Viime viikonlopun Kuopion kisareissun parasta antia olivat letut. Tämän päiväisissä Lieksan kisoissa ehdottomasti ilahduttavinta oli kisakanttiinissa myynnissä ollut maailman paras kasvispitsa. Oli kyllä niin hyvää, että. Tuolla pitsalla varmistettiin se, että Heidi matkaa jatkossakin Lieksaan skabaamaan.
Kokkosen Tuijan agilityradat olivat oikein hauskoja, tosi mukavasti suunniteltuja. Molemmat radat sisälsivät hulvattomia paahtamissuoria ja kinkkistäkin kinkkisempiä sekä taitoa vaativia kohtia, joissa koira sai kuitenkin päästellä kunnolla. Hyppyrata oli ehkä enemmän perinteistä hyppyratalinjaa eli liikaa hallintaa ja kääntymistä minun makuuni, ja muistinkin rataantutustumisessa miksi yleensä jätän hyppikset väliin. Minusta on vaan niin paljon kivempaa antaa koiran painaa ja hakea esteitä kuin pitää sitä käpälässä.
Joka tapapauksessa, Nuuskulla oli aivan huikea kisapäivä ja radalla sen kanssa oli älyttömän hauskaa. Tunsin agilitynriemua oikein kunnolla :) Ekalta radalta tykitettiin hieno nolla ja sijoituttiin kolmansiksi. Toisella radalla tunaroin meille vissiin kympin, vitonen puomilta kun kävin mölisemään enkä antanut toisen työskennellä rauhassa, joten Nuusku tippui sivusta varpailleni ja kolmanneksi viimeisellä hypyllä lähdin ahnehtimaan liikaa turhalla älämölöllä höystettynä, jolloin Nuusku kompuroi rimaan. Aivan täysin minun mokani, koska noissa paikoissa Nuusku tarvitsee etäisyyttä eikä ketään iholle. Hyppiksellä oma ote alkoi jo herpaantua ja olin kroonisesti käännöksissä myöhässä, joten Nupan kaarrokset alkoivat valua hiukkasen pitkiksi ja lopulta kolme estettä ennen maalia Nuusku lurahti kurvissa viereisille kepeille asti ja niiden kosketuksesta napsahti hylky. Mutta kokonaisuus oli Nuuskuttimen kanssa niin makeaa ja riemukasta, että pitää nyt vielä niitä SM-kisoja harkita.
Rapsun kisapäivä oli kaukana kivasta, ainakin Rapsun näkökulmasta. Kisapaikka kuhisi ampiaisia ja niitä pyöri rata-alueella maassa ja yksi viiletti Rapsun kanssa putkenkin. Joten arvata saattoi, että Rapsun meno ei ollut lennokasta vaan kyselevää, varuillaan olevaa ja korvia heiluttelevaa. Miltään radalta emme taineet tulosta takoa, mutta kaikille radoille mahtui hienoja kohtia, joissa Rapsu joko unohti pörriäiset ja kirmasi aivan upeasti tai unohti pörriäiset ja sinkosi kuuhun. Mutta valitettavasti yhtään semmoista rataa ei tullut, joilla Rapsusta ei olisi ampiaisfobia heijastunut.
Kisojen jälkeen hurautimme Joensuun kylille Susun ja Vapun kanssa lenkkeilemään. Reissuun sisältyi myös uimista ja Nuuskis nautti siitä täysin siemauksin. Ilokseni Nuusku löysi myös kalanperkkuujätteitä ja otti niistä kaiken ilon irti eli piehtaroi niissä. Nuuskun lempipuuhaa. Rapsu puolestaan onnistui löytämään kiitettävästi hiillostuneen karjalanpiirakan sekä runsaasti voidellun ruisleivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti