perjantai 29. heinäkuuta 2016

Taivaallinen nastuus

Villa Taivaannastan iki-ihana luonnonnurmikenttä

Viikko alkoi parhaalla mahdollisella tavalla; ensin Nuuskun eläinlääkärikontrolli, jonka tulos oli pukkimainen terveys, toiseksi odotushuoneen puntarin paljastus Rapsun lihotuskuurin onnistumisesta ja kolmanneksi Sisun aksatreenit Kiteellä Villa Taivaannastassa. Änkeydyttiin mukaan pieneen porukkaan, joka hiloutuu kesän ja syksyn aikana Lukkarisen Marin treeneihin Kiteelle. Kiva, että ollaan porukassa, koska seura ja treenit olivat loistavat! Treeneissä helle oli hirmuinen, joten suunnittelin lyhyitä pätkiä ja paljon palkkaa.

Parhautta oli huomata, että etäalut toimivat Sisun kanssa myös muualla kuin kotihallissa, se pystyi hyvin lukitsemaan ekan hypyn. Itse kuitenkin varmistelin liikaa, jolloin miun "varmisteleva" käden lähetys oli niin vahva, että heitin Sisun helposti liian suurelle kaarelle jatkoa ajatellen, joten pitää opetella hieman hienosäätöä viskelyyn. Aina ei tartte heittää kuun pinnalle tepastelemaan. Persjätöt toimivat vauhtisuoralla paremmin kuin päällejuoksut vaikka ne hasardilta tuntuivatkin, mutta Sisun linja oli niissä täydellinen. Jalat olivat taas surkeat ja flippi ei lähtenyt vauhtisuoran päätteeksi, noh, se ei yllättänyt, tosin ei taida vastaavissa paikoissa lähteä mikään muukaan ohjaus ohjaajan laamamaista koomaa lukuunottamatta :P Hmm, voinkin lanseerata tyyppiohjaukseni laamakooman, kuka haluaa oppia?

Meinattiin jäädä Lupsun kanssa pysyvästi Kiteelle, sillä jäähdyttelyn jälkeen pakkasin autoon koiran ja heitin vänkärin ovesta sisään puhelimen, avaimet jne. samalla oven sulkien. Keskuslukitus sanoi naps ja lukitsi miut ulkopuolelle! Onneksi oli hellettä, joten olin jättänyt takaluukun viimeiseksi suljettavaksi, joten pääsin sitten mönkimään häkkien ja katon välisestä raosta avainta hakemaan. Aika ahdasta oli, täytyy sanoa, mutta ehkä en tee samaa virhettä enää kolmatta kertaa. Kyllä, tämä oli jo toistoa! Lukitsin muuan talvi Hammaslahden hallin aikoina Micran ulkopuolelle: avaimet olivat autossa ja autossa vapaana treenivuoroaan odottavat tollerit tepastelivat keskikonsolissa sijainneen ovien lukitusnapin päälle. Siinäpä sitten houkuttelin niitä ikkunan takaa astumaan napille toistamiseen, kun vaihtoehtona on 30 km kävely vara-avaimen hakuun.

Viikko jatkui mökillä. Uintia hurjasti, herkuttelua ja päiväunia rantahiekassa. Itikat olivat kadonneet, joten Rapsukaan ei öisin sotkeutunut aitassa hyttyskatokseen, kun sitä ei tarvinnut sängyn päälle virittää. Takatukan poikaset olivat kasvaneet ja hienosti kolmikko antoi poikueen uiskennella rannassa saakka, eivät yrittäneet syödä.

