Tänään helteeseen tuli taukoa ja alkoi sataa vettä. Oiva sää ottaa hieman tuntumaa juoksuun sairaslomailun jälkeen. Lähdimme siis jamiskalle tähtäimessä viiden kilometrin viipotus sateen kutkutellessa kutreja. Noh, jamiskalla ei satanut eikä ollut satanut eikä alkanut sataa. Siellä oli kuuma, painostava ja melkoisen tukala ilma. Mutta kun nyt oltiin kerran lähdetty, niin ajattelin, että kevyesti puiden varjossa hölkkäillään.
Liikkeelllä olivat lisäksemme varusmiehet. En taaskaan huomannut maastoutuneita ukkeleita ennen kuin Nuusku ja Rapsu viipottivat mitä lie vartijaa leikkineen nuorukaisen luo ja tunkivat päät varusmiehen reppuun. Luulin miestä ensin pusikoksi, mutta tajuttuani tilanteen huutelin hätäpäissäni, että anteeksi, jos ne söi sinun eväät... Onneksemme repussa ei ollut eväitä ja nuori mies tykkäsi koirista. Tovin rupateltuamme ja luppakorvien kerjättyä rapsutuksia lähdimme jatkamaan matkaa.
Matkan varrelta löytyi maastoksi naamioituja kuorma-autoja, joille Rapsun piti muutama "vuh urh" sanoa, mutta rohkaistuttuaan niitä nuuhkaisemaan ja huomattuaan ne vaarattomiks, kohdattiin seuraavat viritykset häntä heiluen. Pääleirin kohdalla tuumasin, että pitänee kirmailla mättäitä pitkin hieman kauempaa, koska jos niillä on siellä muonat tulilla, niin ei mene ihan liian noloksi. Nuusku ja Rapsu menisivät enemmän kuin mielellään ruuan jaolle.
Juoksimme viisi kilometriä vaikka kuuma olikin, koska en kehdannut edestakaisinkaan leirin läpi juoksennella. Rapsu olisi kirmannut iloisena enemmänkin, mutta Nuuskuttimella oli kuuma ja se olisi arvostanut, jos varusmiehillä olisi ollut kaikenmaailman sinkojen lisäksi uima-allas mukanaan. Semmoinen kiva, jossa tollerikin olisi saanut pulahtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti