Snooker

Sunnuntaina osallistuttiin Sisun kanssa Ninan pitämään Snooker-koulutukseen. Ratana oli WAO-karsintojen rata. Snookeriin olen aiemmin tutustunut sääntöjä lukemalla ja niitä ymmärtämättä. Paperilla kisamuoto tuntui lähinnä sekavalta sääntöviidakolta, mutta olipahan lystiä käytännössä!

Rata ja säännöt löytyvät täältä, klik.

Lyhyesti, kyseinen Snooker-rata sisälsi kaksi osuutta: pisteiden keruun ja numeroidun radan. Ekaan osioon lähdetään aloitushypyltä (S) tavoitteena kerätä mahdollisimman paljon pisteitä (esteen numero = pistemäärä) etenemällä vapaavalintaisessa järjestyksessä kuitenkin siten, että joka toinen este on punainen hyppy. Siitä jatketaan suoraan toiseen osioon, joka sisältää numeroidun radan 2-7c ja lopetushypyn (F).

Lähdettiin tietysti Sisun kanssa hakemaan korkeinta pistetulosta (maksimimäärä: S-punainen-7bca-punainen-6-punainen-6) ja numeroitua rataa nopealla linjalla, mitäpäs muuta!

Snookeria.

Nuusku sai viikonloppuna päivystyksestä antibioottikuurin virtsatientulehdukseen ja Rapsu kävi maanantaina lääkärissä jatkuvan palelemisen takia. Keskiviikkona saapuivat Rapsuttimen koetulokset ja ei Rapsulissa mitään vikaa ole, se on vain viluinen. Ilmeisesti vanhuus ei tule yksin. Melkein olisin jonkun selkeän syyn halunnut, kun reppana hytisee plussan keleillä ja pakkasilla on horkassa tovin vielä sisälläkin. Ja kyllä, sillä on palttoo niskassa.

Tiistaina hurautettiin Kuopioon valmennukseen. Lupsukka oli taas eri pätevä! Puomit olivat tyylikkäitä, hyvällä laukalla veti. Sainkin ohjeeksi pitää puomitreenit rentoina eli ei liikaa häiriötä vaan toistoja rennolla laukalla. Lisäksi läksylistalle humpsahti poikkari häiriöesteen vierestä.

Loppuviikon olenkin ollut flunssassa, joten pääpaino on ollut Sisun optimismin, joustavuuden ja  rauhallisuuden kasvattamisessa

12

Päivänsankaritar pääsi valitsemaan itse syntymäpäivälahjansa paikallisesta lemmikkitarvikeliikkeestä. Kovasti koetin tyrkyttää (minusta) niin paljon siistimpää dinosaurushirmuliskolohikäärmepehmolelua, joka olisi ollut saatavana monissa makeissa väreissä, mutta pieni ystäväni halusi (ruman) kirahvin. Oli se toki oiva valinta siinä mielessä, että sen vinku on yliäänivinku eli ei kuulu ihmisen korvaan. Tosin en ole ihan varma kuuluuko enää Rapsunkaan. Lisäksi nelitassu hamusi herkkuhyllyiltä mukaansa monenmoista ja olisi valinnut vieläkin enemmän, mutta hieman piti rajoittaa, sekä söpönä keräsi lukuisien käsiparien rapsutukset.

Isolla kentällä ja häiriötreeneissä

Viime viikonloppuna päästiin Silakkaisen kanssa ekan kerran mukaan valmennusryhmän treeneihin.  Nilkka alkaa olla siinä kunnossa, että voi ottaa kisatavoitteet taas ohjelmaan, joten nehän on otettu. Vedettiin kisamaisesti kaksi Markku Kaukisen rataa kisamittaisena, koska hän tuomaroi halli SM-kisoissa ja sinne on aikomus pyyhältää. Oli lystiä, joskin oma juoksurytmi oli mitä oli, mutta onneksi Sisu ei antanut sen suuremmin häiritä tekemistään. Olipa nautinnollista luukuttaa koko halliin (25x60m) rakennettua rataa.

Tämän viikon aksatreeneissä harjoiteltiin häiriössä. Treenattiin samalla kentällä yhtäaikaa aussie Pokan kanssa. Tämä on niille jo tuttu kuvio. Koska molemmat elukat keskittyvät hyvin omaan tekemiseensä eivätkä tunge toisen kuvioihin, voi niitä haastaa tämmöisellä häiriötreenillä.

Ensin kipitettiin Sisun kanssa puomia. Häiriötreeni oli paikallaan, koska Lupsu teki puomilla virheen! Selkeästi häiriö (Pokan hauskanpito kepeillä) tunkeutui kuplaan ja yksi suoritus lipsahti virheen puolelle. Ohjelmaan häiriötä siis. Muut juoksut olivat hyviä, mutta eivät ehkä kuitenkaan niin rennon näköisiä kuin itseksemme treenatessa. Olisi pitänyt videoida, niin olisin voinut vertailla, että kuvittelinko asian vai oliko se totta. Tehtiin myös perustreeniä, jossa nostin Lupukan tasaiselle ja se juoksi vaan alas. Niissä oli samaa rentoa meininkiä mihin olen tottunut.