Rapsu Rantasammakko

Käytiin kotimatkalla tsekkaamassa landella marjapuskien tilanne ja Rapsutin etunenässä imuroi vielä kypsymisvaiheessa olevia herukoita ja karviaisia kitaansa antaumuksella.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Etelän turnee

Viikon takaisista Mikkelin kisoista pokattiin Sisun kanssa palkintopallilta 30 kg koiranruokaa. Ruoka tosin on junioriruokaa, joten mistäs meille juniorikoira laitetaan? Kaikki viikonlopun radat menivät hyvällä sykkeellä, mitä nyt jollain radalla mukaan lähti kokonainen este ja muilta radoilta tuli keräiltyä pieniä turhia ohjausvirheitä, joista osasta olisin nostanut kättä tuomaria useammin. Viitosta tuli vaikka viisitoista olisi ollut oikeampi. Mutta pari kertaa palkinnoilla napotettiin ja omista tunaroinneista huolimatta fiilis oli hyvä.

Kisat olivat kaksipäiväiset, joten yötä vietettiin jossain hevonkuusessa, kun ravien vuoksi majoitusta ei saanut kovin läheltä Mikkeliä. Iltapuhteiksi käytiin reippailemassa Neitvuoren reitti ja olipas huipulta kivat maisemat ja matkalla makoisat marjat. Nousu ei ollut kuitenkaan turhan jyrkkää vaan seniorijaostokin jaksoi hyvin. Yö meni minulla vähän valvoessa, kun samaan paikkaan majoittuneet ravimiehet tykkäsivät saunoa aamukuuteen ja klapien pilkkominen (ja örveltäminen) kuului mökkiin.

Mikkelistä jatkettiin etelämmäs ja käytiin hurmaamassa tennistä pelaavat helsinkiläiset papparaiset, tai Sisu hurmasi ja Rapsu varasti Sisun pelureilta palkaksi saaman pallon. Hilluttiin ihanilla rantakallioilla, nuuhkittiin lehmänkakkaa ja hiippailtiin metsissä sekä pellonlaitaa. Aamupäivät trio veti lonkkaa kaksijalkaisten nautiskellessa Helsingin kahvila- ja ravintolatarjonnasta ja iltapäivät nautiskeltiin kauniista kesäpäivistä Herttoniemen ja Viikin metsissä. Maalaiskoirien maalaiselämää pääkaupungissa.

Kauneinta Helsingissä.

Kalliolla pötköttäjän näköalan täyttää Linssilude nro 1...

...tai Linssilude nro 2.

Muuan ilta piipahdettiin Sisun kanssa Espoossa Luukin ulkoilualueella moikkaamassa Korppu-siskoa. Mahtavat ulkoilumaastot, makoisia mustikoita ja kallioilta jylhät näkymät! Siskokset kipittelivät sulassa sovussa ja välillä väläyttivät jotain leikintynkää, mutta enemmän se oli sellaista kohteliasta hillumista. Sisusta huomasi, että se on tottunut liian hyville uimarannoille! Suolammen pohjattomaan pimeyteen molskauttaminen ei tuntunut uimahirmun jutulta, se on enemmän kirkasvetisten järvien eläin.

Sisu ja Korppu-sisko.

Tulomatkalla koukattiin taas Mikkelin kautta ja tällä kertaa uinuttiin viehkossa entisessä kasarmirakennuksessa. Voin suositella! Aamupäivän ratoksi käytiin Sisun kanssa kirmaamassa pari starttia. Eka rata oli aivan huikea! Profiili oli vauhdikas ja edellytti irtoamista, ja Sisuhan irtosi! Hurjaa menoa. Harmi vaan Lupsukka otti kepeillä häiriötä tuomarista ja tuli puolesta välistä ulos. Uusittiin. Uusittiin. Ja uusittiin vielä kerran ja sen jälkeen taas tukka putkella loppurata. Keppivirheistä huolimatta tosi hyvä fiilis jäi! Jälleen hämmästyin tuloslistan vitosta, kun oikeasti ne kepit aloitettiin neljä kertaa. Viisitoista olisi ollut oikeampi tulos, en tiedä nukkuiko tuomari vai sihteeri. Toka rata hylkääntyi kolmosesteen ohjausvirheeseen, mutta positiivisena seikkana keppien suorittaminen hyvällä meiningillä vaikka tuomari hillui taas vieressä.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Verta siellä, verta täällä, verta mustikoiden päällä...

