahvistin kestoa, joten pysyin muutaman askelen päässä ja palkkailin välillä. Sen jälkeen tehtiin koemaisempi paikkamakuu koirat rivissä. Sisu köllötti kenttien välisen verkkoaidan vieressä ja otti häiriötä toisella kentällä louskuttavasta mistäliehirvikoirasta. Saatiin kuitenkin onnistunutta settiä, mutta onnistuneempaa olisi tullut, jos olisin älynnyt vähentää häiriön voimakkuutta vaihtamalla paikkaa rivin toiseen reunaan. En kuitenkaan älynnyt, mutta sen verran älysin, että vaihdoin onnistumisen kriteeriksi keskittymisen omaan tekemiseen.
Toinen kierros aloitettiin estehypyllä. Tätä on tehty joskus alkukesästä tokokurssilla, mutta täysin se oli unholaan painunut niin ohjaajalta kuin koiraltakin. En muistanut ollenkaan miten oltiin sitä tehty ja missä vaiheessa oltiin, mikähän oli suorituskäsky ja osasiko se sitä vai ei. Kannattaisi varmaan hyödyntää blogiin kirjoitettuja treenimuistiinpanojaan, niin ei tarvitsisi arvailla. Sisukaan ei muistanut, että oltaisiin moista estehyppyä edes nähty. Mutta mutta, hirmuisen nopeasti kaivautui esiin estehypyn suorittaja kelpie. Palkkasin Sisua hypyn suorittamisesta, mitään jatkokuvioita ei siihen lähdetty rakentamaan ja Tiia fiksusti sanoikin, että osissahan se kannattaa rakentaa. Miullehan tämän liikkeen opetus on ihan uutta, kun en mie tätä Nuuskulle edes opettanut, kunhan tyyliin koetta edeltävänä iltana käytiin kokeilemassa ja hyvinhän se sen osasi, joten mitäpä sitä treenaamaan... Nyt ajattelin sitten ihan panostaa. Pienen käsimerkin Sisu tarvitsi hypylle sinkoamiseen, mutta muutoin oikein bueno. Pallo lensi heti, kun Sisu oli hypylle ponnistanut. Toisena liikkeenä otin liikkeestä seisomisia ja voi miten teki kelpi superhienoja toistoja! Se alkoi jopa ennakoimaan! Ennakointihan on hienoa, kun silloin mie tiedän, että se tietää, että mitä mie siltä odotan. Pysähdykset olivat aivan mahtavia, nyt niihin pitää saada vaan kestoa. Tämä meille tulikin kotiläksyksi, hyvä niin, koska olen aivan fiiliksissä tämän treenaamisesta!
Nyt tulee sitten se treenien huippuonnistuminen nimenomaan ohjaajalta. Meillä olisi ollut aikaa ottaa vielä kolmas kierros, mutta minäpä jätin sen välistä! Kyllä vain, älysin olla tekemättä koiran kanssa enempää ja tyydyin vain ihailemaan muiden suorituksia kuunteluoppilaan roolissa. Sisu teki niin hyvät setit erinomaisessa vireessä ja meillä oli loistofiilis, joten kahteen settiin oli hyvä lopettaa. Toisaalta mieli olisi tehnyt vielä hauskanpitoa jatkaa, mutta onneksi tiedostin, että mahdollinen väsymys ei tule parantamaan meidän treeniä. Onneksi ryhmässä on muitakin nuoria koiria, joiden ohjaajilta saa hyvää vertaistukea treenien lopettamiseen ajoissa :)
Treenin jälkeen lähdettiin Sisun kanssa kahdestaan otsalampun valossa jäähdyttelemään Pärnän metsäpoluille. Mie nautin hiljaisessa metsässä tihkusateessa hortoilusta ja nyt siellä oli vielä vinkeää sumuakin! Sisu oli oikein rohkea pikkuotus ja paineli tohkeissaan keulassa. Seikkalijatar. Loiske vaan kuului, kun se löysi jotain rapakkoja ja viuhahdus vain kävi, kun se juoksi satalasissa ohi kohti seuraavaa tutkimuskohdettaan. Kaupunkilaiskoiralle tekee oikein hyvää juoksennella pilkkopimeässä metsässä ilman kämppisten tukea. Kotiin palattuamme Sisu lyöttäytyi vielä tolleriloihen iltakeikalle mukaan, koska tuntui liikkumisenriemua piisaavan. Sisu on elukka, joka nauttii fyysisyydestään, siitä, että saa vaan liikkua ja juosta.