Kepeillä kelpie loisti. Avo- ja suljettuihin kulmiin lähetykset sisä- ja ulkokautta ohjaten (katkoviiva) häiriöhypyillä höystettynä sujuivat kuin tanssi.

Keppilöitä.

Tämän illan tokotreeneissä oli haastetta kerrakseen. Aluksi tehtiin ryhmähäiriössä perusasentoon tuloja eri kulmista. Sisu hakeutui täydelliseen paikkaan joka kulmasta, myös ollessamme selät vastakkain. Se oli paljon etevämpi kuin uskoinkaan! Joskin tulotyylistä kouluttaja kommentoi, että onkos se aina noin pomppinut. Ei ole tainnut. Taisin naksauttaa jonkun loikan ja sehän ketjutti sen heti, helposti se poimii mukaan kaikenmoista.

Jatkettiin ryhmäkuvioita siten, että elukat pitivät kontaktia ohjaajaan koutsin heiluttellessa ja vinguttellessa leluja sekä houkutellessa kutsuen. Tehtiin Sisun kanssa perusasentoja, seuraamista, jääviä ja jotain höpöjuttuja. Yhteen häiriökutsuun Sisu reagoi, mutta luonnollisesti hikari ei virhettä toistanut vaan pikkukoira tsemppasi ja sulki kaiken ylimääräisen ulkopuolelle.

Viimeisenä ryhmäkuviona napotettiin rivissä perusasennossa ja mentiin yksitellen maahan. Paikkamakuu oli Sisulle selvästi vaikeaa. Istuminen oli rentoa myös rivissä, mutta maahanmenossa ei ollut mitään kestoa, oli semmoista livakkaa pomppimista. Pitää ensi kerralla ottaa vähän enemmän etäisyyttä muihin, niin Lupukkakin rentoutuu pötköttelemään.

Lopuksi vahvistettiin ohjatun suuntia. Aluksi Sisu paineli käskyä kuuntelematta sinne suuntaan minne kuvitteli namien menneen, mutta huomattuaan, että sillä menolla evästä ei tipu, alkoi homma pelittää.

Hurmiossa hurjastelua

Viime viikon valmennuksessa testattiin takaaohjausten toimivuutta kovassa vauhdissa osana erilaisia ratakohtia ja voi tytöt, että ne pelitti! Sisu oli kaikkinensa aivan huikea, mutta niinhän se aina. Valmennuksen jälkeen fiilis oli sellainen, että ajattelin suunnata Halli-SM-kisoihin voittamaan ja sellaisen tunteen saavuttaminen kertoo vähintäänkin onnistuneesta treenistä!

Perjantain tokotreeneissä vahvistettiin vauhdikkaita pysäytyksiä putken kautta. Sisu seisahtui täpäkästi eikä lähtenyt toistoissa ennakoimaan. Pätevä! Sanallinen käsky ei kuitenkaan ole vielä sisäistynyt vaan käsimerkillä mentiin. Toisessa setissä kerrattiin merkin kiertoa noutokapuloiden ja hyppyjen ympäröimänä. Tämä oli Sisulle helppoa, koska sanallisia erotteluja on tehty aksassa niin paljon, että lohikäärme ei helpolla huijauksiin narahda. Hörökorvat kuuntelivat tarkkaan tehtävänannon.

Lauantai-iltana nautiskeltiin Iran koulutuksessa. Rata oli profiililtaan ihanan eurooppalainen eli vauhdikas, virtaava ja koiran irtoamista sekä itsenäistä esteosaamista edellyttävä. Puhdasta nautintoa alusta loppuun. Tekeminen tuntui yhteistyöltä. Sisun tekninen osaaminen sekä itseluottamus itsenäisessä työskentelyssä olivat edukseen, ja tykkäsin itsessäni siitä, että luotin Sisun osaamiseen ja annoin sen hoitaa tonttinsa enkä varmistellut. Alan kehittyä!

Maanantaina kipaistiin Sisun kanssa hallilla tempaisemassa hieman puomin perustreeniä. Seitsemän simppeliä toistoa putkesta puomin kautta suorapalkalle erilaisin ohjaajan liikkumisin. Koska flunssa kutkutti kurkussa ja lauantain juokseminen turvotti nilkassa, liikuin aika minimaalisesti ja hitaasti. Keskityin lähinnä sivuttaisliikkeen sietoon ja siinä sietokyky vaikutti olevan mainio.

Maanantaista perustreeniä puomilla.

Luppakorville kuuluu hyvää vaikka pakkaset ovatkin pitäneet lenkit lyhyinä. Nuuskun liikkuminen on kuitenkin reippaampaa viimekertaisen polven laser-käsittelyn ansiosta ja Rapsutinkin pääsi pitkästä aikaa fyssarille senioritsekkaukseen. Myös Silakka kävi urheilukoiran ennaltaehkäisevässä huollossa. Kuten aina, molemmat olisivat jääneet niin mielellään Helin maskoteiksi.