Tuhina täytti Jaamankankaan kahden tollerin, yhden kelpien ja yhden aussien ratkoessa verijälkien arvoituksia. Eilen illalla veretetyt jäljet nuuskuteltiin iltapäivällä, jolloin ikää lavastetuille murhenäytelmille ehti kertyä kunnioitettavat 20 tuntia. Kolme suoraa, paljon tapahtumia ja kaatona herkkuja sekä sorkka, jonka Satu oli kaivellut Pikille mukaan ja jota mekin saatiin lainanuuskuttaa (ja kaluta ja koettaa kähveltää omaksi).

Sherlockin, Marplen ja Poirotin huikea työskentely pakotti jälleen kerran pohtimaan, että pitääkö sitä todellakin roudata juniori kokeeseen ja pitääkö sitä todellakin ryhdistäytyä ja alkaa aktivoimaan seniorijaostoa useammin jäljillä. Onneksi Pikin upea työskentely pakotti Sadun samoihin aatoksiin, joten eiköhän sinne metsään (ja kokeeseen) vielä porukalla päädytä :)

Sisu merkkasi (lue: söi veret) kaikki makuut todella huolellisesti, jäljesti innokkaasti (lue: veti höpönä ranteet kipeäksi) ja keskittyneesti sekä oli tohkeissaan kaadosta (lue: yritti syödä). Jos koepisteitä olisi jaettu, olisi se ollut ykkönen erinomaisin pistein. Ei siinä ollut mitään petrattavaa. Se on etevä kaikessa mitä se tekee :)

Rapsu oli niin Rapsu! Asenne ja olemus henki Suurta Ammattitaitoa ja Osaamista. Tyylilleen uskollisena se merkkasi makuut syrjäsilmällä vilkaisten (juuh, ei pisteitä..) ja paineli hurjaa kyytiä kaadolle, johon tarttui hanakasti. Vauhti oli aikamoinen, kun en sitä raaskinut juuri jarrutella, että ei mummeli joudu minua perässään vetämään. Parhautta Rapsun jäljestämisessä on juurikin se, että se on Rapsun jäljestämistä, ei semmoiseen fiilikseen vaan vie kukaan muu :)

Nuusku oli myös elementissään ja jäljesti satavuotiaan arvokkuudelle sopivalla tempolla, nuuhki ekat makuut huolella, mutta palkkojen puuttumisesta huomattuaan "jaa, tää ei oo makaustreeni", ei se loppuihin makuihin juuri panostanut. Puksutti tyytyväisenä kaatoa kaluamaan. Hyvää, lupsakkaa tekemisistä.

torstai 14. heinäkuuta 2016

Treeniä sormet mustikassa

Lettuja mökillä, mustikoita ja metsämansikoita metsässä sekä lapinorvokkeja maalla, niitä on nautiskeltu masut pullolleen. Viimeisimpään osallistuivat antaumuksella Rapsu Orvokinsyöjämestari ja hänen oppipoikansa Sisu Tulevaisuuden Orvokkihuuli. Että varokaa vaan kukkianne, kun tullaan kylään!

Rapsuliini on ollut tosi pirteä, liikkuu ulkona lähinnä laukalla, kun elämä on niin kivaa. Mietin, että pitäisikö sitä hillitä, ettei sydän joudu liian koville, mutta sitten tuumasin, että mitäpä koiranelämää se sellainen on. Kaipa se mieluummin lähtee laukaten kuin kuihtuu pumpuliin käärittynä. Riehukoot, jos itse haluaa. Nuuskutin sai taas antibiottikuurin, kun sillä on jotain kasvustoa polyypeissaan. Saa nyt nähdä mitä sen kanssa oikein tulee. Seniorikoirat siis huolestuttavat, mutta onneksi juniorin kanssa on huoletonta.

