Palkintojen pokaamista

Maaningalla maistui munkki, niin tuore, että hillosta sai palovammat suuhun. Mutta viimeaikaisista kisareissuista poiketen, tämän retken kohokohta ei ollutkaan syöminen vaan liitelyn hauskuus! Nuusku oli niin loistava ja Raa-raa-rasputinkin vilautteli parastaan.

Eija Berglund tuomaroi kaksi agilityrataa ja yhden hyppyradan. Radat olivat aikas hauskoja, aloitukset vähintäänkin mielenkiintoisia ja pommeja sekä esteiden ohituksia riitti.

Ensimmäisellä agilityradalla Nupatin oli aivan liekeissä. Se oli niin makeasti kuulolla vaikka oli jos jonkinlaista väärää estettä kirsun edessä. Vauhti oli hurja ja saimme hienon nollaradan sijoittuen toiseksi.

Samaisella radalla Rapsu oli vekkulilla tuulella ja kiisi oikein vauhdilla. Harmittavasti Rapsulilla oli valikoiva kuulo ja niinpä Haperoinen ampaisi putkiansaan melkoisella ruminalla. Mutta se ei kyllä haitannut pätkääkään, parhautta oli, että eilinen ampiaskammo oli unohtunut, sitä ei oltu liitetty agilityyn, vaan meno oli railakkaan rentoa.

Toisella radalla Nuusku oli vielä kovemmassa iskussa ja tykitti kauniisti ulisten. Valitettavasti en pysynyt aivan kyydissä mukana, joten radalle mahtui pari viime hetken pelastusta, kun kaveri oli kaartamassa melkein liian pitkälle, mutta ei sitten kuitenkaan. Ennakointi, jonka olin rataantutustumisessa ohjaukseeni suunnitellut, loisti loppuosuudessa poissaolollaan. Joka tapauksessa napakka nollarata ja sijoituimme jälleen kakkoseksi.

Rapsun toinen rata menikin sitten turhan rennosti rallatellen. Radan alkuosassa oli samanlainen kepit ja putki -yhdistelmä kuin ekallakin, joten tiesin, että Rapsu alkaa hötkeltämään putkeen liian aikaisin, jos jään keppien vasemmalle puolen. Rapsu kestää putken keppien päässä kerran, mutta ei kahdesti vaan silloin putkeen syöksyminen polttelee niin paljon, että ei kykene ei, paitsi jos vahvistan Rapsun malttia ohjaamalla oikealta. No, mitä tein minä, joka tiesin miten tulee käymään? En mitään. Olisin toki voinut puolen vaihtaa, mutta enpä sitten tehnyt niin. Urpo. Toisaalta se rata nyt oli ihan surkea kaikinpuolin muutenkin, Rapsuli veteli ihan omiaan, poimi vääriä esteitä ja veteli oikeiden ohi ja taisi se kiertää jonkin radanreuna tolpankin.

Lopuksi oli vuorossa hyppäri. Ihan kamalaa kieputusta, säätämistä eikä paikkoja koiran antaa vaan palaa. Jo alku läsäytti Nuuskun fiiliksen ja sen tassut tuntuivat olevan melko tahmaiset. Takaakiertopyörityksessä aloin kyttäämään sen liikkumista, oliko se jotenkin vammautunut väliajalla suorittamistaan uimahypyistä ja siksi niin hidas, mutta sitä ei nyt vaan tainnut enää innostaa moinen kieppuminen. Ratavirheetön suoritus, mutta sekunti tuli aikavirhettä.

Rapsun kanssa sama rata meni tasaisen varmasti. Rapsutin kulki uskollisen kuuliaisesti ja nappasi nollaradan. Vauhdista tosin oli paras terä poissa, mutta kuulolla se oli mukavasti.

Kiva fiilis jäi kisoista. Nämä olivat viimeiset kisat ennen taukoa. Kisakentille palataan joskus heinä- tai elokuussa. Jos nyt ei sitten Nuuskun kanssa sinne SM-kisoihin innostuta, tänään oli kyllä varsin hauskaa.