Lauantaina Nuuskun, Rapsun ja Sisun seuraksi Lykynlammen polokuloille lähtivät Rory, Hippa ja Vappu sekä Arvo. Sisu viipotti innoissaan kavereiden kanssa ja tollerit hiimailivat letkan perässä, omassa aikuisessa seurassaan.
Toinen kierros aloitettiin estehypyllä. Tätä on tehty joskus alkukesästä tokokurssilla, mutta täysin se oli unholaan painunut niin ohjaajalta kuin koiraltakin. En muistanut ollenkaan miten oltiin sitä tehty ja missä vaiheessa oltiin, mikähän oli suorituskäsky ja osasiko se sitä vai ei. Kannattaisi varmaan hyödyntää blogiin kirjoitettuja treenimuistiinpanojaan, niin ei tarvitsisi arvailla. Sisukaan ei muistanut, että oltaisiin moista estehyppyä edes nähty. Mutta mutta, hirmuisen nopeasti kaivautui esiin estehypyn suorittaja kelpie. Palkkasin Sisua hypyn suorittamisesta, mitään jatkokuvioita ei siihen lähdetty rakentamaan ja Tiia fiksusti sanoikin, että osissahan se kannattaa rakentaa. Miullehan tämän liikkeen opetus on ihan uutta, kun en mie tätä Nuuskulle edes opettanut, kunhan tyyliin koetta edeltävänä iltana käytiin kokeilemassa ja hyvinhän se sen osasi, joten mitäpä sitä treenaamaan... Nyt ajattelin sitten ihan panostaa. Pienen käsimerkin Sisu tarvitsi hypylle sinkoamiseen, mutta muutoin oikein bueno. Pallo lensi heti, kun Sisu oli hypylle ponnistanut. Toisena liikkeenä otin liikkeestä seisomisia ja voi miten teki kelpi superhienoja toistoja! Se alkoi jopa ennakoimaan! Ennakointihan on hienoa, kun silloin mie tiedän, että se tietää, että mitä mie siltä odotan. Pysähdykset olivat aivan mahtavia, nyt niihin pitää saada vaan kestoa. Tämä meille tulikin kotiläksyksi, hyvä niin, koska olen aivan fiiliksissä tämän treenaamisesta!
Nyt tulee sitten se treenien huippuonnistuminen nimenomaan ohjaajalta. Meillä olisi ollut aikaa ottaa vielä kolmas kierros, mutta minäpä jätin sen välistä! Kyllä vain, älysin olla tekemättä koiran kanssa enempää ja tyydyin vain ihailemaan muiden suorituksia kuunteluoppilaan roolissa. Sisu teki niin hyvät setit erinomaisessa vireessä ja meillä oli loistofiilis, joten kahteen settiin oli hyvä lopettaa. Toisaalta mieli olisi tehnyt vielä hauskanpitoa jatkaa, mutta onneksi tiedostin, että mahdollinen väsymys ei tule parantamaan meidän treeniä. Onneksi ryhmässä on muitakin nuoria koiria, joiden ohjaajilta saa hyvää vertaistukea treenien lopettamiseen ajoissa :)
Treenin jälkeen lähdettiin Sisun kanssa kahdestaan otsalampun valossa jäähdyttelemään Pärnän metsäpoluille. Mie nautin hiljaisessa metsässä tihkusateessa hortoilusta ja nyt siellä oli vielä vinkeää sumuakin! Sisu oli oikein rohkea pikkuotus ja paineli tohkeissaan keulassa. Seikkalijatar. Loiske vaan kuului, kun se löysi jotain rapakkoja ja viuhahdus vain kävi, kun se juoksi satalasissa ohi kohti seuraavaa tutkimuskohdettaan. Kaupunkilaiskoiralle tekee oikein hyvää juoksennella pilkkopimeässä metsässä ilman kämppisten tukea. Kotiin palattuamme Sisu lyöttäytyi vielä tolleriloihen iltakeikalle mukaan, koska tuntui liikkumisenriemua piisaavan. Sisu on elukka, joka nauttii fyysisyydestään, siitä, että saa vaan liikkua ja juosta.
Lauantaina Nuuskun, Rapsun ja Sisun seuraksi Lykynlammen polokuloille lähtivät Rory, Hippa ja Vappu sekä Arvo. Sisu viipotti innoissaan kavereiden kanssa ja tollerit hiimailivat letkan perässä, omassa aikuisessa seurassaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)