Sisun kanssa kirmattiin viikkotreenilöissä alla olevaa. Rästissä olevien läksyjen kimppuun ei olla vielä ehditty, kun kaivettiin alkuviikosta maastojuoksentelu naftaliinista eikä sitä nyt joka päivä voi jossain olla rehoomassa. Levätäkin pitää.

©HeidiUtriainen

Treenistä jäi kehtuuttamaan muurille (14) kääntö. Lähdin tekemään sitä poispäinkääntösylkkärihutkimismenetelmällä, koska en minä tuommoisiin putken (12) jälkeisiin persjättöihin oikein uskalla juosta. Se on niin tuurissaan tuleeko koiville ja vammaudutaanko molemmat, joten valitsin siihen tuon räpeltämisvaihtoehdon, johon kisatilanteessakin päätyisin. Saatiin siihen jotain kohtuullisia yrityksiä, mutta jäi kyllä treenattavaa hampaankoloon, eikä edes mitään pientä grillatun maissin pikkuruista jyvän kuoren palasta vaan antaumuksella kasvanut puolikas porkkana. Muilta osin treeni meni mukavasti, mitä nyt olin myöhässä koko ajan, kun koivissa painoi eilinen 20 km pyöräily. Huono on lihaskunto ihmisen, mutta jospa se taas kohenisi, kun sille aktiivisesti tekee jotain.

Koko kesänä ei olla mukamas ehditty jälkimetsään, joten lähtisikö joku kaveriksi? Tulisi luultavammin päädyttyä verta roiskimaan, jos olisi treffit johonkin kuusen alle sovittu.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Kisarykäisyt

Lauantaina käytiin Sisun kanssa Varkaudessa uimassa ja kipittämässä pari kisarataa. Ensimmäisen radan profiili on simppeli, semmoinen mistä olisi pitänyt nolla tehdä. No sehän ei sovi minulle ollenkaan, koska silloin a) lataan itselleni ihan liikaa suorituspainetta, koska pitäisi osata ja b) en keskity kunnolla, koska pitäisi osata vaikka silmät kiinni. Silloinhan siinä käy niin, että ei sitten osata. Jostain syystä eka rima tuli alas koiralla, jolla ei tule rimat alas ja sen seurauksena meni sekä ohjaajalta ja koiralta ajatukset sekaisin ja tuli kielto seuraavalta putkelta. Kielto heijastui virheeseen kepeillä, pujottelurytmi meni sekaisin puolenvälin hujakoilla enkä korjannut, koska Sisu yritti, mutta ei vaan pystynyt. Halusin hyvää fiilistä, en virheiden korostamista. Toimi, kepeiltä jatkettiin räkä kaaressa lentäen. Vauhti oli hyvä, kontaktit hyvät ja se ainoa kohta missä piti oikeasti ohjata sujui oikein hyvin, muistin ristiaskeleen! Vaikka ensin ärsytti, kun ei pysty palikkaratoihin kisoissa vaikka treeneissä voi vetää aikalailla mitä tahansa, muuttui tunnelma iloisemmaksi, koska olihan siellä hyviä pätkiä ja heikkoudet johtuivat siitä, että minulta puuttuu kisapää.

Toinen rata olikin sitten profiililtaan varsin vauhdikas luukutus, jossa piti ehtiä paikkoihin ohjaamaan. Koska se tuntui lähtökohtaisesti mahdottomalta kilpajuoksulta, radalle oli helppoa lähteä rennoin mielin, kun kaikki onnistuminen on vaan plussaa :D Ihan sikahyvin vedettiin ja Sisu irtosi uljaasti suorille ohi! Yksi kielto tuli, kun en tehnyt suunnittelemaani valssia vaan persjätön, jolloin jalat sojotti esteen ohi ja niin sujahti kelpiekin, mutta muutoin ihan huikeaa irtoamista ja vauhdin hurmaa. Tuntui hyvältä! Toisen kiellon ohjasin ennen loppusuoraa, kun ajattelin testata virheen alla jo ollessa kuinka kaukaa se kisoissa putkeen irtoaa. Ei ihan niin kaukaa kuin treeneissä :P Parhautta tuossa radassa oli kyllä rento suorittaminen, tuohon pitäisi pystyä myös niillä radoilla, joilla olisi lähtökohtaisesti mahdollisuus onnistuakin. Kympillä kolmossija ja siansaparo Sisun suuhun!

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Jenna Caloanderin koulutukset

Vietettiin Sisun kanssa huikeat kaksi päivää Suomen mestarin ja maajoukkeen jäsenen Caloanderin Jennan opissa Kuopion Sorsasalon lainehtivalla kentällä. Tiistaipäivän teemana oli rytmitys. Jenna aloitti päivän mukavasti todeten jotakuinkin "Koulutin tämän joskus aiemmin Oulussa, mutta se osoittautui niin vaikeaksi, että laitoin sen boikottiin. Kaivoin sen nyt sitten esille." Siltä se rataan tutustuessa tuntuikin, järkyttävän vaikealta! Treeni sisälsi jatkuvaa rytmitystä, parin sekunnin sisään piti vetää mm. poispäinkäännös/ vippaus, pakkovalssi, persjättö, niisto... Treeni meni kuitenkin tosi hyvin! Saatiin onnistumiset joka kohtaa ja tehtyä pidempiä pätkiä, joissa rytmitystä todellakin vaadittiin. Liikefokusoituneen koiran ohjaajana minun ei onneksi tarvinnut enää tunkea joukkoon pidätteitä vaan sain päästellä kuviosta toiselle.

Keskiviikon treeni oli helpompi. Siis ei helppo vaan helpompi :D Taas aivan jäätävää menoa Sisulta ja tarpeellista oppia minulle. Ristiaskeleen merkitys korostui, eipä tullut enää kieltoja! Jenna hyvin totesikin, että aiemmin mainitsemani haasteet eivät johdu huonosta rytmityksestäni vaan ohjaavasta jalasta. Se mokoma lusmuilee välillä, mutta tänään se oli hyvä! Vedettiin parikymmentä estettä nollana läpi, jalka toimi kuin unelma ja täytyy sanoa, että enpä muista yhtä hyvää tunnetta pitkään aikaan. Vaikeaa, mutta osattiin, eikä pelkästään osattu vaan tehtiin niin hyvin, että ei olisi voinut tehdä paremmin. Hauskuutta oli myös se, että Sisu alkoi nousta keskiviikkona kisavireeseen ja mikäs sen parempaa kuin saada kisavireisen lohikäärmeen luotsaukseen ohjausta. Testattiin ja etsittiin kisavireeseen parhaiten osuvia kuvioita, mm. keskieuroopassa valloillaan olevaa hasardiohjausvillitystä ja se sopi miulle ja Sisulle kuin kirsu kuonoon :)

Ketään ei liene yllätä, että sain läksyksi jalat, jalat, jalat ja jalat. Poispäinkäännöksiin pitää myös saada kasvatettua enemmän etäisyyttä ja siihen tulikin hyvät ohjeet. Sisu esitteli ekassa treenissä myös yhden riman alituksen ja ohjeeksi sain pitää noissa riskipaikoissa tuplarimoja 6 kk, jotta tapa ei toistoilla vahvistu. Lisäksi ristiaskeleet pitää muistaa tehdä eikä vain kuvitella tekevänsä niitä ja ohjauspaniikista voisi luopua :D Jenna totesi, että Sisu etenee aivan jäätävää vauhtia silloin, kun se tietää 100 % varmasti mitä siltä odotetaan. Jotta se menisi koko ajan maksimaalista vauhtia ilman pienintäkään jäkitystä, on minun nostettava tasoa. Että siitäpä tavoitetta sitten! Mukava, että joku rohkenee sanoa sen raadollisuuden ääneen, kun siltä minusta on tuntunut pidemmän aikaa. Sisu ei aio laskea tasoa (ja hyvä niin!!), joten minun on saatava jalkatyöskentelyn ristiriitaisuus/ epäselvyys/ hutilointi ohjauksestani pois, jotta Sisu saa toteuttaa haluaan tehdä oikein. Oli taas niin mahtava ja antoisa koulutus!

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Ojansivun opista laiturin lepoon

Ihan ekaksi Rapsu-päivitys. Käsittämätöntä miten nopeasti pumppulääkitys tehosi ja miten isosti sitä voi itseään sättiä luultuaan monien asioiden liittyneen vanhenemiseen eikä sydämestä johtuvaan väsymykseen. Rapsun saatua uuden voimapäivityksen, kotiin tullessa vastassa hilluu riehakas epeli, iloinen pikkuotus, villi harmaahapsu, aiemman unilla olleen "kuuron" sijaan. Helteellä se viipottaa pallo suussa ympäriinsä ja toivoo, että joku heittäisi (no ei tietenkään helteellä sydänvikaiselle lennä mitään) sen sijaan, että makaisi jossain väsyneenä, mökillä se luuhaa itsekseen mustikassa jatkuvan nukkumisen sijaan, ja kyläillessä pitää huolen siitä, että ei jää ilman eväitä. Vekkulius on tehnyt paluun ja se on kivaa se!

Torstaina Sisu tuli erityisen onnelliseksi, kun Katja-kasvattaja saapui joalle koulutuskeikalle. Ihan huikea treeni ja tuli taas valaistumista :) Sivuttaishypyt soljuivat kuin tunturipuro ja jyrkkiin takaaleikkauksiin saatiin uutta puhtia sivuttaisetäisyyden paljouden oivallettuani. Seuraavien itsenäisten treenien teema on niin valittu! Tykkäsin eri paljon, kun ei tullut riman alituksia eikä mitään ohjaajan jatkuvaa räpellystä vaan kivaa kokonaisuutta tehtiin. Kuuma oli, mutta kelpie jaksoi, kun käytiin joka välissä pulahtamassa viereisessä järvessä, jossa pikkukoira ui sulassa sovussa sorsapesueen kanssa.

Tyttölöihen kesken vietettiin viime viikon hellepäivät saaressa virvoittavasti tuulesta ja viileästä mökistä nauttien ja piipahdettiin myös maalla paarmojen keskellä. Hieman erosi olosuhteet kaupunkilukaaliin verrattuna, kaupungissa sisälämpömittari näyttää päivisin +31. Juu ei kiva. Onneksi yöllä saa jonkin verran lämpötilaa laskettua, kun aukoo parvekkeen oven höystöksi isot ikkunat ja toivoo, että linnut ja lepakot ei lentele sisälle.

Aurinkovarjon suojassa on hyvä ottaa päikkärit.

Nokoset maistuvat myös mökin viileydessä.

Tänään Nupa kävi eläinlääkärissä kontrollissa ja onneksi paikalla oli lomalta palannut Kirsi-luottoeläinlääkäri, joka ultrassa ja sisätutkimuksessa paikallisti välittömästi emättimessä olevan polyypin. Huomenna tulee viljelyn tulokset ja nähdään tartteeko jotain lääkitystä vai mitä tässä oikein tehdään. Nuuskutin on kovin urhea lääkärissä vaikka gynekologisten tutkimusten miellyttävyysaste ei liene kovin korkea. Ronkkimisrupeamasta käytiin palautumassa Kuhasalossa, jossa reippailu on aina yhtä rentouttavaa, joskin nyt siellä oli itikoita niin paljon, että Sisu liikkui lähinnä täysiä juosten.